28.8.2012

kiire.

Tiiättekö, kun sitä joskus ajaa ylinopeutta, kun on muka "hyvä syy" (= kauhea kiire Isosiskon fysioterapiaan ja hyvä sää ja kuiva tie ja ihan suora eikä ketään autoilijoita missään ja tässähän on tätä 80 rajoitusta vaan pari sataa metriä...) ja sitten sopivasti siinä onkin tien poskessa moottoripyöräpoliisi jonkun jännittävän laitteen (=tutka?) kanssa. Ja sit just kun ite porhaltaa siitä ohi, niin se poliisi sattuu tutkimaan sitä jännää vekotintaan eikä edes katsahda porhaltajaan päin.

Oisin kyllä ansainnut sakot.

neuvolapäivä

Aloitin aamuni neuvolakäynnillä. Olen jostain syystä panikoinut kauheasti nyt keskenmenoa, ehkä siksi, kun en vielä tunne liikkeitä, vaikka Pipanaista odottaessa tunsin jo näillä viikoilla ihan selvästi. Tiedän kyllä, et vielä ei tarvi tuntua mitään (rv 14+6), mut joku ihme paniikki silti nyt iski. Joten oli tosi helpottavaa kuulla sydänäänet! Seuraava neuvola onkin melkein kahden kuukauden päästä, joten toivottavasti ne liikkeet pian tuntuu! 

Mulla on ollut aamupäivisin hurjan heikko olo, töissä pitää vähän väliä istua alas, ettei pyörry. Sama juttu on kyllä ollut aiemmissakin raskauksissa alusta loppuun, eli ei mitään uutta. Ilmeisesti aamuisin meinaa verensokeri laskea, ja kun mulla on matala verenpainekin (tänään 97/69), niin yhteisvaikutus on sitten tämmöinen. Sain nyt vähän harvinaisemman neuvon: syö salmiakkia ja reippaasti suolaisia ruokia. Suolaa on kyllä tehnyt ihan kauheasti mieli, olen jopa lisännyt sitä ruokiin, kun ruoat ei tunnu maistuvan tarpeeksi suolaiselta. Yleensä syön tosi vähäsuolaista. Että kaipa kroppa nyt sitten kertoo, mitä tarvii...

Ja kauheasti nolotti myöntää, että olen muistanut ottaa rautaa aika harvakseltaan. Mut hemoglobiini oli kumminkin pompannut 117:sta 132:een, että eipä sekään sitten haitannut. 

Tänään olis luvassa vielä Isosiskon fysioterapia ja tässä välissä pitäis kovasti kirjoittaa kehityspsykologian kurssiin esseetä. Aloitin avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot, ihan omaksi ilokseni, ja niitä nyt tässä sitten väännetään. On kyllä hurjan mielenkiintoista, mutta ihan ei meinaa aika riittää! Luulen, et tänään on myös vähän vaikea keskittyä. Yksi rakas ystävä muuttaa tänään vuodeksi toiselle puolelle maailmaa, ja jotenkin ajatukset pyörii sen lähtökuvioissa ym. Mulla on siis tässä alkusyksystä tiistaisin opetukseton päivä (paitsi tukiopetuksia ja sijaistunteja tietysti tulee), joten sillä on nyt aikaa hoitaa kaikki neuvolat sun muut ja tehdä tuota psykaa. Kovasti olis kyllä muutakin suunnittelutyötä yms, kun vastapainoksi muut päivät on sitten aika pitkiä. (Tosin mulla on tänä vuonna 5 tuntia vähemmän kuin viime vuonna, mikä on tavallaan ihana, mutta palkkapäivänä tietysti tosi harmi...)

20.8.2012

vau vau vauvanen

"Isosisko, haluatko kuulla salaisuuden? Meille tulee uusi vauva!"
"Milloin?"
"Vasta helmikuussa. Se on talvella, aika paljon joulun jälkeen. Siihen on vielä pitkä aika."
"Minä haluan nähdä, kun se syntyy!"
"No jos me otetaan sulle sitten valokuvia, niin sä voit katsoa niistä."
"Se sopii."
"Sitten sinä ja Pipanainen olette molemmat sen vauvan isosiskoja."
"Itten Pipanainen on iso kuin minä, itten me voidaan yhdessä pelata pelejä! Nyt minä mietin asiaa."

Joo-o. Ei se nyt enää mikään salaisuus tosin ole, kun vatsa on jo ihan näkyvillä. Mutta jos kaikki menee hyvin,  niin helmikuun kahdennenkymmenennen päivän tietymillä meidän perheestä tulee viisihenkinen. Nyt mennään siis tarkalleen ottaen viikolla 13+5 (luullakseni). Alkuraskaus oli keljumpi, kuin mitä muistelen aiempien kertojen olleen. Kesälomasta meni suurin osa aivan järjettömän väsymyksen ja kohtalaisen huonon olon vallassa. Mutta se seitsemän viikon ankeus on nyt ohi, ja nyt kasvatellaan vatsaa ja odotellaan ekoja liikkeitä (Pipanaisesta tunsin ekat liikkeet muistaakseni jossain rv 14-15, joten jos hyvin käy, niin ei tarvi kauhean kauaa odotella). Ultrassa kävin sopivasti ennen töiden alkua, niin ei sitten töissä tarvinnut kauheasti salailla.

Alkujärkytyksestä selvittyä tää on kivaa. Meille tulee vauva :)