25.3.2015

Normipäivä.

Täytyy ihan ekaksi todeta, että tuo Normiyö ei ollut ihan normiyö. Poikasen unien helpottuminen jäi kylläkin väliaikaiseksi, taas meillä valvotaan pari tuntia per yö. Mutta normaalisti Mies on kotona ja hoitaa tyttöjen yöpuuhat. Kauhulla odotan touko-kesäkuussa koittavaa neljän viikon yh-pätkää...

Mutta ajattelin kirjoitella muistiin, millaisia suunnilleen ovat meidän perheen arkipäivät nykyään, jotta voin sitten joskus tulevaisuudessa kaiholla muistella entisiä leppoisia aikoja :)

Herätys on virallisesti seitsemältä. Yleensä joku lapsista herää (ja herättää muut) viimeistään puoli seitsemän maissa. Sitten loikoillaan yhdessä sängyssä hetki, tai jos ei lapset jaksa, niin mä lojun yksikseni ja lapset leikkii. Mies on lähtenyt töihin kuuden jälkeen aamulla.

Aamupuuhiin on varattu puolitoista tuntia. Siinä hoidellaan kaikkien aamupesut, pukemiset, aamupala, tyttöjen hiustenlaitot (Isosisko haluaa aina vain ponnarin, Pipanainen toivoo jos jonkinlaisia lettivirityksiä), keittiön siivous aamupalan jälkeen yms. Yleensä ehdin laittaa pyykkikoneen valmiiksi käynnistystä odottamaan tai muuta pientä.

Puoli yhdeksältä (niinä päivinä kun Pipanainen on päiväkodissa) pitäisi kaikkien olla jo ulkovaatteissa, sännätään autoon ja lähdetään kohti päiväkotia. Koska annan lasten aamulla katsoa telkkaria hetken, ja koska ohjelmassa koittaa sopiva kohta tasan puolelta, lähteminen on yleensä aikamoista häslinkiä, kun yritän saada kaiken tapahtumaan nopeasti. 

Päiväkodille on reilun viiden minuutin matka autolla. Isosisko ja Poikanen jäävät autoon odottelemaan ja mä saatan Pipanaisen sisään. Sit matka jatkuu kohti koulua (matka-aika n. 7min). Taas Poikanen jää autoon kuuntelemaan musiikkia (tai yleensä me Isosiskonkin kanssa odotellaan autossa, kunnes on pari minuuttia kellon soittoon) ja mä odottelen Isosiskon kanssa pihalla koulun kellojen soiton. Eskariin ei siis pääse ennen kuin kellot soi. 

Matka jatkuu Poikasen kanssa joko kauppaan tai kotiin. Useimpina päivinä ei tarvi käydä kaupassa, joten kun päästään kotipihaan, lähdetään yleensä aamukävelylle (jos vaan sää suosii). Poikanen tykkää hirmuisesti istua rattaissa, ja se on hyvä kannustamaan äidin kävelylle, vaikka ei huvittaisi. Kannustuskeinoina toimii näppärästi mm. raivarit. Kävellään n. 2-3km lenkki, jonka aikana yleensä onnistutaan bongaamaan autoja, koiria, lintuja, puro, joskus juna (riippuen mihin suuntaan lähdetään) ja usein jopa traktori tai pari. Aivan mahtavaa!

Kotona mennään sisään ja ehditään hetki leikkiä ennen päikkäreitä. Viimeistään kymmeneltä Poikanen alkaa käydä päiväunille. Viikonloppuna sen päikkärirytmi on myöhäisempi, mutta viikolla on melkein pakko nukkua aamupäivästä, koska se ei jaksa valvoa siihen asti, että oltais haettu Isosisko eskarista. Poikasella on unileluina jokunen auto ja pari koiraa. Se haluaa sukat pois, peiton päälle ja äidin silittelemään päätä. Sitten on hyvä hakea unta.  Nukahtamisessa menee yleensä 15-30min (jonka ajan mä luen joko kirjaa tai kännykällä blogeja), eli puoli yhteentoista mennessä lapsi on unilla.

Poikasen nukkuessa mä yleensä poljen kuntopyörällä (ja katson samalla Areenasta jotain ohjelmaa) ja syön lounaani. Jos aikaa näiden lisäksi jää, saatan tehdä vähän kotitöitä, kirjoittaa blogiin/sähköpostia tms. Poikanen herää usein itsekseen vähän ennen puoli kahtatoista. Usein joudun myös herättämään, kun puoli kahdeltatoista pitää lähteä hakemaan Pipanaista hoidosta. Nää Poikasen päiväunet (tai siis se, että usein joudun herättämään) tuntuu musta tosi kurjalta, mutta parempaakaan ratkaisua ei olla keksitty. Saa ehdottaa :)

Haetaan Pipanainen päiväkodista ja ollaan takaisin kotona kahdeltatoista. Jos Poikanen on herännyt niin ajoissa, että ehtii syödä ruokansa ennen Pipanaisen hakua, jäädään tässä vaiheessa ulos. Yleensä mennään sisään, annan Poikaselle ruoan, ja Pipanainenkin haluaa vähän mutustella näkkäriä. Ruoan jälkeen ei jää aikaa kuin pienelle leikkihetkelle (lapset) ja pyykin ripustukselle tai muulle pienelle kotityölle (äiti), kun varttia vaille yksi pitää jo lähteä hakemaan Isosiskoa. Nää jatkuvat autolla ramppaamiset ärsyttää, mutta ihmeen hyvin lapset ne jaksaa. Ajoissa jos ollaan, voidaan hakea Isosisko kävellen (koska matka yhteen suuntaan on vain 2,5km), mutta yleensä Poikanen on niin hidas syömään, ettei kävelemällä ehditä.

Noudetaan Isosisko eskarista. Eskari päättyy yhdeltä, ja vanhempien pitää olla pihalla odottelemassa n. viittä vaille. Palataan yleensä sieltä kotiin ja jäädään pihalle n. tunniksi. Kahden maissa mennään sisään välipalalle. Sen jälkeen puuhaillaan mitä huvittaa. Lapset leikkii aika paljon keskenään, joten mulla on usein aikaa tehdä päivittäisiä kotitöitä, mutta toki puuhaillaan myös yhdessä. Varsinkin Poikasen kanssa paljon puuhailen, kun tytöillä on kahdenkeskiset leikit. Poikanen myös innolla auttaa mua kotitöissä. Pyykkihommat oli aiemmin sen lemppari, mutta nykyään ehkä vielä enemmän kaikki keittiöpuuhat. Leivän tai sämpylöiden teko (teen vaalean leivän itse, joten leipää/sämpylöitä tehdään useamman kerran viikossa), perunoiden pesu ym on Poikasesta erinomaista hupia.

Ruoan laitan niin, että se olisi valmis neljältä tai vähän jälkeen. Syödään lasten kanssa ja ruoan jälkeen on vuorossa iltasiivous. Lasten pitäisi siis itse siivota omat lelunsa paikalleen (meillä on lupa leikkiä kaikkialla muualla paitsi saunassa -ja sen on näköistäkin!), mä tietysti autan ja siivoan vielä Poikasen puolesta. Kirittimenä on viideltä alkava Pikku Kakkonen, mutta usein lasten siivous on kaikkea muuta kuin siivousta ja Pikku Kakkosesta ehditään nähdä vain osa.

Mies tulee kotiin viiden maissa (paitsi maanantaisin vasta puoli seitsemältä). Lapset tosiaan saa katsoa Pikku Kakkosen, sen aikana vaihdetaan Miehen kanssa päivän kuulumiset, saatan ripustaa vielä pyykkejä tms, puuhataan Poikasen kanssa (se ei onneksi vielä katso ohjelmaa kokonaan) ja sit jos ehdin, fiiliksen mukaan teen jotain kotihommia (esim. pesen vessan tai muuta pientä) tai istun hetkeksi neulomaan tai saatan käydä koneella.

Pikku Kakkosen jälkeen käydään iltatoimiin (Pipanaisen muskari tiistaisin ja Isosiskon vesipeuhu perjantaisin vähän sekoittaa tätä), eli iltapalalle ja sen jälkeen sitten iltapesuille. Arkena pyritään siihen, että seitsemän maissa oltais lukemassa lapsille iltasatua. Tytöt nukahtaa usein jo puoli kahdeksan tienoilla, Poikanen saattaa valvoa lähemmäs kahdeksaa. Ihanaa luksusta, että ne nukahtaa jo noin aikaisin, tiedän, että tämä ihanuus ei tule kestämään enää ensi syksynä, kun Pipanainen ja Poikanen alkaa nukkua päiväunet päiväkodissa...

Illalla on sitten aikaa puuhailla omia juttuja. Pari kuukautta on nyt mennyt aika tiiviisti opiskelujen parissa, mutta sen lisäksi vietetään Miehen kanssa aikaa yhdessä, tai saatan tehdä käsitöitä tms. Yritän itse olla sängyssä (ja valot pois) viimeistään kymmeneltä, yöt kun on mitä on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti