17.1.2016

Loppuvuoden lukemiset.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Syksyllä jäi kyllä lukemiset harvinaisen vähiin. Marraskuussa en lukenut yhtään kirjaa loppuun saakka (lueskelin kyllä silloin tällöin Rose Kennedyn elämäkertaa, mutta se on edelleen kesken). Todella poikkeuksellista! Viime vuonna luin kuitenkin ainakin 56 kirjaa, ihan kaikkia en varmaan ole kirjannut ylös.

Tässä siis loka-joulukuun luetut:

Saku Tuominen: Luova järkevyys
Oikein oivaltava (ja helppolukuinen!) kirja luovuudesta. Suosittelen lukaisemaan!
Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi
Niin perushömppää, että on vaikea enää edes muistaa, mitä tässä tapahtui. Jos oikein muistan, ei erityisen sykähdyttävä ja jotenkin kökösti suomennettu kirja, mutta lukihan tuon.
Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni
Olin vähän pettynyt tähän. En mä nyt koskaan mitään suuria lukuelämyksiä näiltä hömppäkirjoilta odota, mutta tää oli oikeasti aika tylsä. Kirjan paras kohta on tässä:



Leena Paasio: Melkein äiti
Kirjan aiheena oli äitipuolena oleminen ja lapsettomuus. Ihan ok, mutta tarina tuntui vähän kuluneelta. Ihan kuin olisin jokseenkin saman tarinan lukenut jo aiemminkin. Arvelin ensin, että olisin lukenut tän kirjan jo aiemmin, mutta tämähän oli aika uusi. Ehkä joku muu vaan kirjoittaa samalla tyylillä ja on osunut samankaltainen aihe... Joka tapauksessa, ihan kiva kirja, mutta kertalukeminen riittää.

Graeme Simsion: Vaimotesti
Vielä lisää hömppää. Mutta ai että kun tämä oli hyvä! Jos yhtään tykkäätte Rillit huurussa -sarjan Sheldonista, niin lukekaa Vaimotesti! Olihan tämä tietysti ihan absurdi ja joiltain kohdin vähän huonokin, mutta tykkäsin silti tosi paljon. Päähenkilö oli kaikessa outoudessaan tosi symppis.

Simona Ahrnstedt: Skandaalinkäryä
Olisi ehkä ollut fiksumpaa jättää tää lukematta ja käyttää siihen kulunut aika jotenkin paremmin. Toisaalta, luin tän yhtenä yönä, kun kaipasin täysin aivotonta romantiikkaa. Ennalta-arvattava ja epäuskottava tarina ja ihan hölmöt päähenkilöt, mutta jos sellaiset pikkuseikat ei haittaa, niin lukekaa toki. Sopii paremmin kuin hyvin sellaiseen hetkeen, kun haluaa lukea jotain epäuskottavaa seksillä höystettyä rakkaustarinaa :D

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo
Tää on nyt pelkkää valitusta, mutta en mä nyt tästäkään ollut kovin vaikuttunut. Kirja oli kyllä vetävä ja hyvä lukea, mutta jotenkin ei vaan mua ihmeellisemmin sykähdyttänyt. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan tän joskus kirjastossa, josko olisi sinun makuusi. Hyvin kirjoitettu, tarina ei vaan ollut ihan mua.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Alkuun epäilin, että tää on tylsä perus chick lit, mutta sitten kuitenkin tykästyin. Tykkäsin tästä enemmän kuin aiemmin lukemastani Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä -kirjasta (sekin oli kyllä hyvä). Olihan tämäkin varsin ennalta-arvattavaa kevytkirjallisuutta, mutta loppuratkaisu pelasti paljon (ei ollut silkkaa kliseetä se). 

4.1.2016

Vuodenvaihde

Kas niin vaihtui vuosi.

Me vietettiin vuodenvaihdetta mun vanhemmilla. Sinne äiti ja isä näppärästi majoitti meidän perheen, siskon perheen ja veljen vaimoineen, yhteensä 12 yövierasta. Arvannette, että kuudesta lapsesta lähti paljon ääntä, touhua riitti, riitojakin saatiin aikaan, yhdelle iski vatsatauti (joka ymmärrettiin vatsataudiksi vasta myöhemmin kun lisää poruukkaa alkoi sairastua), lystiä riitti ja oli kerrassaan hirveän mukavaa. Kaupungin lapsiperheille suunnattu ilotulitus oli hieno, päästiin siskon ja kälyn kanssa karkaamaan pariksi tunniksi ostoksille, lasten nukahdettua ehdittiin pelailla lautapelejä, lapset ei kumma kyllä heränneet kamalan kovaäänisiin pommeihin, sain otettua uudenvuodenkuvan. Isommat lapset kävi luistelemassa pariin otteeseen, käytiin lammen jäällä kävelemässä ja tekemässä lumikuvia, syötiin lapsilta salaa karkkia. Mummo järjesti lapsille aarteenetsinnän, jossa palkintona jokaiselle oli kirja ja vetskariin ripustettava pieni led-lamppu (näkyvät pimeässä). Oikein onnistunut mummolareissu kaikin puolin.


 
ilotulitus oli hieno

Mummolasta lähdettiin Miehen siskonpojan kastajaisiin. Kivat pirskeet oli, vaikka itsellä alkoi kolmen päivän mummolapuuhat jo verottaa jaksamista. Kotona lauantai-iltana päätettiinkin Miehen kanssa ottaa rennosti. Mies lähti kaverille viettämään iltaa ja mun suunnitelmiin kuului suklaa, telkkari ja neule. 

Toteutus ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Mies kyllä vietti iltaa kaverilla ja mä kotona. Täällä vaan alkoi Poikanen oksentaa oikein perinpohjaisen huolellisesti: siinä touhussa meni sänky, patja, petivaatteet, lapsi ym ym. Jokusen tunnin siinä pesin lasta, putsasin paikkoja, pesin patjaa, tungin kamppeita pesukoneeseen, järjestin lapselle puhtaan nukkumapaikan (vuorasin meidän sängyn kylpypyyhkeillä uusien oksujen varalta ja lapsi sinne nukkumaan, kun sen sängystä oli patja pesussa), rauhoittelin Pipanaista, jota pelotti nukkua yksin, siivosin uudet oksut meidän sängystä (ja vaihdoin itselleni jo illan kolmannen yöpuvun) jne. Kun sitten lopulta sain Miehen kiinni ja pyysin sitä tulemaan kotiin (koska yksin nukkumista pelkäävä Pipanainen ei uskaltanut nukkua, ja oksentamisesta virkistynyt Poikanen ei halunnut nukkua, ja koska arvelin, että yöstä saattaa tulla puuhakas), alkoihin tilanne olla jo ohi. Miestä vähän ketutti, kun sen kotiin tullessa alkoi olla jo jokseenkin rauhallista. Elämä on.

Pipanainen teki lammen jäälle lumisydämen

Onneksi toistaiseksi ainakaan ei ole muita tautisia ja Poikasenkin tauti oli parissa tunnissa sairastettu. Siskon perheessä oli tosiaan yhdellä lapsista ollut vatsa löysällä, mutta kun se ei ollut hänen tapauksessaan mitenkään poikkeuksellista, niin hölmöt ei ymmärretty, että se tosiaan oli vatsatauti, vaan mentiin sinne kastajaisiinkin. Toivottavasti ei tartutettu ketään!

Tänään oli eka työpäivä, koulupäivä ja päiväkotipäivä loman jälkeen. Motivaatio nollassa niin mulla kuin oppilaillakin. Pipanainen ja Poikanen tosin menivät innosta hihkuen päiväkotiin, että kai sitten ihan hyvä, että loma loppui.


Poikanen teki lammen jäälle lumienkeleitä noin parikymmentä.


Vuosi 2015 oli ensimmäiseltä puoliskoltaan melko leppoisa vuosi. Toinen puolisko oli rankka, haastava ja väsyttävä. Ihan riittävän pitkä vuosi oli.

 Isosiskon tekemästä lumiukon naamasta ei nyt ole kuvaa, mutta mä tein tämmöisen naaman. Painajaisnaama.

Katsotaan, mitä vuosi 2016 tuo tullessaan. Mitään uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, mutta kyllähän sitä pitäisi yrittää saada näitä elämäntapoja rukattua (esim. iltapalaksi syödä jotain ei-makeaa ja alkaa taas edes joskus liikkua edes vähän). Oikeastaan ainut "lupaus" on yritys vähentää kaikenlaisia sitoumuksia ja projekteja. Olen ollut niin väsynyt ja stressaantunut, ja häiritsee, kun lähes joka viikonloppu on jotain ja viikoillekin kasaantuu yhtä ja toista. Ei ole kovin hienosti alkanut - lupauduin ensi sunnuntaiksi pitämään pyhäkoulua. Toisaalta samassa yhteydessä sanoin, etten pysty sitoutumaan siihen enempää, tämä yksi kerta tällä erää, kun olivat pulassa. Että sentään se.

Kun osaisi stressata vähemmän ja nukkua enemmän, herkutella vähemmän ja liikkua enemmän, tehdä muka-pakollisia juttuja vähemmän ja puuhata lasten kanssa enemmän. Siinä olisi tavoitetta tälle vuodelle. Jos jonkin pienen muutoksen saisi aikaan...

Hyvää uutta vuotta sinulle!