27.12.2011

vauvansiemeniä

Eilen Isosiskon kanssa käytiin mielenkiintoisia saunakeskusteluja. Mua mm. valistettiin siitä, miten lapset saa alkunsa. Sehän tapahtuu niin, että ostetaan kaupasta vauvan siemeniä. Sitten yksi siemen laitetaan napaan, josta se menee mahaan ja alkaa siellä kasvaa vauvaksi.

Me ei olla vauvojen tulemisesta varsinaisesti mitään Isosiskon kanssa juteltu, eikä se ole kysellyt, että mistä se vauva on äidin tai tädin tai milloin kenenkin mahaan tullut. Mutta kaipa se on ollu korva tarkkana, kun on itse tällaiseen lopputulokseen päätynyt.

Isosisko toivoi, että me ostettais vauvansiemeniä, ja laitettais niitä äidin, isin ja Isosiskon mahaan, jotta me saatais kolme uutta Pipana-vauvaa. Isosisko toivois meille kauheasti uutta vauvaa, ja on ihan hirmu onnellinen, kun saa vaikka pientä vauvaserkkuaan pitää sylissä. Kaikista parasta olis kuulemma se, että uusi vauva kasvais Isosiskon mahassa. Vastasin nyt kuitenkin, että ei meille just nyt kyllä ole tulossa vauvaa (tiedoksi myös sitä epäileville! Tiedotan kyllä sitten, jos joskus tulevaisuudessa tulee asian tiimoilta jotain tiedotettavaa), ja sitten jos joskus tulee, niin se kasvaa äidin mahassa. Kerroin, että vauvoja ei voi kasvaa miesten mahoissa, mutta Isosisko oli sitkeästi sitä mieltä, että isin mahassa olis oikein hyvin tilaa pienelle vauvalle. Kerroin myös, että Isosiskon pitää ensin kasvaa aikuiseksi ja mennä naimisiin jonkun miehen kanssa (joo, vähän yksioikoinen näkemys tänä sateenkaariperheiden ja avoliittojen aikana, mutta se ei nyt ollut jutun pääpointti), ennen kuin sen masussa alkaa kasvaa oma vauva. Isosisko arveli, että hän menee kuitenkin mieluiten äidin kanssa naimisiin.

Lisäksi mainittakoon, että ollaan tehty jouluruoista loppua. Tänään ja eilenkin on ollu leipäpäivä. Kaikkia sekalaisia jouluruokia vaan leivän päälle, ja hyvä tulee. Mun tän vuotisia suosikkeja on mäti-smetana-punasipuli paahtoleivällä, suolasienet ja kinkku ruisleivällä ja savulohi-kylmäsavulohi-muna-suolasienet sekaleivällä. Namnam. Parasta heti jouluaterian jälkeen :)

25.12.2011

joulua

Miehen aatonaaton "pikku ajelu" suuntautui Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta hän kävi noutamassa toisen pikkusiskonsa joulunviettoon (kälynen asuu Saksassa, eikä oltu viime kevään jälkeen nähty). Miehen vanhemmat eivät tästä mitään tienneet. Anoppi ja appi ja se toinen pikkusisko (joka tiesi isosiskonsa saapumisesta) saapuivat meille aattoa viettämään. Pyysin appivanhempia olkkariin "katsomaan kuusta", ja molemmat tähyilivät eteisen puolelta, että mikäs tuossa on vikana. Mutta kyllä oli ilmeet näkemisen arvoisia, kun he huomasivatkin se varsinaisen katsottavan sohvalla istumassa :) 

Oikein kunnon jouluyllätys.

Muutenkin meni aatto ihan kivasti. Paikallinen jouluhartaus oli kyllä ihan turha (ja mä sentään yleensä puolustan jumalanpalveluksia, eli se tosiaan oli erityisen onneton), mutta eipä se joulun onnistuminen onneksi siitä ole kiinni. Ruokaa tuli syötyä vähän liikaakin (kun se oli niin hyvää!) ja lahjojakin oli aika keko. Suurin osa paketeista oli kuitenkin onneksi ihan tarpeellisia tai sitten muuten vaan kivoja. Lapset sai mm. junaradan osia ja duploja, muutamia vaatteita, barbapapa-juttuja (kovasti pinnalla molemmilla), muutaman soittimen (kovasti pinnalla kaikki musisoiminen ja tanssi myös molemmilla) ja Isosisko sai sukset. Ja mun sisko oli ommellut molemmille tytöille ihan mielettömän ihanat essut.

Miehen vanhemmat ja siskot lähti illalla. Me saatiin lapset nukkumaan kymmenen jälkeen vasta, mutta jaksettiin sitten vielä syödä juustoja ja pelailla uutta lautapeliä. Meni myöhään, ja tänään on kyllä ollut tosi väsy olo...

23.12.2011

joulua.

hoh, nyt saa joulu tulla.

Hattivattien mökki (siis tämän vuoden pipariaikaansaannos) nököttää yltä päältä karkein koristeltuna pianon päällä. Isosisko vastasi koristelusta, äiti kasaamisesta. Vähän harmittaa, kun tein hienon kolmiulotteisen kuusen mökin pihaan, ja Isosisko onneton meni syömään puolet latvasta. No, nyt jälkikäteen ajateltuna, syötäväksihän se oli tarkoitettukin...

Koti on huomattavasti tavallista siistimpi, joka on mulle se suurin joulun tuoja. Onpa tässä muutama päivä (mulla oli tiistaina viimeinen työpäivä ennen joululomaa) siivoiltukin, ihan leppoisalla meiningillä tosin. Eli on ehditty myös Isosiskon kanssa rakentaa legoista Nooan arkkeja (Nooan arkki on kova juttu meillä nykyään!) ja Pipanaisen kanssa hassutella ja hupsutella. 

Piparihiiri (Pipanainen) ja Piparimörkö (Isosisko, joka ihan itse julisti olevansa mieluummin Piparimörkö kuin -hiiri) ovat unilla ja mä olen viimeisten joulusiivousten sijaan istuskellut kohta kaksi tuntia koneella. Mies lähti pienelle jouluajelulle, ja odottelen kohta sitä kotiin. Ihanaa olla vaan siistissä kodissa, ihan yksikseen. Meinasin lämmittää glögiä (sitä jäi vähän yli, kun tehtiin jo huomisen jälkiruoaksi glögipäärynöitä), mut en jaksanutkaan. Söin vaan vähän iltapalaa (joka sekin meinasi tulla ulos, nykyään on aina syömisen jälkeen epämääräisen etova olo. Kivaa, huomista jouluateriaa ajatellen...)

Tehtiin joulukarkeista sekoitus, karkkeja oli ämpärillinen. Siis 10 litraa. Ilman suklaarasioita. Hmm, aika paljon. Mutta onpa tulossa pari ylimääräistä syöjääkin (Miehen vanhemmat ja pikkusisko tulevat meille)

Ruokaa on pienen kylän tarpeiksi, laitettiin ulkoeteinen jääkaapiksi, että mahtuu. Namnam. (kunhan nyt vaan pystyisin syömään, mieli kyllä tekis)

Huomenna laitan jouluevankeliumin (sellainen yksinkertaisuudessaan äärettömän hieno, ihan valkoisesta paperista tehty seimiasetelmahommeli) olkkarin ikkunaan, koska tänään en enää jaksa. Koristellaan kuusi. Ja aamulla vaihdetaan lakanat, että pääsee aattoiltana puhtaisiin lakanoihin. Jotain olin vielä ajatellut siivota, mutta en viitsikään. Ihan riittävän siistiltä näyttää nytkin.

Odotan huomista. Isosiskoa, joka osaa jo ottaa joulusta ilon irti, ja Pipanaista, jolle tämä on eka joulu, josta se jotain ymmärtää. Viime vuonna meillä oli kuukauden ikäinen pötkylä, nyt on jo iso puuhakas tyttö.

Olen onnellinen.

5.12.2011

Yksivuotias taapero

Meidän Pipanainen täytti kolme viikkoa sitten vuoden.

Huikeassa yhden vuoden iässä Pipanainen
- osaa kävellä jo ihan sujuvasti
- on pelottavan innostunut kiipeilemisestä. Osaa kiivetä, mutta ei osaa vielä tulla turvallisesti alas...
- puhuu muutamia sanoja, jotka tulevat ja menevät. Soutaminen on nyt unohtunut, tällä hetkellä sanavarastossa on "ätä" (=äiti) ja "eetattaa" (=ei haittaa)
- on useimmiten nauravainen ilopilleri
- herää vielä öisin kerran yöpalalle ja usein muutaman kerran muuten vaan
- osaa todellakin ilmaista oman tahtonsa. Ruokapöydässä vaaditaan kovaan ääneen raejuustoa (ja Pipanainen myös tarkasti näyttää, mihin kohtaa pöydällä raejuustokeko pitää sijoittaa, jotta hänen on se hyvä syödä) ja Isosiskon kanssa tuppaa tulemaan tappelua aiheesta kuin aiheesta
- nukkuu pääsääntöisesti yhdet päiväunet, yleensä jotain tunnin ja kahden tunnin välillä
- on jo 79cm pitkä ja painaa 10kg
- tykkää piirtämisestä
- syö itse sormin ja lusikalla, jos lusikkaan on laitettu ruokaa valmiiksi. Osaa juoda itse nokkamukista.
- rakastaa oleilla ilman vaatteita. Riisuminen on varmin tapa saada Pipanainen hyvälle tuulelle.

Kauheita tuommoiset osaamislistat, mut laitoinpa nyt kuitenkin, lähinnä itselleni muistiin. Pipanaisen synttäreitä juhlittiin huolella ensin mun vanhempien kanssa ja sitten toisena päivänä mun sisarusten (perheineen), Miehen siskon, vanhempien ja mummojen kera. Niin, ja kälyn poikakaverin, joka on virallisesti Anopin suosikki, Maailman Paras Vävy :) Etukäteen en kauheasti jaksanut valmistella synttäreitä (mun sisko teki kakunkin), enpä mä ole oikein mitään aikoihin jaksanut, mut ihan kivat juhlat tuli silti.

Yksivuotispäivänään Pipanainen sai kolme rokotusta ja asianmukaiset reaktiot kuumeineen kaikkineen. Se oli ihan parka ressukka, mut onneksi kuume meni yhdessä illassa ohi. Nyt ollaan sitten viimeiset pari viikkoa oltu itse kukin enemmän tai vähemmän flunssaisia, Pipanainen meistä eniten. Jospa oltais sit jouluna terveenä!