29.11.2014

Dressember

Hei sinä siellä, joko tiedät, mikä on Dressember?

Dressember on koko joulukuun kestävä ihmiskaupan vastainen kampanja. Lyhyesti kerrottuna Dressemberissä tapahtuu seuraavaa: tarkoitus on joulukuun jokaisena päivänä pukeutua mekkoon, ja samalla levittää tietoa ihmiskaupasta ja kerätä rahaa ihmiskaupan vastaiseen työhön. Melko varmasti ainakin jonain päivänä joku sanoo jotain päälläsi olevasta mekosta, jolloin tulee hyvä tilaisuus kertoa, miksi se on päälläsi. Rahankeruupuolen voi hoitaa luomalla Dressemberin sivuille oman kampanjasivun, jonne voi pyytää vaikka tuttuja lahjoittamaan rahaa tai kerätä sponsoreita omalle Dressember-projektille. Tai ihan jotain muuta, mitä itse keksii :) Lisätietoja kannattaa käydä lukemassa tuolta Dressemberin nettisivuilta.

Maailmassa arvioidaan olevan jopa 27 miljoonaa orjaa. Jokainen niistä on liikaa, jokainen on hyvä syy vastustaa ihmiskauppaa. Ketään ihmistä ei saisi myydä. Siksipä minäkin osallistun tänä vuonna Dressemberiin. Mun osallistumisesta lisää täällä.

Nyt juuri sinulla on reilu vuorokausi aikaa miettiä, mitä itse tekisit ihmiskauppaa vastustaaksesi? Osallistuisitko Dressemberiin pukeutumalla joulukuun jokaisena päivänä mekkoon, lahjoittaisitko rahaa ihmiskaupan vastaiseen työhön, vai jotain muuta? Nyt ei kannata ohittaa tätä mahtavaa (ja hauskaa!) tilaisuutta vastustaa ihmiskauppaa, vaan osallistua. Dressember on ihan pian!

18.11.2014

Opittava ennen koulun alkua.

Asioita, joita äidin mielestä Isosiskon pitäisi harjoitella ennen koulun alkua:
  • kotioven avaaminen avaimella (meillä on tosi jäykkä ulko-ovi)
  • aamutoimien hoitaminen ilman, että unohtuu koko ajan puuhailemaan muuta
  • koulumatkan kulkeminen (matka on kyllä jo ihan tuttu, mutta musta olisi hyvä harjoitella vielä ja käydä läpi mahdolliset vaaranpaikat yms)
  • yksin oleminen kotona lyhyitä aikoja

Asioita, joita Isosiskon mielestä Isosiskon pitäisi oppia ennen koulun alkua:
  • lukeminen
  • ruoan laittaminen yksin koko perheelle
  • yksin kotona oleminen
  • yksin kaupassa käyminen

17.11.2014

Pipanainen 4 vuotta

"Arvaa mitä äiti, me saatiin tehdä päiväkodissa itse satu! Ja siinä oli rinsenssa ja rinssi ja NE RAKASTUI!!!"
"Voi sepä suloista. Mitä sitten kävi, menikö ne naimisiin?"
"Ei, ne meni Hoploppiin."

On jo varmaan tullut edellisten postausten myötä selväksi, että meidän Pipanainen täytti 4 vuotta. Varsinainen syntymäpäivä oli perjantaina.

Tänään käytiin neuvolassa. Urheasti Pipanainen meni terkkarin ja opiskelijan kanssa tekemään tehtäviä, vaikka jännitti mennä yksin. Hyvin meni. Terkkarin sanoin Pipanainen on "yksi taitavimmista neljävuotiaista, jota olen koskaan tavannut". Myös näkö, kuulo ja sen sellaiset oli erinomaisessa kunnossa. Rokotus saatiin annettua (eikä edes itkettänyt, oho) ja muutenkin meni mukavasti.

Pipanainen oli itse sitä mieltä, että kaikki muu oli tosi helppoa, paitsi se, kun piti seistä suorana kun mitattiin.

"Onko näissä kaikissa margariinipurkeissa ollut ensin hilloa?"
"Ööö, ei. Kyllä niihin laitetaan tehtaalla suoraan margariinia. Kuinka niin?"
"No kun tuossa purkissa lukee HILLO."
"Hm, siinä lukee HYLA. Mutta hyvin sä kyllä hoksasit, niissä on samoja kirjaimia."

Äiti saa kai vähän kehuskella? Pipanainen on kyllä tosi taitava, ikätasoaan edellä melkein joka asiassa. Se on hyvä puhumaan (siis sanavarasto on laaja ja osaa monimutkaisia lauseita yms) ja harjoittaa kyllä tätä taitoa ahkerasti :) Monenlainen liikkuminen sujuu, niin kiipeileminen kuin tanssiminenkin. Hienomotoriikassa meidän pieni askartelija on tosi näppärä, osaa leikata tarkasti viivaa pitkin pieniäkin kuvioita, piirtää ja kirjoittaa jo aika hyvin. Ja sosiaaliset taidot on hyvät, Pipanaisella on paljon kavereita jne. Pipanainen osaa laskea yhteenlaskuja jo aika hyvin ja vähän tapailee lukemista.

Meillä kun on ollut Isosiskon kanssa kaikenlaista sen kehityksen hitauteen liittyen, niin kyllä äidin sydäntä lämmittää erityisesti, kun neuvolassa kehutaan poikkeuksellisen taitavaksi joka osa-alueella :)

"Äiti, onko oikeasti olemassa pinkkejä karvaisia poneja?"
"Ai ihan oikeita, eläviä poneja?"
"Niin."
"No ei niitä kyllä ole."
"Onko sitten keltaisia tai punaisia? Minä haluaisin sellaisen meidän takapihalle, niin että minä voisin hoitaa sitä ja se olisi minun lemmikkini."
"Eipä ole keltaisia eikä punaisiakaan. Taitaa kaikki ponit olla valkoisia, harmaita, mustia tai eri värisiä ruskeita. Eikä me oikein voida ottaa ponia, koska meillä ei ole sellaiselle tilaa, eikä me osattaisi sitä hoitaakaan."
"No otetaan sitten koira! Tai kissa! Tai hiiri! Tai leopardi!"
jne jne. 

Pipanaisella on vilkas mielikuvitus. Mitä uskomattomimpia tarinoita kuullaan meillä päivittäin. Mielikuvitus näkyy myös Pipanaisen saamissa ideoissa. Muutama päivä sitten saavuin paikalle juuri ajoissa, kun Pipanainen aikoi hypätä Isosiskon parvisängystä sateenvarjon avulla alas... Pipanainen tykkää myös laulaa. Mielellään omia lauluja, mutta tarvittaessa laulaa oikein hyvin myös tuttuja lastenlauluja. Pipanainen on temperamenttinen tyttö, joka nostaa äläkän, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Itku ja nauru on Pipanaisella herkässä, mutta onneksi meillä useammin nauretaan kuin itketään. Pipanainen haluaisi osata kaiken, mitä Isosiskokin, ja toisinaan turhautuu, kun ei pysty samaan. Sitten heitellään saksia pitkin pöytää, kun harmittaa niin kovasti olla pienempi. Pipanainen leikkii mielellään kotileikkiä, päiväkotia tai muita roolileikkejä, askartelee tai piirtelee. Pipanainen tykkää muskarista, mutta aikoo lopettaa vesipeuhun. Ulkoilu on Pipanaisesta useimmiten tylsää, paitsi jos pihalla on naapurin tyttö, jonka kanssa Pipanainen on parhaat kaverit. Pipanaiselle iskee välillä (tai aika useinkin) varsinkin ulkovaatteita pukiessa lapsetus, ja hän haluaisi äidin apua. Mutta jos pihalle on kiire (ts. ikkunasta on nähty, että naapurin tyttö on ulkona), Pipanainen pukeutuu kyllä sujuvasti ihan itse.

Pipanainen on toisaalta jo iso, osaa kaikenlaista ja on hirmu taitava ja itsenäinenkin toimissaan. Toisaalta taas vielä ihan pieni, haluaa ja tarvii paljon syliä, ja ajatus kulkee vielä monessa asiassa pienen lapsen latuja.

Se on niin ihana. Meidän oma isänpäivän ihme, pikku Pipanainen. Ei kun tietysti keskikokoinen Pipanainen, tästä neiti itse on tarkka.

Juteltiin tyttöjen kanssa tuttujen ihmisten ammateista. Isosisko aika hyvin tiesi, mitä lähipiirin ihmiset tekee työkseen. Sit tuli puheeksi, että pappa on pappi. Isosisko tiesi, että papit on kirkossa ja että ne kastaa, vihkii ja hautaa ihmisiä. Pipanainen ei halunnut jäädä huonommaksi:
"Minä tiedän! Minä tiedän, mitä pappi tekee!"
"No mitä?"
"Se tulee!"
"Hm, siis miten niin tulee?"
"Se tulee huoneeseen!"


"Äiti, minä muutin tänne! Tämä on minun kotini ja minun maalaushuoneeni!"
(tän tarkempia kuvia Pipanaisesta ei ole edelleenkään luvassa)

13.11.2014

Juhlien jälkeen.

Hyvin meni.

Paikalla vieraita 7 lasta ja kolme äitiä. Omat muksut mukaan lukien siis 10 lasta. 

Kukaan ei pissannut housuun, oksentanut tai edes kaatanut mehulasia. Herkut maistui ja toivottavasti jokainen ehti saada kaikkea tarpeekseen (yritin kyllä kaikilta ujommiltakin kysellä, että mitä haluaisit). Mahtavan hyvin osasivat kaikki olla pöydässä.

Leikit sujui. Yhdet itkut tuli juhlien lopussa, kai jotain pientä riitaa. Molempien osapuolten äidit olivat paikalla, joten vältyin itse sopivasti välien selvittelyltä :)

Tarjottavat oli munkin mielestä hyviä.

Lahjoja Pipanainen sai, tykkäsi, muisti kiittää.

Kavereille jaettiin vielä lähtiessä pienet yllätyspussit, joissa oli Pipanaisen toiveesta muumitikkari, pieni rasia rusinoita (niitä muumirasioita) ja tarroja.

Meille jäi kivat muistot Pipanaisen 4-vuotiskaverisynttäreistä.

"Ariel uimassa"
Pipanaisen toivekakku
Iso kakku on. Sisällä mansikkaa, vadelmaa, kermaa ja tuorejuustoa.
Lapsille sopivia kalakarkkeja ei kaupasta löytynyt, joten tein itse: sulatin suklaata ja jähmetin jääpalamuotissa.
Päällä siniseksi värjättyä kermaa ja sinisävyisiä koristerakeita.
Ariel on mun vanha barbi, jolta on jalat irronneet jo ajat sitten :)

Juhlitaan, juhlitaan.

Tänään juhlitaan.

Ei sitä, että minä ja Mies alettiin seurustella kokonaiset 15 vuotta sitten (vaikka kyllä siinäkin olisi aihetta juhlaan), vaan huomenna 4 vuotta täyttävää Pipanaista. Pipanainen halusi ehdottomasti kaverisynttärit, vaikka se ei taida täälläpäin olla erityisemmin tuon ikäisillä vielä tapana (tai sitten meidän lapsilla ei vaan ole kavereita...).

Kutsuvieraslista paisui ja paisui, kunnes jouduin vähän rajoittamaan. Olisihan se toki kiva kutsua koko päiväkotiryhmä, mutta ihan ei meillä riittäisi tila (Pipanainen oli tosin sitä mieltä, että vieraat voi istua vuorotellen...) Kaikki kutsutut pääsevät tulemaan, joten meille odotetaan illalla seitsemään pientä vierasta. Siihen päälle kolme omaa muksua, niin ennustan, että vauhtia ei tule illasta puuttumaan.

Tarjottavat alkaa olla hyvällä mallilla. Pipanainen päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen haluamaan kakun, jonka aiheena on "Ariel uimassa". Kakku odottaa vielä päällystystään (ja sitä Arielia). Sen lisäksi on tarjolla pientä naposteltavaa: keksejä, karkkeja, popcornia ja pieniä suolakeksejä. Olen todennut, että lasten juhlissa ei leivonnaiset yleensä tee ihmeemmin kauppansa, tuollaiset pienet naposteltavat on niitä suosikkeja. Mahdollisia aikuisia vieraita (laitettiin kutsuun, että voi tulla äidin tai isän kanssa, koska ajattelin, että kaikki 3-4 -vuotiaat ei todellakaan vielä uskalla tulla juhliin yksin, niin on kivempi että voi ottaa vanhemman mukaan turvaksi) varten olen leiponut pähkinäkakun ja karjalanpiirakoita. Aika helpolla mennään siis tarjoilujen suhteen. 

Vähän pitäisi siivoilla (nyt istun koneella, koska päätin pitää ruokatauon) ja askarrella vieraille pienet yllätyspussit. Pipanaisella on ollut aika selvät kuviot, millaiset juhlat hän haluaa. Vieraille pitää olla yllätyspussit, joissa on muumitikkari, rusinoita ja tarroja. Mitään varsinaista ohjelmaa Pipanainen ei kelpuuttanut, vaan oli sitä mieltä, että leikitään vaan. Kaipa tuo sitten menee niinkin.

Itse olen asennoitunut juhliin niin, että jos kukaan juhlavieraista ei pissaa housuun tai syö niin paljon herkkuja, että tulee huonovointiseksi, juhlat menee hyvin. Sitten jos vielä kaikilla on kivaa, kukaan ei satuta itseään, eikä tule riitoja, voidaan puhua jo menestyksestä... :)

Pitäkää peukkuja!

6.11.2014

Yh-viikko

Täällä vietellään yh-viikkoa Miehen ollessa työreissussa. Kivasti on tähän mennessä mennyt. Mä aina jännitän etukäteen näitä useamman päivän yksinoloja, lähinnä öiden takia. Päivät nyt aina menee, välillä paremmin ja välillä huonommin, ja olenhan mä lasten kanssa usein iltaan asti keskenään ihan normaalistikin. Mutta nukkumiset. En osaa mennä illalla ajoissa nukkumaan, jos Mies on poissa (vieläkään! Vaikka kymmenen vuotta on jo takana tällaista elämää, että Mies on reissussa silloin tällöin, parhaina vuosina oli 100 päivää vuodessa) ja sit nukunkin levottomasti, kun kuulostelen talon toisesta päästä mahdollisesti kuuluvia Isosiskon tai Pipanaisen yöpuuhia. Normaalisti siis mä hoidan Poikasen yöjutut ja Mies tyttöjen. 

Turhaahan se on noista öistä stressata, mutta mä jotenkin koen sen tosi ahdistavana, jos useampi lapsi (eri huoneissa) tarvii mua yöllä samaan aikaan. Siinä aina sitten ehtii joku (vähintään minä) herätä kunnolla hereille asti, ja tulee valvottua entistä enemmän. Ja sitten kun on väsynyt, niin kaipaisi tietysti päivälläkin enemmän sitä toista aikuista. 

Viime yönä Poikanen valvoi klo 3-5 (edelleen tämä on valitettavan normaalia meillä, vaikka onneksi ei nyt pariin viikkoon ole enää ihan joka yö valvoskellut) ja tytöt heräs kuudelta. Olin mennyt vasta kymmenen jälkeen nukkumaan, joten vähän oli väsynyt olo aamulla. Mutta huomenna tulee Mies kotiin, enää yksi yö :)

Näitä yh-viikkoja on nyt tulossa muutama lisää, Mies on aina viikon kotona ja sitten viikon reissussa. Mä jännityksellä odotan, saadaanko meille vesirokko, ja jos saadaan niin milloin. Pipanaisen päiväkotiryhmässä on aika monella ollut nyt vesirokkoa, ja naapurissa myös (missä tytöt on käyneet leikkimässä). Vesirokko olis kyllä ihan tervetullut, nyt se olis hyvä sairastaa kun mä olen kuitenkin kotona, eikä tarvi töistä poissaoloja sumplia, eikä Isosisko ole vielä koulussa. Meillä ei siis kukaan lapsista ole vielä sairastanut sitä. Mutta kyllä mua vähän hirvittää ajatus yhdestä tai useammasta vesirokkopotilaasta just kun olen yksin lasten kanssa (mikä on todennäköistä, koska Mies on paljon nyt poissa, tauti on pitkä ja todennäköisiä potilaita 3 kappaletta). Miten mä edes pääsen kauppaan ja apteekkiin? Ja sittenhän meillä olisi ensi viikolla Pipanaisen synttärijuhlat tulossa, vähän kyllä harmittaa jos niitä joudutaan siirtämään. Vaikka eihän sille sitten mitään mahda, mutta pidän peukkuja, josko tauti rantautuisi vasta vähän myöhemmin...

2.11.2014

Voitaikinatasku

Sain Hopottajien kautta kokeiltavaksi Myllyn Paras -voitaikinataskuja.

Täytyy myöntää, että olin ennakkoon melkoisen epäluuloinen. Tuote on siis taitettu voitaikinan pala (vähän pistelty päältä). Taskut paistetaan ja paistamisen jälkeen ne voidaan täyttää. Ajattelin, että nyt on taas keksimällä keksitty tuote niille uusavuttomille, jotka eivät osaa edes valmista voitaikinalevyä taittaa...

Testin jälkeen on pakko myöntää, että olin osittain väärässä.


Taskut paistettiin ja ne oli tosiaan helppo avata (ei tarvinnut mitään välinettä). Taikina ei noussut niin lehteväksi kuin tavallinen voitaikina (tai torttutaikina, jota meillä enemmänkin käytetään), joten tasku oli myös helppo täyttää ja syödä. Me päädyttiin tällä kertaa täytteessä ihan tosi yksinkertaiseen tonnikalatahnaan (chilitonnikalaa ja valkosipulituorejuustoa sekaisin), salaattiin ja paprikaan. Oli muuten aika hyvää. Tosin tuo täytepöperö toimii hyvin myös leivän päällä (ja on vähän terveellisempääkin niin). 

Lapset eivät chilitonnikalasta innostuneet, joten ne saivat laittaa taskuihinsa sisälle ihan vaan vadelmahilloa, ei huono ratkaisu sekään (okei, mäkin maistoin).


Kaiken kaikkiaan, musta on kiva idea se, että tehdään voitaikinaleivonnainen, joka täytetäänkin vasta paistamisen jälkeen. Koska eihän kaikenlaisiin pasteijoihin yms voi laittaa esimerkiksi kermavaahtoa tai meidän tapauksessa tuoretta salaattia ja paprikaa. Maku oli hyvä ja tykkäsin siitä, että nuo taskut eivät kohonneet liikaa. Sellainen kaupan raakapakastepasteijan oloinen taikina. 

Silti arvelen, että me ei ehkä ihan kuuluta jatkossa tän tuotteen kohderyhmään. Leivon mieluummin itse leivonnaiseni, tai taittelen itse sen valmiin taikinalevyn, koska ne nyt vaan on paljon halvempia. Mutta ihan kiva kokeilu, ken kiinnostui, niin näitä pitäisi löytyä ainakin Citymarketeista.