26.3.2012

Marianpäivä

Eilen oli Marianpäivä. Marianpäiväähän vietetään sen muistoksi, kun enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen saavan alkunsa. Tässä Raamatusta, Luukkaan evankeliumista 1:26-56:

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin.  Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä.  Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!"

Silloin Maria sanoi:

-- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta,
Vapahtajastani,
 sillä hän on luonut katseensa vähäiseen
palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua
autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria
tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
 Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.

  Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. 

Muistelin eilen omia raskaaksitulemisia. Olen kolme kertaa tullut raskaaksi, ja aina se positiivinen raskaustesti on ollut  tosi iso juttu. Valtavan iloinen ja ihana asia, koska joka kerta lapsi on ollut hartaasti odotettu ja toivottu. Ja tietysti myös jollain tapaa odotettavissa ollut, ei ole ollut mitään ylläripyllärivauvoja meillä. 

Päädyin sitten miettimään, että miltä Mariasta on mahtanut tuntua. Aivan valtava pommi tuo on uutinen on ollut. Jos kerran mullekin raskaaksitulo on ollut tosi iso asia, vaikka se on ollut odotettavissa oleva ja kaivattu asia, mihin ei ole liittynyt mitään yliluonnollista, niin kuin älyttömän iso uutinen on se, että enkeli tulee kertomaan neitsyelle, että se tulee raskaaksi, ja vieläpä synnyttää Jumalan pojan... Puuh. On siinä varmaan sulattelemista ollut, vaikka tietysti Jumala on sitten antanut Marialle myös voiman noinkin iso asia kestää. Jotenkin haluaisin ajatella, tuosta Marian kiitosvirrestä huolimatta, että Maria on vähän myös miettinyt, että voi apua, mitähän Joosef sanoo (no Joosefhan meinasi kaikessa hiljaisuudessa purkaa kihlauksen, kunnes enkeli kävi hänellekin vähän viemässä viestiä), miten mä pärjään pienen vauvan kanssa, mitä jos sillä on koliikki, eihän meillä ole sille edes vaatteita vielä, miten mä osaan sen kasvattaa, rupsahtaako mun rinnat, IIK ÄÄK APUA.

Mutta niin. Omien lasten myötä on tullut varsinkin jouluisin ja näin Marian päivän aikaan ja muutenkin Mariasta tai Jeesuksen lapsuudesta puhuttaessa aina peilattua niitä juttuja omiin kokemuksiin. Siis että millaista on oikeasti ollut synnyttää jossain tallissa, millainen Jeesus on ollut vauvana jne. Jotenkin ne asiat on Raamatussakin tullut läheisemmiksi. Ymmärrän, miksi katolilaisille Maria on niin tärkeä, siihen on helppo (ainakin kaikkien äitien) samaistua. 

Vähän keskeneräisiä ajatuksia nämä vielä, mutta ajattelin, että jos en nyt niitä laita ylös, niin jää taas laittamatta. Ja nyt lopetan ajattelun tältä erää, koska Mies odottaa mua pelaamaan. Meillä on molemmat lapset kipeänä, ja siis jo unten mailla, ja sen sijaan, että kaivaisin laukustani työpaperit ajattelin voittaa yhden erän Mallorcaa :)

14.3.2012

voi tauti.

Ollaan viime aikoina sairasteltu. Isosisko sai vatsataudin silloin hiihtolomareissulla. Kaikki yöt ja osa päivistä meni aika pitkälti karseassa vatsakivussa, mutta ei se kuitenkaan oksennellut tms. Ihan kiva reissu oli, Isosisko varsinkin nautti samanikäisen serkkunsa seurasta. Käytiin hiihtoretkellä lasten kanssa (hiihtoikäiset lapset Isosisko ja serkkunsa J hiihtivät suurella hartaudella n. 100m läheiselle parkkikselle, jossa sitten syötiin eväät. Pipanainen matkusti pulkassa ja vauvaserkku D torkkui vaunuissa. Oli elämys!) ym. Mummolassakin oli kivaa, vaikka Isosisko oli siellä tosi kipeä. Mutta enon vanha rattikelkka oli jännä, ja Pipanainen tykkäsi portaista. 

Isosiskon vatsatauti jatkui vaan ja Mies joutui jättämään työreissun sen takia väliin, jäi siis kotiin hoitamaan lasta. Harmitti, kun meni aika iso rahasumma sen takia ohi, mut eihän näille mitään voi. Isosisko joutui sitten lääkärissäkin käymään (alettiin jo epäillä, et on jotain muuta kuin perus-vatsatautia, kun kamalasti vaan särki vatsaa eikä oksentanut tms) ja ihan peräti verikokeissakin, joka oli tietysti kova paikka. Onneksi Mies hoiti ne reissut, se on tuollaisissa niin paljon mua parempi!

Viime viikolla Miehen piti taas olla työreissussa, mutta niin vaan meni sekin sivu suun, tällä kertaa Mies oli nimittäin itse kipeänä. Viikonlopuksi oltiin suunniteltu aikuisten lautapeliviikonloppua, mutta Anoppi tuli oksutautiin, eikä voitu viedä lapsia mummilaan hoitoon. Ihan kiva viikonloppu oli silti, mun veli ja ystävämme J tulivat kylään kuitenkin, ehdittiin pelailla jonkin verran lasten kanssa ja yöllä, ja syödä kauheasti kaikkea hyvää tietysti myös. Eli ihan kivaa oli, vaikka ei mennytkään niin, kuin oltiin suunniteltu. 

Mulla oli ranne kamalan kipeänä viikon verran. Askarreltiin Isosiskon kanssa meille oma lautapeli, mihin piti tietysti myös tehdä pelinappulat. Löysin jemmasta ikivanhaa cernit-massaa, joka ankaran pehmittelyn jälkeen ihan toimi. Pari tuntia pyörittelin cernitistä pelinappuloita, helmiä, nappeja ym (kun halusin saada ne kaikki käytetyksi). Seuraavana päivänä oli sitten ranne kipeä. Jotenkin kummallisesti runsas kirjoittaminen, yhden sängyn putsaaminen ja puleeraaminen (saatiin Pipanalle sänky mun äidin työkaverin ullakolta), pannaritaikinan vatkaaminen, Pipanaisen nosteleminen ja kanniskelu, mutakakun ja valkosuklaa-mustikkakakkujen vatkaaminen ym enimmäkseen vasemmalla kädellä ei auttanut oikeaa kättä paranemaan. Maanantaiaamuna en meinannut pystyä enää ajamaan autoa (tai siis vaihtamaan vaihdetta) ja kirjoittamista oli turha yrittääkään. Luovutin, ja varasin lääkäriajan tälle päivällä. Joku varmaan rukoili mun käden puolesta tai jotain, koska eilisaamuna käsi toimi taas ihan normaalisti, ja peruin sen lääkäriajankin. :)

Oispa kaikki sairastelut ja muut vaivat tältä erää tässä!

11.3.2012

nippelitietoja

Sain Pientä elämää-blogista nippelitietohaasteen. Kaikenlaisiin nippelikysymyksiin pitäisi siis nyt vastata.

Lempinumero
Ei kyllä ole. Ei sitten ollenkaan. Paitsi nyt töissä ärsyttää 1 ja 7, kun nykyiset oppilaat on jo oppinu ne uudemmat versiot, missä ykkösessä ei ole väkästä ja seiskassa ei ole poikkiviivaa, ja mä teen kuulemma väärin.

Paras juoma
Vesi. Ihan tuikitavallinen hanavesi. Omenatuoremehu (kotiompuista tuoremehuasemalla puristettu) on myös valtavan hyvää, mutta sitä harvoin saa. En oikein ole juomaihmisiä.

Facebook vai Twitter
Facebook. Twitteriinkin joskus muutama vuosi sitten tilin tein, mutta en edes muista, milloin olisin siellä viimeksi käynyt saati päivittänyt.
Intohimoni
äh. Intohimo on niin voimakas sana. Hyppään tän ohi.
Lahjojen antaminen vai saaminen
Antaminen. On niitä ihan kiva saadakin, mut paljon kivempaa on, jos sattuu keksimään just sopivan lahjan jollekin ihanalle ihmiselle :)
Mieleisin kuvio tai muoto
Voi hyvää päivää, pitäisikö ihmisellä olla joku lempikuviokin? Suorakulmainen kolmio. Vaikkapa. Kun tykkään Pythagoraan lauseesta :)

Paras päivä viikossa
No riippuu ihan viikosta. Ei sentään elämä ole niin kaavamaista, että etukäteen tietäisi, mikä päivä on paras. Keskimäärin ehkä sunnuntait. Tässä työjaksossa myös torstait on erittäin jees. Ja perjantait, jolloin on lyhyt päivä.

Lempikukka
Luonnonkukista kielo ja lemmikki. Kukkapenkissä tykkään lumikelloista ja tulppaaneista. Tulppaanit on kyllä parhaita ehkä kaikista.

Noniin, se siitä. En tällä(kään) kertaa jaa eteenpäin kenellekään, sorgen.

8.3.2012

Oho.

Oho, unohdin listasta ehkä Pipanaisen käytetyimmän sanan: "oho". Se on kyllä kauhean monikäyttöinen, voi vaikka heittää lautasellisen puuroa lattialle ja todeta hämmästyneellä äänellä "oho".  :)

6.3.2012

lasten juttuja taas.

"Äiti, sinä olet minun kaheli!"
(Isosisko ei osaa sanoa v:tä ja korvaa sen h:lla, eikä ärrää)

"Minusta tulee isona äiti. Pipanaisesta tulee Isosisko. Äidistä tulee mummo. Mummosta tulee ukki!"

"Äiti, minä en yletä syödä lunta katolta"

"Äiti, mitä posenttia on muussissa?"
"Tuota noin, siinä on 90% perunaa, 7% maitoa ja 3% margariinia. Ja ripaus suolaa"
"Mutta äiti, mitä posenttia on ipaus?"

"Isillä iso masu, äitillä iso masu, Pipanalla iso masu. Minäkin haluan ison pömppömasun!"
"Kuule, sulla on oikein suloinen kolmevuotiaan masu. Se on just hyvä noin."
"Eikä ole, minäkin haluan ison pömppömasun!"
"No mutta, ei kai äidinkään maha nyt niin kauhean iso ole..."
"ON SE!"

Isosisko on oppinut taivuttamaan sanoja, mutta aika usein ne menee vielä vähän väärin.
"Me ei nousemme" tai "minuni lelu" ja "minä näkin"

Musta on suloista, miten Pipanaisella on ihan samoja kirjanlukemistoimintoja kuin Isosiskolla saman ikäisenä. Esim. yhdessä kotitöistä kertovassa kirjassa sanotaan "Alma silittää", ja molemmat tytöt on siinä kohdassa silittäny päätään (vaikka Alma kyllä silittää vaatteita). Muita vastaavia on, jos kirjoissa tanssitaan, rukoillaan, vilkutetaan, soudetaan, ärjytään tai tömistellään.

Pipanaisen aktiivinen sanavarasto käsittää tällä hetkellä (1v 3kk) ainakin.
puuwa =puuro
äiti
mamma = manna (joka on mummilan koira, mut Pipanainen kutsuu kaikkia eläviä koiria mammaksi)
puppo = puppe (kaikki kirjoissa esiintyvät koirat)
aamem = aamen
k'kka = kakka, ankka
ihi = isi
nna = anna
Isosiskollekin sillä on oma sanansa, mutta en osaa kirjoittaa sitä :)