26.4.2013

äiti on vähän väsynyt

Menin vessaan, avasin imetysliivit ja istuin rinta esillä, housut jalassa pöntölle.

Oonkohan jotenkin väsyksissä ehkä?

ps. huomasin mokani ennen kuin ehdin pissata.

25.4.2013

voi itku

En tiiä, onko nyt iskenyt baby blues vai mikä, mutta viimeinen viikko on kyllä mennyt varsin itkuisissa merkeissä.

Itkettää ihan kaikki, väsyttää, en jaksais tyttöjen kinastelua ja typeryyksien tekoa (esim. tänään ne sai päähänsä syljeskellä olohuoneen lattialle), en jaksais nousta yöllä imettämään, en jaksa tehdä kotitöitä, en halua mennä minnekään enkä halua meille vieraita...

Ahdistaa, kun ottaa noi isommat lapsen niin pahasti päähän. Tänään en mennyt niiden kanssa yhtä aikaa syömään, kun pelkäsin, että raivostun jostain niille ruokapöydässä. Tytöt oli väsyneitä (en saanu niitä millään päiväunille) ja silloin menee helposti ruokailu pelleilyn puolelle. Ei ole lapsille reilua, että äiti rähisee ihan tyhjästä. Pari kertaa olen laittanut itseni jäähylle. Useamminkin olisi pitänyt laittaa, niin helpolla kiehuu yli.

Mut kiukkuisuuttakin enemmän on tosiaan ollu itkua ilmassa. Ihan mistä vaan aiheesta, tai en mä oikeastaan edes tarvi aihetta.

voi itku.

20.4.2013

Kevät on täällä!

Pari päivää sitten meidän takapihalla oli vielä ihan täysi talvi. Nyt lunta on enää nimeksi. Tai no, kinokset on vielä niissä kohdissa, mihin on katolta lumet tippuneet. Mutta muuten on jo melkein kaikki sulanut. Takapiha on savimaata, johon ei meinaa vesi imeytyä sitten millään, joten siellä onkin todella märkää...

Ihana, kun on kevät! Haluisin puuhata pihalla, mutta olen Poikasen kanssa kahdestaan kotona ja nuori herra ei ole tänään suvainnut oikein nukkua päiväunia. Kaksi kukkapenkkiä sai raivattua roskista (meillä jäi syksyllä haravoinnit jostain syystä hoitamatta...).

Uskomatonta, että pari päivää sitten oli vielä paksusti lunta, nyt krookukset ovat jo melkein kukassa.


18.4.2013

Iltapalalla sitten seuraavaksi.

Kun aamu alkoi suklaakakulla, niin näytetään nyt sitten millä ilta päättyy.


 Musta ei tulis hyvää ruokabloggaajaa, koska mun tekee niin kovasti mieli syödä nää pöperöt, et nappaan vaan äkkiä kuvan ilman sen kummoisempaa miettimistä... Niinkun nyt tänkin kuvan laadusta huomaa.

Mies teki lohipiirakkaa. Toi piirakka on paitsi hirmu hyvää, myös kätevä tapa käyttää tähteeksi jäänyt lohi. Me syödään lohta aika paljon, ja usein sitä jää yli. Lämmitettynä se ei ole kummoistakaan, joten on kiva, kun jämät saa johonkin upotettua. Tän piirakan tekee nopeasti, ja ei ole niin justiinsa, millä tavoin valmistettua ja maustettua lohta siinä käyttää. Tän voi tehdä myös savustetusta lohesta.

Kiinnostuneille tässä tämänkin resepti, ohje on jostain aikoja sitten meille kulkeutunut, eli en tiedä kenen ansiota tää on. Ohje on pellilliselle, puolittamalla mitat saa piirakkavuoallisen. Noiden päällisten kanssa on myös vähän makuasia, laittaako just ton verran jne, mutta noista mitoista nyt saa vähän osviittaa kumminkin.

pohja:
3dl jauhoja
3dl kaurahiutaleita
1tl suolaa
3tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
3 dl maitoa

päälle:
½ kg kypsää lohta
6-8 tomaattia
5-6 keitettyä kananmunaa
1-2tl sitruunapippuria
tilliä
juustoraastetta


  • Valmista pohja: sekoita kuivat aineet keskenään, lisää öljy ja maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikina on aika löysää, älä hämäänny siitä.
  • Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille.
  • Levitä pohjan päälle hienonnettu lohi ja sen päälle viipaloidut tomaatit ja munat
  • Mausta sitruunapippurilla ja tillillä (mikäli lohi ei ole jo valmiiksi maustettu)
  • Levitä pinnalle juustoraaste
  • Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.


Noniin, nyt olen iltapalapiirakkani syönyt (saatoin syödä tota suklaa-kinuskipiirakkaakin ehkä vähän...) ja painun pehkuihin. Hyvää yötä!


Aamupalalla

Huomenta!

Mies vei tänään tytöt hoitoon. Mä ajattelin niiden lähdön jälkeen jatkaa unia Poikasen vieressä (se valvoi aamuyöstä ja nukahti vähän ennen seitsemää lopulta mun viereen), mutta hänpä heräsikin siinä sitten. 

Joten nyt, vauvan aamupesujen, maitojen ja yhteisen telkkarinkatseluhetken (äiti katsoi telkkaa, poika äitiä ja mitä nyt lähellä oli) jälkeen sain vauvan ainakin hetkeksi nukkumaan ja istahdin tietokoneen ääreen syömään aamupalaa.

Aamupalaksi tänään suklaa-kinuskipiirakkaa. Leivoin tämänpäiväiseen raamikseen, mut raamis onkin peruttu. Tää piirakka on ihan älyttömän makeaa. Kuvitelkaa mutakakku, jonka päällä on kunnon kerros kinuskikastiketta ja sen päällä vielä paksu kerros suklaakuorrutetta. Ehkä vähän liiankin tuhtia tavaraa mun makuun, mutta vie taatusti makeannälän, eikä ole pelkoa, että pääsis imetyksen ansiosta lopuista raskauskiloistaan eroon.

 tässä on jo toinen pala menossa...

(piirakan ohjeen otin anopilta jostain parin viikon takaisesta MeNaiset-lehdestä. Yritin löytää ohjetta netistä, et olisin voinut linkittää, mutta en löytänyt).

Eilen oli kiva päivä, tänään on kiva aamu.

edit: tässäpä  kakun ohje. Tää on siis muutaman viikon takaisesta MeNaisista, olen ite kirjoittanut ohjeen muistiin ja alkuperäistä mulla ei ole, eli olen saattanut valmistusohjeessa vähän oikoa mutkia suoriksi, ainakaan tää ei ole sanasta sanaan kopioitu. Eli mun syy, jos on jotain epäselvää :)

pohja:
125g voita
1,75dl sokeria
1 muna
2,5 dl jauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta

kinuski:
2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria
1/4 tl suolaa

suklaakuorrute:
200g tummaa suklaata
2 munaa
2dl kermaa

kuivia herneitä painoksi ja kaakaojauhetta koristeluun
  • Leivo pohja: vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita keskenään jauhot ja kaakaojauhe ja lisää aiempaan seokseen. Laita jääkaappiin n. 30 minuutiksi.
  • Keitä kinuski: sekoita aineet kattilassa. Keitä hiljalleen n. 20-30min välillä sekoitellen, kunnes seos sakenee. Jätä odottamaan.
  • Kauli pohja (mulla ei kyllä tullut kaulittavaa, oli sen verran pehmeä taikina Taputtelin sen piirakkavuoan pohjalle) ja laita piirakkavuokaan. Laita päälle leivinpaperi ja leivinpaperin päälle  kuivia herneitä painoksi. Paista 175 asteessa 15min, ota paino ja paperi pois ja paista vielä 5min. Käännä uunin lämpö 150 asteeseen.
  • Valmista kuorrute: Sulata suklaa. Riko munat ja vatkaa rakenne rikki. Kuumenna kerma kattilassa lähes kiehumispisteeseen. Kaada kuuma kerma munien joukkoon ja sekoita. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoitellen, kunnes seos paksuuntuu (mieto lämpö, ettei tule kokkelia!). Kaada seos sulan suklaan joukkoon ja sekoita.
  • Levitä esipaistetulle pohjalle kinuski ja kuorrute, paista 150 asteessa 5 min. Laita uunista lämpö pois ja jätä jäähtyvään uuniin vielä puoleksi tunniksi. (sivuhuomautus: täyte saa olla melko vetelää vielä uunista otettaessa, se jähmettyy kyllä jäähtyessään)
  • Jäähdytä piiras ja siirrä jääkaappiin. Tarjoa seuraavana päivänä. Ennen tarjoilua voit ripotella pinnalle kaakaojauhetta.

15.4.2013

Raha, raha, raha

Mä olen viime vuosina joutunut tarkistamaan joitakin käsityksiäni aika tavalla. Esimerkiksi päivähoitoon ja imetykseen liittyvät käsitykset ovat menneet uusiksi. (mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää)

Olin kotihoidontuella viimeksi Isosiskon ollessa parivuotias, siis ennen kuin Pipanaisen äitiysrahakausi alkoi. Pipanaisen vanhempainrahakauden loputtua menin töihin ja Mies jäi kotiin, mutta sen lomien ja isäkuukauden ja muiden järjestelyjen ansiosta se oli kotihoidontuella vaan muutaman kuukauden. Ennen lapsia mä opiskelin, joten molemmat ollaan oltu yhtä aikaa työssäkäyviä viimeisen vuoden verran ja sit muutaman kuukauden ajan ennen Isosiskon syntymää. Yhden hengen tuloilla on totuttu elämään.

Viimeksi kotihoidontuella ollessa eleltiin aika huolettomasti, meillä taisi jäädä rahaa vähän säästöönkin. Aina me ollaan jokseenkin säästäväisesti eletty, eikä olla esim. ulkomaanmatkoja juurikaan tehty tai muuta. Mutta eipähän tarvinnut ruokakaupassa rahoja laskeskella tai miettiä, millä aikataululla laskunsa maksaa. Olenkin aina ihmetellyt, et miksi joillain (perheillä, joissa on kaksi vanhempaa ja toinen käy töissä) ei raha riitä kotihoidontuella olemiseen vaan heti vanhempainrahakauden jälkeen mennään takasin töihin. Tai ymmärtäähän sen, jos on isosti asuntolainaa jne, mut oon aina ajatellut, että kyllä nyt sen verran pitäis osata laskea ja ottaa huomioon jo etukäteen. Että eihän se ole kuin järjestelykysymys. Ja että ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

No niin. Nyt havahduin siihen, että kun mulla marraskuussa vanhempainrahakausi loppuu, niin rahatilanne ei näytäkään kovin mukavalta. Syystä että
  • edelliseen kotihoidontuella elämiseen verrattuna Miehen keskimääräiset kuukausitulot ovat laskeneet jotain 500€/kk (ehkä enemmänkin). Aiemmin Miehellä oli aika paljon työreissuja, joista kertyi (melko pienen) kuukausipalkan päälle ihan mukavasti lisää. Nyt reissuja ei ole ollenkaan, vaan peruspalkalla mennään. Tätä ei olla voitu esim. sitä kuuluisaa asuntolainaa ottaessa ennakoida, koska silloin tilanne oli vuosia ollut se, että reissuja oli luvattua määrää huomattavasti enemmän, nyt ne onkin yhtäkkiä ensin vähentyneet ja nyt työpaikan uusien linjausten takia loppu kokonaan (ainakin toistaiseksi).
  • edelliseen kotihoidontuella elämiseen verrattuna perheen menot ovat kasvaneet huomattavasti. Meillä on ensinnäkin kaksi lasta enemmän. Meillä on nykyään myös toinen auto. Ja tietysti myös tyttöjen hoitomaksut. Kaksi lasta enemmän tarkoittaa ainakin suurempaa ruokalaskua (vaikka noin pienet eivät kauheasti syö, mutta kumminkin) ja vaatetta pitää ostaa jne. Kaksi autoa on käytännössä pakko. Miehen työmatka on n. 20km, julkisilla sinne ei pääse, eikä urheilumieli riitä pyöräilyyn talviaikaan tai muuhun urheuteen (ei tod. tarvikaan!). Mulla taas tarvii olla auto käytössä lasten hoitoonviemisten takia (ja toki muutenkin, jos haluan yhtään mihinkään päästä. Viimeksi kotiäitinä ollessa ei autoa ollut, ja kyllä meinasi välillä mökkihöperyys iskeä...). Eikä ole muutenkaan järkevää myydä toista autoa nyt pois, kun sen joutuisi taas ostamaan sitten kun palaan töihin.
 
Joten teinpä tuossa vähän laskelmaa, mitä on marraskuun jälkeen odotettavissa (no joulukuussa on onneksi odotettavissa veronpalautukset!). Meidän perheen yhteenlasketut nettotulot (Miehen palkka, mun kotihoidontuki ja kolmen lapsen lapsilisät) tulee olemaan n. 2500€/kk. Ajattelin ensin, että vau, tuohan on valtavan paljon! Sitten aloin laskea menoja: asuntolaina (640€/kk), sähkölaskut (meillä lämmitetään puolet talosta sähköllä ja toinen puoli puilla), vakuutukset (omakotitalo, kolme lasta, ja ne kaksi autoa...), vesilasku, puhelin- ja nettilaskut, lasten hoitomaksut... Näihin pakollisiin menoihin menee melkein 1500€/kk.

Toisin sanoen meillä jää viisihenkisen perheen ruokaan, bensoihin, vaateostoihin ja ylipäätään kaikkiin muihin menoihin pyöreästi n. 1000€/kk. En tiiä, mun mielestä toi ei kuulosta kovin isolta summalta viisihenkiselle perheelle (ja voi onneton, ne kaksi autoa ja bensat...). Ei liian vähältäkään, olen  kyllä jokseenkin kärryillä siitä, kuinka paljon meillä yleensä rahaa menee mihinkin, ja toi tonni kuussa on aika lailla se, mitä meillä kaikkeen tuohon menee. 

Olenkin laskuissani päätynyt siihen, että me pärjätään kyllä ihan hyvin, vaikka jäänkin hoitovapaalle (pitäis muuten käydä työpaikalla tekemässä paperit ja siis virallisesti ilmoittaa, et aion hoitovapaalle jäädä). Mutta pelivaraa ei kauheasti budjetissa ole (noi mun laskut on aika summittaisia joka suuntaan) eikä rahaa säästöön ihmeemmin jää. Eli remontit ja reissut jääkööt toistaiseksi haaveilun asteelle, ja pidetään peukkuja, ettei kovin montaa kodinkonetta hajoa tai tuu autoihin jotain isompia vikoja.
Vähän parempi rahatilanne olisi, jos mä menisin töihin ja Mies jäisi kotiin. Mutta ensinnäkin mä haluan jäädä kotiin, toiseksi Mies ei halua (ja niiden työpaikalla tilanne on vähän sellainen, että varmuuden vuoksi on kyllä paras olla kovin pitkiä hoitovapaita pitämättä).

Kiinnostaisi muuten tietää, millaisilla summilla muut kotihoidontuella olelevat elää, siis mitä tulee ja menee?

Joka tapauksessa, ymmärrän nyt niitäkin, joiden on vaan pakko mennä heti äitiysloman jälkeen töihin.

Poikanen 2kk

Poikaselle tuli viime viikolla 2kk ikää täyteen.

Kaksikuisena meidän nuori mies
  • on jo 61,5 cm pitkä ja painaa 5,3kg
  • on alkanut vähitellen nukkua päiväunia, toivottavasti tämä ei ole ohimenevä vaihe...
  • roikkuu iltaisin rinnalla parisen tuntia
  • sillä tutti ei kelpaa
  • hyvin nukkuneena on aivan hurmaava hymypoika
  • viihtyy jo vähän lattialla, ainakin jos isosiskot järjestävät ohjelmaa
  • on kovin kiinnostunut kaikesta ympärillään
  • hämmästelee kaikkea uutta. Melkein kaikki on uutta, muisti kun ei vielä ole kovin pitkä...
Se on vaan maailman ihanin vauva.

8.4.2013

yökylässä

"Mä en voi mitenkään uskoa, että Poikanen on vasta kolme kuukautta!"
"Ei se olekaan, tiistaina tulee kaks kuukautta täyteen..."

Oltiin viikonloppuna yökylässä anoppilassa. Jännitin etukäteen, et miten Poikanen osaa nukkua vieraassa paikassa jne, mut sehän nukkui oikeastaan paremmin kuin kotona. Yö meni aika samoilla kuvioilla (unipätkät 4-5h ja 2-3h) kuin yleensäkin, mut päiväunet kelpasi herralle mummilassa harvinaisen hyvin. Eipä tuo ollut viikkoon kunnon päiväunia nukkunutkaan, joten oli tosi kiva, että nyt sitten nukkui lauantaina yhteensä vissiin 5 tuntia (parilla heräämisellä siinä välissä) ja eilen veti kolme tuntia yhtä kyytiä. Saapas nähdä, palataanko nyt kotona taas kahdenkymmenen minuutin torkkuihin...

Kävin Poikasen kanssa mun yhdellä ystävällä, jonka pieni poika on kolme viikkoa meidän Poikasta nuorempi. Oli kiva nähdä, jutella vauvajuttuja ja imettää pikkuisia yhtä aikaa :) Tytöt pääsivät mummin kanssa uimahalliin ("Minä sukelsin ja oli kivaa sen jälkeenkin!" sanoi Pipanainen) ja Mies kävi isänsä kanssa pilkillä. Perin onnistunut mummilareissu siis. 

Kotiin kun tultiin eilen illalla, niin otin Poikasen äitiyspakkauskopan pois ja laitoin sänkyyn lakanat. Koppa olikin jo ihan liian pieni. Hyvin onneksi nukutti sängyssäkin.

5.4.2013

Kastettu

Meillä vietettiin maanantaina Poikasen kastejuhlaa. 

Valmisteluissa meinasi tulla (ylläri) vähän kiire, ja oli jännitystäkin ilmassa. Pipanainen nimittäin oli viime viikolla vatsataudissa ja pelättiin, et jos se vaikka iskee meihin muihin. Ihme kyllä, tällä kertaa selvittiin yhdellä tautisella. Kastajaispäivänä Pipanainen oli kuumeessa, mutta muuten oltiin terveenä ja saatiin juhlat juhlittua.

Itse kaste tapahtui tossa paikallisella seurakuntatalolla ja siitä sitten siirryttiin meille kotiin syömään ja juhlimaan. Oltiin kutsuttu ihan vaan meidän perheet, siis mummot, vanhemmat ja sisarukset perheineen, sekä vauvan kummit. 25 henkeä kaikkiaan oli juhlimassa, ja täytyy sanoa, että sellainen määrä porukkaa kerralla on aika monta meidän taloon. Ja kyllähän tarjoilujen valmisteluissa oli oma hommansa. Tosin paljon tehtiin etukäteen (karjalanpaistit ja pikkuleivät pakastimeen ym) ja paljon saatiin myös apua (mun äiti leipoi pullaa ja sisko teki salaatin, toinen sisko kakun koristeen). Kastajaispäivänä tuli vielä Miehen sisko aamusta jo meille avuksi. Isosisko tohkeissaan pesi perunoita tädin kuoriessa. Perunankuorimisurakassa meni tunti, ja Isosisko jaksoi koko sen ajan pestä niitä perunoita! Aika hyvin neljävuotiaalta, mutta kaipa se tädin seura oli niin hyvää. Siinä ne yhdessä tutki, minkä muotoisia perunoita oli, ja Isosisko pohti, mitkä perunat on tyttöjä ja mitkä poikia (poikaperunoita oli ne suttuisemmat, koska pojat kuulemma on suttuisia. Mistä ihmeestä Isosisko on sellaisen keksinyt?)

Aiemmissa kastajaisissa olen pelännyt, että vauva puklaa tai kakkaa sylikummin päälle. Nyt vauvan mahdollinen oksennus- tai kakkakatastrofi tuntui pieneltä uhalta. Mutta tosiaan oltiin onneksi terveenä, Poikanen otti kastamisen ihan rauhallisesti, kukaan mummoista (6kpl) ei saanut sydäriä tai muutakaan kohtausta, ruoka riitti ja juhlat onnistuivat ihan hyvin. Jopa edellisenä iltana pitkin keittiön pöytää levinnyt kakku pysyi kuin pysyikin kasassa ja maistui erinomaisen hyvältä.

Ihana, että meidän pieni Poikanen on nyt saanut Taivaan kansalaisuuden :)