31.1.2015

Tammikuussa luettuja

Mä olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että voisin yrittää kirjata tänne lukemiani kirjoja ja jotain ajatuksia niistä, tai ainakin, tykkäsinkö vai en. Mä olen useamman vuoden jo kirjannut ylös (melkein) kaikki kirjat, mitä olen lukenut. Alkoi ärsyttää, kun muisti, että luin yhden hyvän kirjan ja voisin lukea sen uudestaan, mutta mikähän ihme se oli... Nykyään kirjoitan vihkoon siis lukemani kirjat, ja jos kirja on ollut oikein hyvä tai huono, saata kirjoittaa jotain perään. Lähinnä tyyliin "tosi hyvä!" tai "älä lue toiste!". 

Mutta kokeillaanpa nyt täällä blogin puolella. Juonipaljastuksia ei ole luvassa, vaan enemmän vaan omia mielipiteitä. Tässä siis tammikuun aikana luetuksi tulleet kirjat. 

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen
Mulla oli joulun aikaan Kaari Utrio -putki. Teki mieli lukea hömppäkirjoja, ja Utriot on mitä parhainta hömppää. Heti alussa tietää, kuka saa kenet jne kuten hömppäkirjoissa asiaan kuuluu, mutta silti hyvin kirjoitettu, ja erityisesti arvostan paneutumista historiallisiin yksityiskohtiin. Vaiteliaan perillisen olen lukenut useamman kerran jo, joskin jos lukulistaan on luottaminen, viimeksi toukokuussa 2011 (epäilen, että ehkä kerran tai pari sen jälkeenkin). Tykkään kyllä kirjasta, oikeat henkilöt saavat toisensa, paha saa palkkansa jne.

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
Luin Lundbergin Jään jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta sain tartuttua Marsipaanisotilaaseen, joka oikeastaan olisi kannattanut lukea ensin, koska se kertoo samoista ihmisistä kun Jää, ja sijoittuu ajallisesti Jään edelle. Hyvä kumminkin, että luin tässä järjestyksessä, koska Jää oli musta aivan mahtava kirja, ja Marsipaanisotilaan jälkeen ei välttämättä olisi tullut siihen tartuttua. Oli tämäkin hyvä, mutta aika paljon olisi voinut mun mielestä tiivistää (toisaalta, ei kai se ole kirjailijan syy, että Suomi soti niin pitkään). Tykkään kyllä Ulla-Lena Lundbergin tyylistä kirjoittaa, ja etenkin tässä Marsipaanisotilaassa oli just tavallisesta poikkeava kirjoitustyyli yksi muhun kovasti vetoava juttu. Ja taitavasti oli henkilöhahmot osattu luoda. Samoin tykkäsin siitä, miten vähäeleisesti kirjassa tuli esiin hirmu hyviä huomioita ihmisluonteesta. Kirja oli hyvä, mutta jäi Jäälle kakkoseksi. Tykkäsin, hyvä, että luin, mutta en ehkä lue enää toiste. Ainakaan moneen vuoteen.

Carol Shields: Ruohonvihreää
Carol Shields on ehdottomasti yksi mun lempparikirjailijoista. Mutta sen kirjat on jotenkin sellaisia, että niitä pitää lukea harvakseltaan. Eniten tykkään Shieldsin varhaisemmista (ja lyhyemmistä) kirjoista, tämä Ruohonvihreää nousi kyllä yhdeksi suosikeista. Ehkä paras on Pikkuseikkoja, tai Tavallisia ihmeitä (novellikokoelma), jotka mun mielestä kaikkien pitäisi lukea. Mutta tosiaan tämä Ruohonvihreää (joka on jotenkin mennyt multa ohi, vaikka muistaakseni oli suomennettu jo jokin aika sitten) oli kyllä hyvä! Alkuteos on kirjoitettu joskus 70-luvulla, ja mulla kesti hetki hoksata se. Vähän jäi sellainen olo, että pitäisi lukea piakkoin uudestaan. Tässä (samoin kuin Pikkuseikoissa) kävi nimittäin niin, että aika pitkälle kirja tuntuu olevan jonkinlaista johdattelua ja sitä odottelee, että milloin päästään asiaan. Ja sitten jossain vaiheessa huomaa, että itseltä on mennyt kaikenlaisia pieniä "vihjeitä" tulevasta pahasti ohi. Tekisi mieli lukea uudestaan, kun tietää loppuratkaisun. Suosittelen ehdottomasti!

Jaana Taponen: Stockan herkku
Toinen hömppäkirja tälle kuulle, ja oli kyllä huono. Siis hömppäkirjaksikin huono. Epäuskottava, ennalta arvattava, tylsä jne. Ei tarvi turhaan toiste vaivautua lukemaan.

Johanna Parikka Altenstedt: Flóra Bartha Paasonen -vaiettu tarina
Tämä oli elämäkerta, joka kertoi jatkosodassa tiedustelupäällikkönä toimineen Aladar Paasosen, hänen vaimonsa Flóran ja perheensä elämästä. Kirja oli Flóra Paasosen aloitteesta kirjoitettu, ja paikka paikoin oli vähän sellainen olo, että kirjailija oli halunnut miellyttää Flóra Paasosta, tai ehkä kirja oli vähän liikaa rouvan itsensä suulla kerrottu. Tiedättehän, päähenkilöt ovat aina hyviä jne. Musta elämäkerroista ja muissa tositarinoissa pitäisi voida myös rehellisesti kertoa, että jossain mokattiin ja kaikki ei aina mennyt putkeen. Kirja oli myös välillä vähän sekavasti kirjoitettu, ja ihan selviä virheitäkin oli esim. vuosiluvuissa. Siis esim. joidenkin kirjeiden päiväykset eivät voineet olla niin kuin kirjassa luki jne. Mutta kaikesta huolimatta perheen tarina oli tosi mielenkiintoinen, että kyllä suosittelen lukemaan tämänkin kirjan.

Mulla oli koko tän kuun sellainen olo, että en ehdi oikein lukea (kun olen samalla lukenut persoonallisuuspsykologian tenttiin), mutta tulihan noita kirjoja nyt kuitenkin luettua 5, joista 3 jopa ihan vakavahenkistä :) Mä luen usein Poikasta nukuttaessa, muuten jäisi kyllä aika vähiin varmaan lukemiset. Mutta tällaisia tässä kuussa.

12.1.2015

Pipanaiselta.

Kävin keskustelua Isosiskon kanssa.
Isosisko: "Kun mä en ole yhtään sellainen mekkotyttö..."
Minä: "Ei sun tarvitsekaan olla. Mutta se pitää osata, että kun lähdetään juhliin, niin silloin pukeudutaan juhlavasti. Se on kohteliasta juhlan järjestäjää ja muita vieraita kohtaan."
Isosisko: "Ja mulla on myös monta väriä, mistä mä tykkään. Mä en ole aina silleen, että pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä..."
Pipanainen (tulee juosten viereisestä huoneesta): "Mitä pinkkiä? Mullekin pinkkiä!!"

Pipanainen: "Katsos äiti, minä piirsin tähän tällaisen muniaisen."
Minä: "Ahaa. Mikäs se muniainen oikeastaan on?"
P: "Se on sellainen pallero."
M: "Niin, mutta mitä se tekee?"
P: "Se on ihmisen sydämessä. Ja se tekee masun tosi kipeäksi."
M: "Ahaa. Mistä se on sinne sydämeen tullut?"
P: "No tietysti, kun ihminen syö ruohoa, niin siitä tulee muniainen sydämeen."
M: "No niin tietysti. Mitäs sitten, saako sitä millään pois?"
P: "Saa toki. Se on ihan helppoa. Muniaisen voi sylkäistä pois, katsos, minä näytän!"

"Äiti, kun sinä ja isi menitte kihloihin, niin saitko sinä vaan sen kihlasormuksen?"
"No juu, niin siinä kävi."
"Mutta minullapa on tämä minun hieno kihlasormus*, ja minun hieno kihlakaulakoru** ja minun hieno kihlakruunu***!!!"
No kyllä äiti on kade.

* barbin kylkiäisenä tullut muovisormus, jossa on järjettömän kokoinen muovinen violetti sydän.
** solmuinen satiininauha
*** pahvinen barbikuvioinen synttäritiara

5.1.2015

Kolme viikkoa pikakelauksella.

Käytiin Tukholman-risteilyllä ennen joulua. Poikaselle nousi heti ekana iltana kova kuume (onneksi olin varmuudeksi ottanut Panadolit mukaan!) ja me muutkin oltiin flunssaisia ja väsyneitä. Meidän aikuisten mielestä ei olllut ihan paras reissu (eikä tee mieli ihan heti uudestaan), mutta tytöt ovat kovasti muistelleet ja niillä oli ilmeisesti kivaa. Laivalla oli Hevisauruksen konsertti, taikuri, leikkihuone ja Ruotsissa käytiin lelukaupassa, joten hyvä reissu tietysti :)

Joulu tuli ja meni. Oltiin jouluna kotona ihan vaan oman perheen kesken. Oli ihan kivaa, sellainen perusjoulu. Aatto meni touhussa, lapset odottivat iltaa kovalla tohinalla. Oltiin kaikki aika flunssaisia vielä, ja väsyneitäkin. Tapanina käytiin naapurissa ihastelemassa viikon vanhaa kääröä, joka oli kyllä hirmuisen ihana ja suloinen.

Vuosi vaihtui meillä aikuisseurassa. Lapset olivat mummilassa, ja meille tuli mun veli vaimonsa kanssa ja yksi ystäväpariskunta. Pelailtiin lautapelejä, ammuttiin raketteja, otettiin uudenvuodenkuva, syötiin hyvin, naurettiin paljon... Oli tosi kivaa. Eka kerta sitten lasten syntymän, kun vietettiin aikuisten uutta vuotta.


 virallinen uuden vuoden kuva

Saatiin sisko lapsineen pariksi päiväksi kylään. Serkuksilla oli kivaa keskenään, ääntä riitti jne. Aikuisetkin kyllä tykkäsi, nähdään siskon kanssa liian vähän (mitäs asuvat niin kaukana!). Tänään on mun siskon ja mun serkun kolmekymmentävuotissyntymäpäivä. Siskoa juhlittiin jo aiemmin ja juhlitaan myöhemmin lisää. Serkun synttärijuhlissa olin, ja olipas kerrassaan mukavaa. Piristi.

Dressemberkin loppui vuodenvaihteessa. Mulla tosiaan oli joulukuussa joka päivä mekko päällä! Kylminä päivinä oli kyllä housut alla (kuten ennen uutta vuotta, kun oli yli 20 astetta pakkasta) ja ulkoillessa usein toppahousutkin. Mutta kuitenkin! Loppua kohti en jaksanut ottaa kuvia, tää viimeinen kuva taisi olla risteilyltä viikko ennen joulua napattu. Rahaa sain kerätty reilun 30 dollaria, mutta vielä tammikuun ajan ehtii lahjoittaa ihmiskaupan vastaiseen työhön, joten vielä ehtii :)


Nyt on sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Kaikenlaista on tälle vuodelle luvassa: Mies aloittaa uudessa työpaikassa ylihuomenna, ja sitten pikku hiljaa nähdään, millaiseksi elämä muodostuu sen uuden työn myötä. Nyt just fiilikset sen suhteen on pakkasella, mutta yritetään katsoa positiivisesti... Mä palaan elokuussa töihin, joten siinä on toinen iso muutos. Poikaselle se tietää päivähoidon aloitusta. Isosisko menee kouluun, joten silläkin on suuri muutos edessä. 

Ja sitten on tietysti niitä asioita, joita ei vielä tiedä etukäteen. Ketä syntyy ja ketä kuolee, ja mitä muuta mahtaakaan tapahtua...