30.1.2013

37+0

Eilen oli taas neuvolapäivä. Terkkari halusi laittaa lähetteen sairaalan äitiyspolille synnytyskeskusteluun, kun edellinen synnytys oli niin nopea. Eli sitä reissua tässä odotellessa... Terkkari oli vähän sitä mieltä, et ne varmaan haluaa mut sairaalaan jo valmiiksi odottelemaan vauvan tuloa, mut mä en ihan jaksa uskoa siihen. Toivottavasti niin ei käy! Kyllä olis turhauttavaa sairaalassa olla möllöttää ja odotella, kun tietää, et lapsilla on kotona ikävä ja kaikkea. Mä veikkaan, että ne vaan sanoo, et lähde heti ekasta supistuksesta sairaalaan, tai korkeintaan että älkää lähtekö ite ajelemaan vaan soittakaa ambulanssi.

No, katsotaan. Tänään on 37+0. Isosisko on syntynyt raskausviikolla 37+5 ja Pipanainen 40+4, eli tässä alkaa pikkuhiljaa olla sellainen olo, että täähän voi vaikka syntyäkin. Mies on kyllä vielä yhden yön töissä, toivotaan, ettei ainakaan silloin vauva saa päähänsä tulla maailmaan!

27.1.2013

synnytysunia sun muuta.

Täällä sitä ollaan, kaikeksi onneksi edelleen yhtenä kappaleena :) Viime yö meni synnytysunia näkiessä. Synnytin varmaan kymmenisen kertaa, useimmiten kotona tai autossa. Miten niin jännittää?

Pipanaisen synnytys kesti ekasta supistuksesta syntymään 4 tuntia (ja siis mulla ei ollut mitään oloa aiemmin, et se vois olla tulossa) ja pelkään, et jos tällä kertaa on vielä nopeampi, niin tulee kiire ehtiä sairaalaan. Mun pikkusisko on aikoinaan syntynyt kotona (sivuhuomautus: se asuu nyt samalla paikkakunnalla, missä asuttiin silloin sen syntyessä, ja on törmännyt jo ainakin kahteen lääkäriin, jotka on muistanu sen yllättävän kotiin syntymisen 28 vuoden takaa!) ja meidän äidin muutkin synnytykset on olleet tosi nopeita. Kotiin oltais synnytty varmaan kaikki, jos ei meidän kolmen muun kohdalla äiti olis ollut jo valmiiksi sairaalassa. Siskon toinen synnytys oli kans supernopea (onneksi ne oli pitsalla sairaalan vieressä, kun alkoi tapahtua) ja mun täti on synnyttänyt yhden lapsistaan muistaakseni sairaalan eteiseen, vaikka lähti sairaalaan heti kun tajus, et vauva alkaa syntyä.

Eli ei mun huoli ihan täysin perusteeton ole, vaikka mun synnytykset ei mitään syöksysynnytyksiä ole olleetkaan, 8h ja 4h. Meiltä kuitenkin ajaa sairaalalle näin talvella 45 min ja tuskinpa sitä ihan ekasta supistuksesta tajuaa lähteä. Sit noi lapsetkin pitäis saada jonnekin, tällä kertaa ei varmaan uskalleta jäädä odottelemaan mummia saapuvaksi tunnin matkan päästä... Tosin mulle ei ole mikään katastrofi, jos Mies ei pääse mukaan, kunhan ite ennätän sairaalaan ennen kun vauva on ulkona, se riittää.

Eilisiltana oli aika tukala olo, tuntui kuin vauva olis ollut putkahtamassa hetkenä minä hyvänsä. Ei kyllä supistellu tai mitään. Oli kai ollut sen verran touhukas päivä kumminkin. Mun äidin ja siskon poikinensa piti tulla kylään, mut sitten nuorempi siskon pojista tuli kipeäksi. Joten äiti tuli ja oli poiminut matkan varrelta toisesta mummilasta vanhemman siskon pojista matkaan. Lapset oli tietysti ihan onnessaan mummosta ja serkusta, ja toki meistä aikuisistakin oli kiva, että tulivat. Äiti oli ostanut työkaveriltaan lastenvaatteita aivan järjettömän läjän. Siskon pojalle oli sukset ja monot, meille tuli Isosiskolle luistimet (ja se toi kotoa mun vanhat luistimet, en olekaan luistellut sitten lukion ekan, eli noin 12-13 vuoteen. hmm... Uskaltaisikohan sitä yrittää, sit vauvan synnyttyä...) ja vaatetta vaikka kuinka. Isosisko sai kahta seuraavaa kokoa sekä toppa- että syyshaalarit, kahdet talvikengät ja sekalaista sisävaatetta, Pipanaiselle oli läjä kenkiä, reilusti sisävaatteita ja muistaakseni sekä toppa- että syyspuku, sellaiset kaksiosaiset. Jotain jätin ottamatta (jos oli jo kulahtaneita tai sit sellaisia, mitä ei ite tarvita, esim. kolmas saman kokoinen sadetakki...) ja sisävaatetta otin kyllä aika paljon sellaisiakin, joita ei oikeastaan tarvittaisi, kun äiti nyt kumminkin oli ne jo ostanut. Vähän sillä ajatuksella, et voi sitten laittaa lapsilta huonompia vaikka keräykseen. 

Lasten vaatteita on paljon kivempi saada/ostaa kuin aikuisten! Ne on vaan jotenkin söpömpiä ja kivempia ja kaikkea. Tosin olen mä kytännyt yhtä talvitakkia itelleni (entinen on ostettu 9 vuotta sitten, ja alkaa olla jo aikalailla täysin palvellut) yhden nettikaupan alessa, jos se on vielä saatavilla kunhan tää epeli on syntynyt, niin tilaan.

Noniin, tämmöistä tänne. Huomenna ollaan menossa käymään mun veljellä. Se asuu aika lähellä meidän synnytyssairaalaa, joten jos se tai sen kihlattu on kotosalla synnytyksen alkaessa, niin ajateltiin viedä lapset niille siksi aikaa, että jompi kumpi mummoista (tai Mies, jos mä oon oikein nopea synnyttäjä tällä kertaa) pääsee hakemaan. Ei olla kyllä mitään veljeltä tai sen puolisolta kysytty, mut ei niillä viimeksikään ollu mitään sitä vastaan. Sitäpaitsi tytöt kyllä viihtyy jonkin aikaa, kun laittaa muumi-dvd:n pyörimään ja antaa niille jotain syömistä. Ei oo maailman vaikeimmat vahdittavat.

ja siis nyt on vasta rv 36+5 (luullakseni), eli todennäköisesti mitään ei synnytysrintamalla tapahdu vielä vähään aikaan. Olenpahan vaan huolella hermostunut jo valmiiksi.

Ai niin, sain blogipalkinnon! Palaan siihen, kunhan joudan (ja saan aikaiseksi). Kiitos Pnda!


21.1.2013

Eilen oli tasan kuukausi laskettuun aikaan. Viime viikolla oli neuvolalääkäri, ja lääkäri oli sitä mieltä, että paikat alkais olla valmiina synnytykseen. Periaatteessa vauva vois tulla milloin vaan, mutta yhtä hyvin voi mennä vielä kuusi viikkoa... Toivottavasti ei nyt ihan vielä syntyisi!

Pitää varmaan varmuudeksi lähipäivinä laitella vauvan sänky valmiiksi ja vaikka vähän ajatella sairaalakassin sisältöä tai jotain. Jos tää on isosiskoihinsa tullut, niin sit kun synnytys alkaa, niin se on menoa. 

Olin eilen Helsingissä laulamassa. Vähän hirvitti lähteä yksin sinne, kun oli mielen perukoilla sellainen olo, et apua jos vaikka vauva alkaa syntyä just silloin tms. Mut toisaalta, tässä voi tosiaan mennä puolisentoista kuukautta vielä, ei ole mitään järkeä nyt vielä keskittyä vaan odotteluun. 

äh, en tiiä. väsyttää.

19.1.2013

Lääkärissä.

Meidän tytöt ovat innostuneet viime kuukausina kovasti leikkimään lääkäriä. Mulla lankeaa usein potilaan rooli, mikä varsinkin väsyneenä sopii mulle erittäin hyvin. Seuraavanlaisia diagnooseja on viime aikoina kuultu:

"Sinulla on koira polvessa!"
"On tulehdus. Täytyy syödä karkkia, niin se menee ohi."
"Ei ole yhtään painetta, ei kuulu mitään. Olet ihan kunnossa!" (tämä sen jälkeen kun oli leikisti mitattu verenpaine ja kuunneltu sydäntä)
"Ei ole yhtään sydäntä masussa."
"Ei ole yhtään tulehtunut vauva!"
"Kaikki sormet pitää leikata pois!"

Ihanan vakavissaan noi aina äitiä tutkii. Kuunnellaan stetoskoopilla milloin mitäkin paikkaa, tutkitaan silmät (hammaslääkärin pikkupeilillä), kurkataan korviin, naputellaan polvia, ja vaikka mitä. Lopuksi yleensä annetaan rokotus, se tuntuu auttavan vaivaan kuin vaivaan.

15.1.2013

häpeäpilkku ja vähän nimistä

Mies: "Mä en ole vieläkään keksinyt mitään hyvä nimeä."
Minä: "No, mun mielestä se sun ehdottama ** olis ihan hyvä, mäkin olen joskus ajatellut sitä."
Mies: "Ei kun mä mietin tota McDonald'sin hampurilaiskisaa, mä en ole keksinyt nimeä mun hampurilaiselle."

Että näin täällä. Meillä on aiempia lapsia odottaessa ollu nimet valmiina sekä tytölle että pojalle jo raskauden alkuvaiheessa. Tällä kertaa ei olla päästy yhteisymmärrykseen sen enempää tytön kuin pojankaan etunimestä. Kaksi muuta nimeä kyllä olis valmiina (tai itseasiassa, pojan tapauksessa en ole ihan varma siitäkään). No, onhan tässä vielä aikaa, kun vauva ei ole vielä syntynyt. Tyttöjen kohdalla ollaan kyllä alettu kutsua niitä etunimellä jo heti syntymästä saakka. 

(Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi nimi pitäis olla salaisuus kastajaisiin saakka. Ei kasteessa anneta lapselle nimeä, vaan otetaan lapsi seurakunnan jäseneksi ja osaksi Jumalan kansaa. Miehen toiveesta ollaan kumminkin pidetty toiset nimet yllärinä kastajaisiin)

Mutta, oikeastaan mun ei pitänyt jutella nimistä, vaan siivoamisesta. Sain toissaviikonloppuna olla yksikseni kotona Miehen ollessa lasten kanssa mummilassa. Olinkin toivonut omaa aikaa, että saisin yhden meidän asunnon häpeäpilkun hoidetuksi. Meillä on siis yksi "ylimääräinen" makuuhuone (vielä toistaiseksi ylimääräinen), joka on vierashuoneena, ja lisäksi siellä on mun työpöytä ja iso pakastin. Sinne tulee kasattua aika kaikki sekalaiset rojut jemmaan. Joulun alla tein joulusiivousta muualla talossa, ja huolettomasti kasasin kaikki mahdolliset roinat vierashuoneeseen sillä mielellä, että laitetaan jouluna ovi kiinni ja siivotaan huone joskus joulun jälkeen...

Tältä näytti ennen siivousta:


Vähän olis roinaa ja rompetta... Sinne on kasattu mm. lasten pieniksi jääneitä ulkovaatteita, keräykseen lähtevää vaatetta, leluja, joita olen poistanut käytöstä sun muuta sekalaista. Pöydällä on kaiken maailman askartelu- ja käsityötarvikkeita yms. Joulukoristelaatikotkin odottelivat varastoon pääsyä ja lisäksi siellä roikkui yksi taitettava varapatja (sellainen rahimalli, jolla on kuitenkin huono istua), jota on viime vuosien aikana käytetty peräti kerran.

Muutaman tunnin ahkeroin, kävin läpi kaikki laatikot ja myös huoneen kiinteät kaapit. Vaatekeräykseen lähti 5 kassillista vaatteita, varastoon joulukoristeet, barbapapa-säkkituoli ja muistaakseni 4 laatikollista lastenvaatteita odottamaan joko Pipanaisen kasvamista tai uutta vauvaa. Käsityömatskut sain lopultakin lajiteltua paikoilleen. Varapatjan Mies vei vanhemmilleen, josta se oli meille kulkeutunut (muistaakseni jokseenkin yllättäen ja pyytämättä). Lopputulos näytti tältä:


Onhan siellä vieläkin kamaa, mutta on tää jo parempi. Pakastimen päällä oleva läjä on korjausta odottavia lasten leluja ja kirjoja ja sängyllä on muutama laatikko vauvanvaatteita, jotka joko pestään käyttöön tai annetaan pois riippuen siitä, tuleeko meille tyttö vai poika. Työpöydälle jätin keskeneräisten korin ja neulatyynyt yms sellaista, jonka tykkään olevan käden ulottuvilla. 

Oli kiva saada jotain kunnollista aikaiseksi. Tän lisäksi ehdin siivota perin juurin liinavaatekomeron (joka kulkee talon piirustuksissa nimellä vaatehuone, mutta on mun mielestä enemmän komero kuin huone) ja tehdä eteisen hyllyihin tilaa vauvan ulkovaatteille, plus hoitaa perusviikkosiivouksen. Kaikkeen tähän menikin melkein koko lauantai, mutta se sopi ihan hyvin mun tän hetkiselle pesänrakennusvietille :) Sunnuntaina neuloin sitten ihan urakalla, mulla on iskenyt monen kuukauden jälkeen taas neulomisvimma.


13.1.2013

lomalainen

Mulla alkoi äitiysloma. Huomenna ei enää tarvi mennä töihin. Tuntuu oudolta. Varsinkin, kun oisin voinnin puolesta ihan hyvin voinut vielä olla töissä. Joku aika sitten täällä valittelin löystyneestä lantiosta, mutta sekään ei ole nyt juurikaan vaivannut.

Oli kyllä vähän haikeaa lähteä töistä. Työkavereita tulee ikävä. Vitsailinkin, et onneksi piti antaa avaimet sijaiselle, niin ei ole niin iso kiusaus tulla työpaikalle hengailemaan... Monta sellaista oppilastakin oli, joita olisin tosi mielelläni opettanut peruskoulun loppuun asti. No, vastapainoksi oli kyllä monta sellaistakin, joita ei jää ikävä.

Nyt sitten pitäisi totutella elämään taas kotiäitinä. Tai onhan tää taas erilaista kuin aiemmin, kun nuo isommat lapset jatkaa puolipäiväisenä hoidossa. Mä yritän ehtiä ennen vauvan syntymää saamaan ainakin yhden psykan kurssin tehtyä (niin ei jäis kun yksi vauvan kanssa ahkeroitavaksi) ja toisena hommana olis saada valokuvat albumeihin ajan tasalle. Yli kahden vuoden kuvat on laittamatta, joten hommaa on...