30.8.2011

Isosiskon juttuja

Isosisko selvitti mulle, minkä takia leppäkertulla on pilkut. Tietysti siksi, kun hiiri on kävellyt sen päältä ja leppäkertun selästä lähti väriä hiiren jalkapohjiin. Ihana asia tuo 3-vuotiaan mielikuvitus!

Se on mainio, Isosisko siis, kun se on vihdoin oppinut käyttämään pronomineja, mutta ei osaa taivuttaa niitä vielä (ylipäätään ei osaa taivuttaa, esim. verbejä käyttää useimmiten perusmuodossa. En ymmärrä, mistä se on sen perusmuodon oppinut, mut näin on), joten usein se sitten sanoo "minä tykkään tämästä" tai "anna minälle"

Sanoin joskus Isosiskolle, että se on tainnu juoda liian vähän, kun on niin keltaista pissaa. Se kävi sitten potalla, ja ilmoitti tyytyväisenä: "Minä ehlee (=vihreä) pissa!" No joo, se oli vihreä potta...

Isosisko myös lukee iltarukousta: mmmmmmm MEITÄ mmmmmm EITÄ mmmmmmm PEITÄ mmmmmm EITÄ. AAMEN.

Pimeä meinaa joskus vähän pelottaa
"Laitahan silmät kiinni, nyt pitäis käydä nukkumaan"
"Minä ei miimi kiinni. Minä miimi kiinni, pinee tulla, minä ei nähnä mitään. Minä miimi auki!"

"Äiti mitä tehdä työssä?"
"Äiti opettaa lapsia laskemaan."
"MINÄ OSAA! Yksi, kassi, koome, neelä, iisi, kuusi!"

19.8.2011

Toinen työviikko takana. Pipanainen on alkanut murista ja Isosiskosta tuli kerholainen. Siinä tärkeimmät kuulumiset :)

Isosiskolla tosiaan alkoi kerho tiistaina. Se oli vielä maanantaina itse sitä mieltä, ettei mene kerhoon, vaan huutaa niin kovaa, ettei sitä voi viedä sinne. Eli lähtökohdat olivat mitä parhaimmat... Olin ite töissä seurakuntatalolla, kun Mies vei Isosiskon sinne, ja tunnistin kyllä Isosiskon hysteerisen huudon seinien läpi. Kävin pariin kertaan oven takana kuuntelemassa, ja kyllä se sitten aikanaan loppui. Jälkikäteen Isosisko oli ite sitä mieltä, että oli ollut kivaa kerhossa ja tosi hyvällä mielellä meni torstaina uudestaan (vaikka itkut se taisi silloinkin tirauttaa). Vähän hankalaa on kysellä siltä, mitä kerhossa on tehty tai millaista on ollut, kun se puhuu edelleen tosi huonosti. Ja Mies ei tietenkään muistanut kysyä kerhotädeiltä, miten oli mennyt. Mutta joka tapauksessa, itse se oli sitä mieltä, että oli ollut kivaa, joten se kai on tärkeintä.

Töitä on edelleen enemmän kuin riittävästi. Tänään oli sellainen laidasta laitaan -päivä. Oli muutamia aivan ihania hetkiä. Mietin, kuinka ihanaa onkaan, että olen löytänyt oman työni, kuinka huippua työtä saankaan tehdä ja miten ihanaa, että eläkeikään on vielä useampi vuosikymmen. Ja sitten parin tunnin päästä jo mietin, et vaihtaisinko alaa, kun MENEE HERMOT. No, onneksi niitä positiivisia hetkiä on kuitenkin viikon varrella ollut enemmän kuin niitä negatiivisia (vaikka välillä tuntuu, että ne hankalat jutut vie enemmän energiaa kuin mitä hyvistä hetkistä saa).

Kotosalla Mies on pärjäillyt lasten kanssa hyvin. Tosin mun mielestä niiden pitäis ulkoilla enemmän jne jne, mut yritän muistaa ajatella, et Mies hoitaa lapset tavallaan, ja pitää suuni kiinni. Hoidettua ne tulee, ja varmasti ihan riittävän hyvin. Pipanainen, joka on ollut kova juttelemaan tavuja sieltä 5-kuisesta, on keksinyt alkaa murisemaan. Se on aika hassu pieni kähisijä :) Jonkun verran tuntuu äidin töissäkäyminen, aina kun tulen kotiin, Pipanainen on kuin takiainen pari tuntia, en sais edes selkääni sille kääntää. Ja iltaisin se on melko mahdoton saada nukahtamaan sänkyyn. Tosin yleensä se on niin väsynyt, että nukahtaa rinnalle. 

Eilen käytiin Ikeassa koko perhe. Ihan asialla, piti saada kirjahylly lastenhuoneeseen (kunhan saatais aikaiseksi vaihtaa tietsikkahuone kirjahyllyineen Isosiskon huoneeseen ja tehdä tästä tietsikkahuoneesta lastenhuone). Lapset jaksoi hirmu hyvin, Isosiskon mielestä Ikea oli "hieno paikka", se tykkäsi leikkipisteistä kovin, olis shoppaillut lastenosastolla enemmänkin ja jaksoi pallomeren odotuksessa jotenkin kierroksen loppuun (vaikka aika vauhdilla mentiin ja haettiin oikeastaan vaan se, mitä mentiin hakemaan). Pipanainen nyt muuten vaan tykkäsi. Vietiin Isosisko sinne lastenhoitopaikkaan sit kun oltiin jo kierros tehty ja maksettu ja kaikkea. Arvelin, ettei se suostu jäämään, kun sinne pitää mennä ilman äitiä, ja vähän itku silmässä se olikin, mut pallomeri vei kuitenkin voiton ja se antoi vieraan tädin saattaa itsensä pallomereen. Pallomeri oli kyllä siinä pleksiseinän vieressä ja mä seinän toisella puolella vilkuttelemassa. Silti iso askel meidän Isosiskolle :) Oli kuulemma kiva kauppa! Oltiin kotona vasta seitsemän jälkeen, ja Pipanainen oli tietysti nukkunut autossa. Se jaksoikin ihan mukavasti sitten valvoa melkein yhteentoista. Mä olisin ollut ihan kypsä petiin jo yhdeksältä...

Nyt Mies vei Isosiskon mummilaan yökylään. Typykkä pakkasi itse laukkuunsa "yöpuku, aamupuku, kuusi paitaa, viisi hoosuu, pikkuhoosupöksyt minä ei tartte". Äiti otti muutaman niistä varapaidoista ja -housuista pois ja lisäsi niiden tilalle muutamat "pikkuhousupöksyt". Isosisko oli ihan innoissaan, kun pääsi mummilaan ilman äitiä ja isiä. Ja äiti ja isikin saa varmaan vähän enemmän viikonloppuna tehdyksi, kun on vaan yksi lapsi hoidettavana.

13.8.2011

töiden alku.

huh. Kolme ensimmäistä työpäivää takana, ja täytyy sanoa, että viikonloppu tuli todella tarpeeseen!

Keskiviikkona oli vasta suunnittelu- ja kokouspäivä, mut sen jälkeen oli jo pää ihan pyörällä ja hoidettavien hommien lista pitkääkin pidempi. Torstaina alkoi kunnon työt, vaikka sekin oli erikoispäivä kokouksineen sun muineen. Eilinen olis sitten jo normaali työpäivä. Hommat kasaantuu ja meinaa jäädä viime tippaan, eikä se tietysti auta, että olen uusi talossa ja joudun kyselemään suunnilleen joka välissä, et mistä mitäkin löydän ja mikä onkaan talon käytäntö siinä ja tässä asiassa jne. Mutta kyllä se tästä. Työkaverit vaikuttaa pääsääntöisesti ihan mukavilta, ja hurjasti ne on jaksanu auttaa ja vastailla kysymyksiin. Ja muistan jo useamman kymmenen nimeä! (laskin, et mulla olis opeteltavana n. 150 nimeä, joten tekemistä on vielä...)

Mulla on tosiaan tosi paljon töitä, että sekin tietysti kuormittaa. Mut toisaalta, töissä on ollut kivaa, ja kunhan saan hommat luistamaan, niin kyllä se tästä. Olis kiva, jos saisin työt tehtyä työpaikalla, ettei tarttis kotona iltaisin tai viikonloppuisin ainakaan kovin paljon hommia hoitaa. 

Omaa ja lasten sopeutumista kovasti pelkäsin etukäteen. No, mulla on työpäivät sellaista haipakkaa, et minkään näköisiä taukoja ei kyllä ehdi pitämään, eikä jää aikaa murehtia, et miten lapset kotona pärjää. Oma sopeutuminen on siis ollut aika kivutonta. Lapsetkaan eivät ole toistaiseksi kauheasti reagoineet, Pipanaiselle on rintamaito kelvannut vähän aiempaa paremmin ja oli se eilen aika itkuinen, mut ei sen kummempaa. Saa nähdä, meneekö näin kivuttomasti, vai onko sopeutumisvaikeudet vasta tulossa, kun lapset huomaavat, että äidin työssäkäyminen ei olekaan mikään poikkeustila...

Täytin toissapäivänä 28 vuotta. Isosisko oli mummin kanssa askarrellut kortin (Barbapapan muotoisen, yllätys yllätys!) ja leiponut kakun (ja Isosisko muisti mainita, että hän oli saanut maistaa kaksi karkkia koristellessaan). Mun oli ollu tarkoitus leipoa vaikka joku juustokakku tms, kun en oikein ole täytekakakkuihmisiä, mut enhän mä mitään jaksanut töiden jälkeen, joten mummin ja Isosiskon yllätys oli ihan kiva :) Isosiskon kanssa juteltiin syntymäpäiväasioista ja sen sellaisista, ja hän arveli, että äiti saattaisi mahdollisesti täyttää 6 vuotta...

6.8.2011

Pipanaisen neuvola ja markkinapäivä

Pipanainen oppi konttaamaan! Kypsässä kahdeksan kuukauden iässä, ja tietysti muutama päivä neuvolakäynnin jälkeen (meillä oli neuvolakäynti kolme viikkoa myöhässä), niin kuin yleensäkin uudet asiat on tapana oppia.

Se neuvolakäynti olikin aika masentava. Siellä oli toisesta neuvolasta sijainen, sellainen varmaan kuuttakymmentä lähentelevä täti. Se luki vaan paperista kysymyksiä, ja siinäpä se. "Miten teillä menee?" -kysymykseen yritin kertoa, et kaksi kuukautta on jo ollut ihan toivotonta imetyksen kanssa ja oon jo luovuttamaisillani. "Niin, mutta miten muuten teillä menee?" No sitten yritin kertoa, että oon ollu tosi väsynyt nyt kesällä ja välillä on tuntunut, etten mitenkään jaksaisi isomman uhmaa ja pienemmän rintaraivareita. "No mutta jos nyt unohdetaan tämmöiset yleiset asiat ja keskitytään vauvan kuulumisiin. Niin mitenkäs teillä on mennyt?" No, Pipanainen on pääsääntöisesti perustyytyväinen pieni ilopilleri, joten ilmeisesti meillä on mennyt hyvin! Se vastaus tyydytti.

Sitten tuli puheeksi mun töihinlähtö. Harmittaa, etten laskenut, kuinka monta kertaa se täti päivitteli, et "miten te nyt aiotte pärjätä?", koska se ei olis ollut mikään pieni luku! Oisin kaivannut ehkä vähän tukea ja neuvoja miten selvitä siitä muutoksesta kun äiti lähtee töihin ja isä jää kotiin, mut tän terkan mielestä sellaisesta tilanteesta ei ilmeisesti selviä... Se oli vaan kertakaikkisen kauhuissaan, ja se siitä.

Sit mentiin vielä lääkärille, joka ensi töikseen pahoitteli, kun on niin kiire jne. Sitten se luki tsiljoona kysymystä paperista (osaako vauva sitä tai tätä tai tota jne), tsekkas Pipanaiset silmät, kuunteli sydämen ja keuhkot ja siinäpä se. Se ei esim. just Pipanaisen liikkumisia tms halunnut nähdä ollenkaan, luki vaan kauhealla vauhdilla ne kysymykset ja sanoi aina perään, että "kyllä mä uskon sua, ei mun tarvi sitä itse nähdä". No, tavallaan ihan hyvä, koska Pipanaisen kehityksessä kaikki on varmaan ihan ok, ja se oli väsynyt ja vähän vierasti, niin eipähän tarvinnu lasta huudattaa. Mutta huvitti kun sillä lääkärillä oli niin kiire, että se puhuikin ihan kamalan nopeasti. Mut kyllä se varmaan olis ihan keskittynyt, jos olis ollut jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Tänään käytiin aamupäivästä tuossa kylällä paikallisilla markkinoilla. Isosisko pääsi pomppimaan pomppulinnassa (oli aluksi tosi jännää, mut sitten tykkäsi kovin), näki ihan oikean paloauton ja poliisiauton (eikä halunnut mennä kumpaankaan istumaan sisälle), näki hepan ihan läheltä (omasta mielestään kaksi, mutta kyllä se oli se sama poni kaksi kertaa) ja sai kaksi ilmapalloa (saatiin ilmapallo, kun käveltiin sdp:n kojun ohi, ja heti ryntäsi keskustan kojulta setä ilmapallon kanssa perään). Se pomppulinna oli kova juttu, Isosisko vielä nukahtaessaankin mutisi, miten "pooppuinna on haukkaa!"

1.8.2011

välähdyksiä Isosiskon päivästä.

Isosisko laittoi mulle aamupäivällä kanakeittoa, johon tuli leipää, lettuja, keksejä, kakkua ja juustoa. Jos joku innostuu tahollaan kokeilemaan, niin valmistusohje on seuraava: kaikki ainekset (mielellään ikean pehmeinä leluversioina!) isketään paistinpannulle ja hämmennellään pahvilaatikosta rakennetulla leikkihellalla sopivan aikaa. Annetaan jäähtyä niin kauan, että ehditään syödä äidin valmistama kanakeitto. Voin kertoa, että oli herkullista, varsinkin kun kyytipoikana tarjoiltiin maitoa lääkemukista (niitä sellaisia, missä sairaalassa jaetaan lääkkeet) ja sainpa lopuksi pastillinkin :)

Myöhemmin päivällä askarreltiin Isosiskon kanssa. Isosisko tosi huolella ja näppärästi puuhaili erikeeperin, askarteluhileiden ja kultaisten sydänten ja kuunsirppien kanssa, ja kun Pipanainen sit heräs päiväunilta, ajattelin, et onpa kätevää, kun saan kerrankin Pipanaisen rauhassa imetettyä (se suostuu imemään vaan just herättyään, jos silloinkaan), kun Isosisko askartelee kaikessa rauhassa. En nyt tässä tarkemmin kuvaile sitä sotkua, joka keittiössä odotti, kun kolmen minuutin imetyksen jälkeen menin katsomaan, mutta kukin voi itsekseen arvailla, mitä siinä ajassa saa aikaan kolmevuotias, joka antaa luovuutensa kukkia (ja joka osaa avata sen hilepurkinkin ihan itse...)

Iltapäiväruoaksi paistoin vaan valmiita kalaleikkeitä (meillä on Mies työreissussa tän viikon, ja ruuatkin on siksi vähän sitä, mitä nyt ehdin noiden lasten kanssa tekemään). Ne meni vähän mustaksi (Pipanainen järjesti äidille oheisohjelmaa), ei pahasti, mut pikkuisen. Sitä sit siinä harmittelin, et voi kun nää on vähän mustia toiselta puolelta, johon Isosisko: "Kihaa! Minä maistaa mustaa! Minä tykkää musta!" (se ei siis osaa sanoa v:tä, vaan korvaa sen h:lla).