3.5.2019

Onnellista on

Mä olen viime kuukausina havahtunut siihen, että mun elämä on ihan hirveän hyvää ja onnellista. Joka päivä on niitä hetkiä, kun mä erikseen mietin, miten kiitollinen ja onnellinen olen tästä kaikesta. Näistä lapsista, miehestä, kodista, tästä mahdollisuudesta olla vielä hetki kotona... 

Lapset toki tappelee ihan samaan tahtiin kun aiemminkin ja koti ei ole taikaiskusta muuttunut siistiksi ja sieväksi. Bonarille on tullut liuta uusia hampaita ja jokainen hammas tuntuu tarkoittavat parin viikon rikkinäisiä öitä.Välillä väsyttää, hermot menee, rahat on tiukilla jne. Mutta kaiken sellaisen arjen ärsyttävyyden alla on ihanan onnellinen ja tyytyväinen pohjavire. Tässä on kuitenkin kaikki se, mitä mä elämältä haluan, noin niin kun isossa mittakaavassa. 

Olen tosi kiitollinen siitäkin, että on taas vaihteeksi tällainen syvän onnellisuuden kausi, koska on tässä matkan varrella ollut ihan riittävästi niitäkin kausia, kun ei ole oikein jaksanut olla yhtään mitään tai tuntea kiitollisuutta, tai no ainakaan kovin spontaania sellaista. 

Hirveän haikealta tuntuu kyllä ajatella elokuuta ja töihin paluuta. Poikasella on ensi viikolla eskariin tutustuminen ja Bonarin kanssa pitäisi alkaa naapurin perhepäivähoitajalla kyläillä hoitoon tutustumisen merkeissä. Työn teko sinänsä on kyllä kivaa ja kiinnostavaa, mutta harmittaa luopua tästä leppoisasta arjesta. "Leppoisa" pitäisi olla kyllä lainausmerkeissä, koska aika vauhdikasta tää kyllä on. Mutta kun ajattelen, että elokuussa pitää hoitaa tämä hektinen arki kotitöineen, harrastuskuskauksineen kaikkineen ja siihen sitten vielä oikeat työt päälle, niin en mä sitä erityisen innolla odota. Bonarin hoitoonmeno ei muuten hirveästi ahdista (koska menee ihanalle pph:lle ihan naapuriin), mutta onhan se toki pienelle raskasta sekin, ja mä saan sitten viettää paljon vähemmän aikaa mahtavan muksuni kanssa. 

Mutta sitä ennen aion nauttia täysillä jokaisesta kivasta päivästä kotiäitinä! (Ja vähemmän kivoina päivinä voikin sitten ajatella, että kohta tämä härdelli vaihtuu vähän toisenlaiseen härdelliin...)