23.10.2015

Välillä erikseen.

Oli keskeneräinen luonnos jäänyt roikkumaan. Erilainen viikonloppu ei ollut viime viikonloppuna, vaan pari viikkoa sitten.

Meillä oli erilainen viikonloppu.

Ja kiva viikonloppu, vaikka lähtökohdat eivät ehkä olleet kummoiset. Mä olin koko viikon ollut flunssassa ja ääni niin pois, että jouduin olemaan töistäkin poissa pari päivää. Tytötkin oli vähän nuhaisia ja Isosisko muutenkin nuutunut.

Mies lähti Poikasen kanssa kahdestaan vanhemmilleen viikonlopuksi. Poikanen ei ole tainnut kuin kerran aiemmin olla ilman siskoja missään yökylässä. Vaikka olihan sillä siis nyt isi siellä mukana, mutta isi lähinnä metsästi ja Poikanen vietti aikaa mummin kanssa. Kivasti oli kuulemma mennyt.

Mä olin ensin yhden yönseudun tyttöjen kanssa kolmestaan kotona. Tytöt otti ilon irti pikkuveljen poissaolosta ja kaikki pikkulegot levitettiin pitkin olohuoneen lattiaa. Yöksi Isosisko pääsi Pipanaisen seuraksi lastenhuoneeseen (tällä ehdotuksella pelasin itselleni tilaisuuden nukkua omassa sängyssä ilman, että joku hiipii yöllä viereen kun pelottaa nukkua yksin). Sipinä ja supina tietysti oli kova, ja puoli kymmenen aikoihin kävin lopulta sanomassa, että jos eivät hiljene, niin sitten Isosisko menee takaisin omaan sänkyyn. 

Lauantaina sitten vietiin Pipanainen kummitätinsä luo yökylään. Pipanainen oli hirmu innoissaan ja tohkeissaan. Mua jännitti, kun ei Pipanainenkaan ole koskaan ollut ihan yksin yökylässä, kun aina ovat Isosiskon kanssa olleet yhdessä. 

Minä ja Isosisko jatkettiin matkaa kahdestaan junalla yhteen lähikaupungeista. Nyt oli siis Isosiskon vuoro päästä äidin kanssa kahdestaan pienelle reissulle. Mulla oli taas kaikenlaisia suunnitelmia, mutta koska oli kylmä ja oltiin molemmat flunssaisia eikä hirveän innostuneita kävelemisestä, niin karsittiin niitä suunnitelmia jonkin verran. Isosiskon toive oli käydä lelukaupassa, joten tallusteltiin kauppakeskukseen. Isosisko sai ostaa omilla rahoilla jotain, ja päätyi ostamaan muutaman pikku eläimen lisää kokoelmaansa. Kuljeskeltiin vähän kaupoissa, ostettiin pienet tuliaiset sisaruksille, vähän herkkuja hotellilla syötäväksi, käytiin parissa vaatekaupassa, ihmeteltiin Isosiskon uutukaista lukutaitoa ja mentiin syömään Raxiin (Isosiskolla on nykyään vähän hankaluuksia syömisen kanssa, mutta tuolla sekin sai jotain alas -siis yllättävän hyvin tilanteeseen nähden). 

Molempia alkoi väsyttää (mä olin valvonut jo monta yötä yskimässä tuntikausia ja Isosiskolla meni edellisiltana myöhään), joten päätettiin painua hotellista nauttimaan. Hotelli-ilta meni herkkuja syödessä (etupäässä mä), telkkaria katsellessa (molemmat), neuloessa (mä), väritellessä (Isosisko, joka sai pienen värityskirjan hotellista hotellipuuhaksi) ja jutellessa niitä näitä. Oli oikein kiva olla vaan Isosiskon kanssa kahdestaan. Ei jaksettu lopulta käydä edes saunassa.

Hyvin nukutti. Aamulla nautittiin hotelliaamupalasta (Isosiskokin söi! JEs!) ja mahdollisuudesta katsoa telkkarista lastenohjelmia sängyssä. Junailtiin takaisin kotiin päin. Pipanainen oli kummitätinsä kanssa meitä junalta vastassa. Vietettiin vielä yhteistä aikaa Pipanaisen ja sen kummitädin kanssa, syötiin yhdessä ja mentiin yhdessä messuun iltapäivällä.

Pipanaisella oli ollut tosi kivaa yökylässä. Olivat askarrelleen, piirrelleet, leikkineet, lukeneet, leiponeet ja vaikka mitä. Äitiä ei ollut tullut ikävä (se ikävä iski sitten kesken pyhäkoulun) ja hyvin oli nukuttanut. Mukavaa, että oli noin hyvä kokemus!

 Häitäkin oli kummitädin kanssa suunniteltu

6.10.2015

Syyskuun kirjasato

Syyskuussa luin:

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Monessa lehdessä on tätä kehuttu, mutta täytyy sanoa, että ei ollut kyllä mun kirja ollenkaan. Joissain kohdissa pidin kirjailijan käyttämistä sanonnoista yms, mutta kokonaisuutena en pitänyt. En ole inhorealismin ystäviä (ja siksi esim. kovasti kehutun David Nichollsin kirjoista en ole kummoisemmin pitänyt yhdestäkään), en löytänyt yhtymäkohtia omaan elämääni, eikä kirja vetänyt mukanaan. Loppuratkaisu oli muistaakseni kyllä hyvä.
Kate Atkinson: Elämä elämältä
Mukavan erilainen romaani. Kirjan idea oli "mitä jos". Samaa tarinaa kerrottiin moneen kertaan erilaisina versioina. Tykkäsin tosi paljon, vaikka kirja oli niin pitkä ja niitä eri versioita niin monta, että lopussa aloin jo mennä sekaisin, mitä päähenkilön aiemmassa elämässä oli käsillä olevassa tarinassa tapahtunut. Mutta ehdottomasti suosittelen, oli kiva erilainen lähestymistapa ja tarinakin vetävä.

Anitta Kaitajärvi: Hillankukkanyrkki
Arvostan sitä, että kirjassa haluttiin tuoda esiin Lapin sotaa ja inkeriläisten pakkosiirtoja Neuvostoliittoon. Kirjana tämä ei kuitenkaan ollut mun mielestä kovin kummoinen. Ei erityisen hyvin kirjoitettu tarina, liikaa päähenkilöitä ja päätähuimaavan epäuskottava juoni, mutta ihan sympaattinen kirja jollain tapaa. Luulin omakustanteeksi.
Alice Munro: Kerjäläistyttö
Alice Munro on yksi mun suosikkikirjailijoista, mutta Kerjäläistyttö ei kyllä ollut erityisen hyvä. Ei huonokaan (onkohan Alice Munro julkaissut mitään huonoa?), mutta vähän tylsä.
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
Samaisen kirjailijan Hyvä aviomies oli musta ihan ok, enkä suurta lukuelämystä tältä odottanut. Mustat valkeat valheet ylitti kuitenkin odotukset. Kirja oli hyvin kirjoitettu, ajoittain varsin humoristinen, laittoi ajattelemaan, käsitteli tärkeitä aiheita ja olipa vielä uudenlainen rikostarinakin. Imaisi mukaansa ja luinkin melkein yhdeltä istumalta (myös siksi, että lainan eräpäivä oli tulossa vastaan). Suosittelen ehdottomasti!