30.10.2016

Opettajan viikko

Pientä elämää -blogissa oli jokunen aika sitten avattu, mitä kaikkea opettajan työviikkoon sisältyykään. Siitä innostuneena mä päätin tehdä saman.

Mähän opetan siis peruskoulun puolella matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa (pätevyydet mulla on matikkaan, fysiikkaan ja psykologiaan). Meidän koulussa matemaattisia aineita ei olla kurssitettu, vaan niitä on samat tuntimäärät läpi vuoden. Mulla toki lukujärjestys muuttuu jakson vaihtuessa, mutta ryhmät ja tuntimäärät pysyy samana koko lukuvuoden. Tänä vuonna mulla on oppitunteja 23, eli vaan 2 yli opetusvelvollisuuden. Se on musta kiva. Enemmänkin menisi, mutta tykkään, että mulla on mahdollisuus pitää päivät melko lyhyinä, lasten takia. Varsinkin Isosiskon takia, ettei sen tarvitse ihan niin paljon olla kotona yksin. 

Mä pyrin tekemään työt työpaikalla. Joskus on pakko ottaa töitä kotiin, ja kyllä mä kotona teen paljonkin ajatustyötä yms, mutta sellaista varsinaista konkreettista työtä yritän tehdä vaan työpaikalla. Sitten kun haluan pitää päivät lyhyinä, niin siitähän seuraa se, että mä tosiaankin teen töitä koko sen ajan kun työpaikalla olen. En harrasta leppoisia välituntikahvitteluja. Tai no, en juurikaan. Työkavereiden kanssa tulee silti juteltua paljon (myös työasioista), koska teen suunnittelu- ja valmistelutyöt isolta osin opehuoneessa. Mä opetan nykyään kolmessa eri luokassa, joten kätevintä on säilyttää kaikki omat materiaalit opehuoneessa. Myös tietokoneella työskentely onnistuu parhaiten opehuoneessa (vaikka siellä onkin hälyä ja vaikka mitä), koska mun "omassa" luokassa tietokone on niin huonolla korkeudella, että kirjoittaminen käy hirveästi ranteisiin.

Maanantai: Mulla on tässä jaksossa maanantaisin ihan ihme päivä, vaan kaksi tuntia opetusta! Olin aamulla työpaikalla n. varttia vaille 8. Tulen kasin ja ysin aamuina nykyään töihin varttia vaille (aiemmin tulin aina kahdeksaan, mutta nykyään oon kotona Isosiskon takia, jos voin), siinä ajassa ehdin tsekata, onko Wilmassa jotain tärkeitä viestejä ja varmistaa, että ekaa tuntia varten on kaikki ok (yleensä on, koska laitan kaiken valmiiksi edellisenä päivänä). Molemmat tunnit oli matikkaa ja meni ihan mukavasti. Oppilaiden kanssa jutusteltiin vähän myös kuluneesta lomasta. 

Välitunnilla hoidin juoksevia asioita, purin laskintilausta, lähetin pari viestiä ja monistin. Samaa puuhaa jatkui tuntien jälkeen ja katsoin myös, että seuraavaksi päiväksi oli kaikki ok, eikä tarvinnut esim. monistaa mitään enää. Yleensä teen tällaisena lyhyenä päivänä paljon suunnittelutyötä ja semmoista, mutta nyt tää yh-viikko muutti suunnitelmia (ja jätin sellaiset pidemmän tähtäimen suunnittelutyöt suosiolla vähän myöhemmäksi) ja lähdin käymään kaupassa ja kotona hoitamassa kotihommia. Palasin työpaikalle yhden jälkeen. Valmistelin loppuviikon tunteja ja kuulutin tukioppilaita paikalle. Jaoin tukareille tukariryhmäkuvat ja ysitukareiden kanssa jäätiin suunnittelemaan loppuviikon halloween-tapahtumia (mä en tykkää halloweenista!). Tai lopulta jätin tukarit keskenään suunnittelemaan ja lähdin itse opehuoneeseen kirjoittamaan opettajille viestiä samasta aiheesta. Keskustelin opon ja vähän rehtorinkin kanssa tulevasta vanhempainillasta. Vähän ennen kolmea lähdin kotiin.

Tiistai: Oppitunteja oli yhdeksästä kahteen ja siihen päälle kokous. Yksi välkkävalvontakin mahtui päivään. Olin työpaikalla varttia vaille yhdeksän, vilkaisin Wilman ja vastasin pariin viestiin. Jaoin seiskaluokkalaisille laskimia (olivat siis tilanneet koulun yhteistilauksessa itselleen laskimet) ja opeteltiin eri merkkisillä luvuilla laskemista. Välituntivalvoin ulkona räntäsateessa. Kasien kanssa ihmeteltiin kaksoistunnin verran hiilivetyjä. Siinä välissä oli ruokavälkkä, mutta en mennyt ruokalaan syömään, vaan säästin aikaa ja söin omat eväät suunnitellen samalla paria seuraavan päivän tuntia ja jutellen työkavereiden kanssa. Ehdin siinä näppärästi myös tehdä loppuun seiskaluokan kemian omatahtisen suorituksen itsearvioinnin ja loppupalautteen. 

Kasien tuntien jälkeisen välkän käytin loppuvuoden koepäivien etsimiseen ja varaamiseen. Toisen seiskaryhmän matikantunnilla laskettiin taas eri merkkisillä luvuilla ja välkällä ehdin jopa hetkeksi istahtaa yhteisen pöydän ääreen kollegoiden kanssa (välipalatauko: banaani, koska myöhemmin päivällä ei enää ehdi). Siinä samalla varmistin, että keskiviikon tunnit on suunniteltu Viimeisellä tunnilla oli oman valvontaluokan matikkaa. Aivan pelleilyksi meni osalta porukkaa tunti. Huh. Tunnin jälkeen painuin suoraan toiseen taloon kokoukseen. Kokouksessa käsiteltiin enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita, lopeteltiin vähän kolmen jälkeen ja lähdin suoraan hakemaan lapsia hoidosta.

Keskiviikko: Kahdeksan aikaan olin kaupassa ostamassa tukioppilaille tarvikkeita Halloween-puuhiin. Siitä sitten töihin. Taas wilma-viestien purkua ja yleistä kuulumisten vaihtoa työkavereiden kanssa (mulla on ihan mahtavat työkaverit!). Ekalla tunnilla ysien matikkaa, jossa ei päästy paljoakaan eteenpäin, kun juututtiin erilaisiin filosofisiin pohdintoihin jos jostakin aiheesta. Ei haitannut, oppilaat miettivät ihan tosissaan ja keskustelivat ja osasivat ottaa huomioon muidenkin näkökantoja. Ihanaa porukkaa, näiden tunneista tulee aina mulle hyvä mieli! Välituntikin meni siinä niiden kanssa jutustellessa. 

Toisen kasien kemianryhmän kanssa ollaan vähän ensimmäistä jäljessä ja käytiin läpi vasta hiileen ja hiilen kiertokulkuun liittyviä juttuja. Päästin ne vähän etuajassa syömään ja menin itse opehuoneeseen popsimaan evääni. Syön kyllä useimmiten koulun ruokalassa, mutta joskus ei ehdi tai jos on jotain ruokaa, mitä en oikeasti halua syödä, niin sitten otan omat eväät. Tälle viikolle sattui monta eväspäivää. Ruokatauko oli vartin mittainen, kun piti mennä loppuajaksi välkkävalvontaan. Sitten oli taas vuorossa seiskaluokan matikkaa. Oppilaita tuntui kiinnostavan enemmän mun itse askarrellut korvikset kuin eri merkkisten lukujen kertolasku. Välitunti meni seuraavaan seiskojen kemiantuntiin valmistautuessa.

Pääsin seiskojen kemiantunnille vähän myöhässä, kun kuulutin ensin tukareille taas asioita. Teetän seiskaluokkalaisilla kemian tänä vuonna omatahtisena opiskeluna, joka ei kyllä tähän mennessä ole ollut varsinainen menestys... Ehkä ryhmä on siihen vähän väärä, aika harva pystyy ottamaan vastuuta omasta etenemisestään. Välitunnilla pidin pikapalaverin kasitukareiden kanssa ja myös pikaisesti vähän tukiopetusta muutamalle yhtälöistä hämmentyneelle kollegan oppilaalle. Toinen seiskojen kemiantunti oli samanlaista sähellystä kuin ensimmäinenkin. To do -listaan tuli merkintä "muista ottaa yhteyttä oppilaiden X ja Y kotiin". Viimeisten tuntien jälkeen pidin vielä yhden työkaverin kanssa pienen rukoushetken. Se oli ehdottomasti päivän paras hetki, oon kyllä tosi onnellinen ja kiitollinen, että mulla on työkaveri, jonka kanssa jakaa rukousaiheita (vaikka me ei kyllä työpaikalla nähdä oikeastaan ollenkaan, paitsi tälleen yhteisesti sovittuina rukousaikoina). Päivän päätteeksi vielä rehtorin kanssa pikaneuvottelu yhden oppilaan asioista. Kolmen maissa taas kotiin.

Torstai: Töihin taas yhdeksään. Ekalla tunnilla kasien matikkaa ja luokanvalvojan asioita. Säntäsin suoraan tunnilta katsomaan, ovatko tukioppilaat saaneet seiskaluokkalaisille järjestämänsä kauhukierroksen järjestelyt valmiiksi. Hienosti olivat kaiken saaneet kuntoon, pari apuriksi värvättyä kasitukaria oli hukassa, mutta nekin löydettiin. Mulla oli viikon ainut hyppytunti, jonka käytin valitettavan isolta osin työkavereiden kanssa jutusteluun (mutta sekin on tärkeää!). Sain mä tehtyä myös seiskaluokkalaisille ohjeistuksen geometrian kurssiin.

Kävin syömässä nakkikastiketta ja perunaa, joka oli kyllä rehellisesti sanottuna niin mautonta, että olisi pitänyt ottaa omat eväät. Tuli kiire tunnille. Ei ehditty tunnilla oikein muuta kuin kotitehtävät tarkastaa, kun lähdettiin kauhukierrokselle. Oli tosi kiva ja onnistunut juttu, tukarit olivat tehneet hyvää työtä. Välkällä ehdin vaihteeksi istahtaa alas juttelemaan niitä näitä. Kasien kemiantunti meni tosi tahmaisesti, mutta sain mä oppilaat sentään jotain tekemään. Välitunnilla oli valvonta ja lisäksi sain ruotsinopettajalta ohjeet ysien ruotsinkokeen valvontaan. Oltiin sovittu, että tekevät kokeensa matikantunnilla. Siinä meni sitten viimeinen tunti ruotsinkoetta valvoessa. Ihan leppoisaa. Tuntien jälkeen hoidin vielä hetken erilaisia sekalaisia asioita ja varmistin, että seuraavan päivän tunnit on hanskassa. Söin opehuoneeseen tuotuja karkkeja ja vaihdoin mielipiteitä työkavereiden kanssa. Puoli kolmen jälkeen lähdin hakemaan lapsia hoidosta. 

Perjantai: Viikon pisin päivä, opetusta yhtä putkea kahdeksasta kolmeen. Varttia vaille kahdeksan taas olin työpaikalla. Vastasin pariin wilma-viestiin ja lähdin pitämään tunteja. Aamupäivän piteli kiirettä, yritin samaan aikaan pitää fysiikan tunteja ja auttaa tukareita haamujen metsästyksen järjestelyissä, kuuluttaa siihen liittyviä asioita jne. Onneksi aamuryhmä oli mitä mukavin. Ruokatauko kutistui taas vartin mittaiseksi, kun mulla oli valvonta. Iltapäivän tunnit olivat matikkaa. Olin ihan tolkuttoman väsynyt, ja eipä ollut kummoistakaan motivaatiota oppilaillakaan. Saatiinpahan ne tunnit pidettyä kuitenkin. Iltapäivän välitunneilla ramppasin opehuoneen ovella haamujahtiasioissa ja yhden välkän vietin rehtorin kanssa yhden valvontaluokkani oppilaan asioista keskustellen. Muuten lähinnä istuin puolikoomassa opehuoneen pöydän äärellä. Tuntien jälkeen lähdin mahdollisimman pian kotiin.

Tällä viikolla oli tavallista enemmän: tukioppilasohjaajan töitä, jotka veivätkin vähän enemmän aikaa, kun olin kuvitellut

Tällä viikolla oli tavallista vähemmän: tukiopetusta (ei ollenkaan, normiviikolla on) ja yhteydenpitoa oppilaiden koteihin (ensi viikolla on vanhempainilta, joten siinähän sitäkin puolta sitten tulee kerralla enemmän). Ehdin myös tehdä kauaskantoisempaa suunnittelua tavallista vähemmän, mutta olin sen osannut ennakoidakin.

Kovin hyvä kuvaus tää nyt ei ollut viikosta siinä mielessä, että ainakin mulle jäi itselle tuota lukiessa sellainen kuva, että mä vaan säntäilen paikasta toiseen. Kyllä mä ehdin myös istua alas aina ajoittain, ja työkavereiden kanssa tehdään yhteistyötä, vaikka sitäkään en nyt tässä erikseen maininnut. Mutta kyllähän tää homma aika hektistä usein tuppaa olemaan.

26.10.2016

Sekalaisia kuulumisia

Mies lähti maanantaina parin viikon työreissuun taas. Mua hermostutti kovasti etukäteen, että mitähän tästä tulee, kun muutama viimeinen viikko on ollu mulle tosi vaikeita. Onneksi nää muutama eka päivä on kuitenkin ollu ihan kivoja, en ole hajoillut kotona :) No ekana yönä jäi kyllä yöunet neljään tuntiin, kun en ensin saanut unta, ja sitten viiden jälkeen Poikanen tuli iloisena ilmoittamaan, että hänen sänkynsä on märkä. Mutta viime yönä jo untakin enemmän, ja silleen ihan positiivisella mielellä. 

Mies laittoi sunnuntaina itselleen ruoantähteitä työevääksi ja selitti, että laittaa ne margariinirasiaan, niin ei tarvi sitten reissun jälkeen muistaa tuoda astioita kotiin. Maanantaina tulin kaupasta ja totesin, että Mies on sitten ottanut itselleen evääksi melkein täyden paketillisen margariinia :D Sain hyvät naurut, mitä Pipanainen paheksui (koska toisten vahingoille ei saa nauraa).

Viime viikolla oli syysloma. Olin ensin lasten kanssa mun vanhemmilla viikonlopun ja sitten Isosiskon kanssa käytiin Jyväskylässä yhden yön seutu. Isosisko pääsi kummitädilleen yökylään (ja oli kuulemma ollut syksyn parhaat päivät, ainakin tähän asti) ja mä olin yötä yhden ystävän luona. Oli tosi kivaa meillä molemmilla. Isosisko oli ihan tohkeissaan ja hirveän onnellinen, kun sai rakkaan kummitädin kanssa viettää aikaa ja mä nautin ystäväajasta.

Yritettiin kotona tehdä niitä kotihommia, mitä on jäänyt rästiin, kun Mies on ollut kaikki viikonloput metsällä. Tosin Miehellä meni aika paljon aikaa, kun se teki puita. Mä tulin sieltä mun vanhemmilta nimittäin puukuorman kanssa kotiin, ja ne oli pitkiä kuivia puita, niin Mies halusi ne saman tien pätkiä liiteriin, eikä jättää ulos. Pihakalusteet on meillä edelleen pihalla, mua ärsyttää se suunnattomasti, mutta enpä mä itse saa roudattua isoa puista pihakeinua tai isoa metallista pöytää talon toiselle puolelle autotalliin, joten ei auta muu kuin antaa olla ja odotella Miehen paluuta. 

Syysloma oli hyvä katko töihin, mulla oli siellä vähän hankalia asioita ja oli hyvä saada niihin etäisyyttä. Vielä pitäis opetella enemmän sitä, ettei ottaisi kovin henkilökohtaisina epäonnistumisina erinäisiä sattumuksia. Nyt on kyllä ollut ihan ok päiviä nää tällä viikolla. Mulla on kyllä niin ihania oppilaitakin, ettei oo tosikaan. Vastapainoksi myös huomattavan rasittavia tapauksia, mutta siinäkin helpottaa, kun tietää, että ne on muillekin opettajille rasittavia.

Nyt mun on aika mennä nukkumaan. Huomenna on taas pitkä päivä edessä. Viikonloppuna ollaan menossa lasten kanssa perheleirille, mutta nyt mua paleltaa ja Poikanen yskii kovasti. Toivottavasti ei tulla kipeiksi, kun tytöt niin kovin odottaa leiriä!

2.10.2016

Väsynyt ja uneton.

Voi huoh. Just kun paasasin, miten oon opetellut tunnistamaan, että oon väsynyt ja kaikkea. No. Meni sitten viikko valvoessa. 

Ensin valvoin kolme yötä ihan vaan panikoimassa asioita, jotka eivät todellakaan olisi olleet millään lailla panikoimisen arvoisia. Pahimpana paniikki-yönä jäi unet kolmeen ja puoleen tuntiin. Kaksi muuta viitisen tuntia.

Sitten Poikanen valvoi. Yöuniksi jäi 5 tuntia.

Sitten oli lihanjakopäivä. Viikko sitten alkoi hirvenmetsästys, ja vaikka Mies ei metsälle päässytkään (koska hänellä oli poikien viikonloppu. Voivoi), niin lihaa toki tuli. 15kg. Mies tuli niiden kanssa kotiin iltakahdeksalta, ja meillä meni siinä sitten kepeesti kolme tuntia lihoja pilkkoessa ja kalvoja yms poistessa (Mies) sekä pussittaessa, punnitessa, merkatessa ja pakastaessa (minä). Enkä heti sen urakan jälkeen saanut unta. Yöuniksi 6 tuntia. 

Sitten Mies oli yön töissä. En osannut käydä ajoissa nukkumaan. Ja kun kävin, niin en saanut unta. Kuutisen tuntia.

Sitten Poikanen taas valvoi. Ja taas yksi kuuden tunnin yö.

Nyt on onneksi jo pari parempaa yötä takana, mutta kyllä mä nyt kuulkaa meen nukkumaan. Kello 20.47. On jo aikakin.

ps. Meillä oli tänään Mikkelinpäivänä messupäivä. Ensin käytiin koko perheen voimin oman seurakunnan perhemessussa, jonka jälkeen oli vielä grillimakkara- ja lettutarjoilu. Mä säntäsin sieltä sitten kotiin vaihtamaan vaatteet ja jatkoin toiseen perhemessuun esilaulajaksi. Kyllä oli ihan mahtavaa olla taas meidän loistavan porukan kanssa laulamassa! Laulu kulki, sovitukset olivat täydellisiä ja meillä oli tosi kivaa. Erinomainen sunnuntai.