8.5.2017

Pitkästä aikaa

Miljoona kertaa olen viimeisen puolentoista kuukauden aikana päässäni kirjoittanut blogitekstiä. Ja yhtään niistä teksteistä en sitten ole jaksanut tai ehtinyt tai saanut aikaan oikeasti kirjoittaa. Nyt harmittaa, koska meidän pääsiäisestä ja vapusta ja kaikesta siinä välillä olisi paljon ollut kerrottavaa.

Huhti-toukokuun teema on mulla yksinhuoltajuus. Mies on 9 viikon sisällä 6 viikkoa joko kokonaan tai osittain työreissussa. Nyt on kotona, mutta kolme edellistä viikkoa oli menossa. Ja ensi viikolla taas poissa. 

Kyllähän tää arki lasten kanssa yksin muuten ihan sujuu, mutta mä en vaan osaa käydä ajoissa nukkumaan kun Mies on poissa. Ja sitten en saa unta ja heräilen vähän väliä jokaiseen pieneen risahdukseen (lähinnä varmistelemaan, että kaipaako joku lapsista mua, vaikka kaikki kolme on jo kyllä sen verran isoja, että osaavat tarvittaessa tulla herättämään tai vaikka huutaa riittävän kovaa...). Nyt me jätettiin ihan kerrasta myös Poikaselta yövaippa pois ja mä tietysti viime viikolla heräilin sitten senkin takia, kun vahtasin, että joudunkö yöllä lakanoita vaihtamaan. En muuten joutunut kertaakaan, vaikka kun vaippaa vielä pidettiin, niin se oli joka yö märkä ja usein oli sänkykin. Ilmeisesti lapsi pissasi vaippaan huvikseen.

Töitä on neljä viikkoa jäljellä. Toisaalta ihana, kun kesäloma on jo lähellä. Kyllä tässä alkaa olla aika väsynyt olo ja lomaa odottaa ihan mielellään. Toisaalta, kun ajattelee, mitä kaikkea mun pitäisi näiden jäljellä olevien 19 työpäivän aikana ehtiä tehdä, niin soisin aikaa olevan tuplasti. Viime perjantaina puolen päivän aikaan pääsin edellisen viikon to do -listan loppuun. Tänään siirsin suosiolla viime viikon listan tämän viikkoisen kaveriksi kalenterin oikealle aukeamalle. 

Oman pään sisällä on myllertänyt aika tavalla. Sekä hyvää että vähemmän hyvää myllerrystä. Nyt, kun sain viikonloppuna nukuttua (lapset olivat mummilassa ja Mies työreissussa) univelkoja pois, tuntuu siltä, että ehkä ne hyvät myllerrykset voittaa. Toivotaan. 

Ulkona sataa lunta. Kaipaan lämmintä.