15.9.2013

Haikeaa

Viime päivinä on ollut vallalla ihan käsittämätön haikeus.

Kaikenlaiset asiat itkettää. Pipanaisen aivan valtavan ihana omahoitaja vaihtoi työpaikkaa, ja mulla oli tippa linssissä kun hyvästeltiin. Varaston purkaminen itketti, vaikka se oli ihan käsittämättömän ruma rakennus. Tapasin pikaisesti yhden ihmisen kymmenen vuoden takaisesta elämästä, ja tuli kaikkia muistoja mieleen. Sekin itketti. Yhtenä päivänä istuin ruokapöydässä ja huomasin yhtäkkiä, että kyyneleet valuu.

Mulla on melkein koko ajan itku ihan nurkan takana. Pala kurkussa, paino sydämellä.

Vaikka en ole mitenkään varsinaisesti surullinen tai ahdistunut tai mitään. On vaan haikea olo.

Mies arveli, että hormonit. Kaveri arveli, että syksy. Mä arvelen, että oon vaan niin väsynyt. Oli mitä oli, antaa olla vaan. Ei haittaa.

Vaihteeksi tällaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti