27.12.2013

Juhlan jälkeen paluu arkeen.

Joulukiukku meni ohi. Eilen oli kiva päivä, Miehen vanhemmat kävi kylässä, joten lapsilla oli tekemistä, ja ehdin tehdä omia juttujakin. 

Tänäänkään ei ole kiukuttanut, vaikka syitä olisi ehkä ollutkin:
  • Meidän piti mennä katsomaan Eemeli. Poikaselle oli lapsenvahti ja minä ja Mies oltais viety tytöt elokuviin ekaa kertaa elämässään. Kuinka ollakaan, pari tuntia ennen h-hetkeä Isosiskolle nousi kuume. Eipähän sitten menty minnekään. Pipanainen ja Poikanenkin ovat nuhaisia, surkeita ja kärttyisiä.
  • Oon ihan hullun väsynyt, koska valvoin viime yönä kahteen saakka, kun oli maha kipeänä. Aamulla mä nousin lasten kanssa ja Mies jatkoi unia. Mies jotenkin ehti nukkua päikkäritkin. 
  • Koti on taas ihan käsittämättömässä kaaoksessa.
  • Kun suunnilleen koko muu maailma shoppailee alennusmyynneissä, niin mitkä oli mun tän päivän aleostokset? Prismasta kävin hakemassa alennettua jauhelihaa ja kanaa. Ei rahaa eikä tilaisuutta sen ihmeempiin aleostoksiin.
Mutta toisaalta, 
  • mennään katsomaan se Eemeli mummolareissulla muutaman päivän päästä (jos ollaan terveenä). Enkä onneksi ollut ostanut lippuja etukäteen :) 
  • oon saanut nukkua aika monena päivänä (eli en ollu mikään sankari, kun tänään annoin lopultakin Miehelle nukkumavuoron), ja Miehen, Isosiskon ja Poikasen nukkuessa päikkäreitä ja Pipanaisen leikkiessä barbien kylpylää mä ehdin käydä läpi lasten vaatteita; ottaa pois pieniä ja etsiä tilalle paremman kokoisia. Se on kivaa.
  • Kun taloudessa joku sairastaa, koti saa olla luvan kanssa kaaoksessa, eikä ole niin justiinsa, mitä syödään ja paljonko katsotaan telkkaria (paljon).
  • Tulin ihan oikeasti hyvälle mielelle, kun ostin pakastimeen halpaa ruokaa :) Ja en oo niin rahaton, ettenkö saattais käydä lapsille (Poikaselle varsinkin) jotain alennusmyynneistä etsimässä, kunhan alet pääsee -70% -vaiheeseen... Ja kyllä mä oikeasti ostin tänäänkin Poikaselle yöpuvun (alesta, halvalla ja totiseen tarpeeseen).
Näin meillä tänään.

25.12.2013

Joulukiukku

Mua vaivaa joulukiukku.

Meillä oli tosi kiva jouluaatto. Sain nukkua yöllä, kun Poikanen nukkui ennätysmäiset 6 tuntia (viimeksi tainnut näin käydä kesällä), valvoi 3.17-4.39 (eli ei kamalan pitkään) ja pienet valvoskelut viideltä ja kuudelta. Sain nukkua myös aamulla pitkään, kun Mies hoiti lapset. Pääsin saunaan hetkeksi Miehen kanssa kahdestaan, kun Poikanen nukkui päikkäreitä ja tytöt katsoivat telkkaria. Karkkilakko loppui. Käveltiin joulukirkkoon. Laitettiin ruokaa. Lapset ei syöny juuri mitään, aikuiset senkin edestä. Lahjat* oli enimmäkseen kivoja. Poikanen nukahti ilman taisteluja. Syötiin juustoja Miehen kanssa ja pelastettiin maailma (pandemia-pelissä). 

Mutta tänään vaan kiukuttaa. 

Ärsyttää, kun taloudessa on taas kamalasti tavaraa, jota ilmankin oltais hyvin pärjätty. Harmittaa, että Poikanen sai liian pieniä vaatteita (no enimmäkseen sai kyllä reilun kokoisia, se on kiva) ja muutenkin tuli muutama sellainen lahja, jotka meillä jo oli, jolle ei ole käyttöä tai joka muuten vaan on täysin turha. Turhauttaa, kun joka paikka on aivan kamalassa kaaoksessa. Suututtaa, kun lapset pelleilee ruokapöydässä,  keksii kaikkea luvatonta, vinkuu ja vonkuu ja tappelee ja kaikkea. 

Oon kuullut vaikka kuinka monen ihmisen suusta, että lapset ne tuo sen aidon joulun tunnelman jne. Onhan se totta, että lapset on kyllä tosi aidosti innoissaan ja tohkeissaan kaikesta. Mutta just nyt tänään mä muistelen kaiholla aikuisjouluja. Jolloin oli siistiä ja rauhallista, sain syödä rauhassa ilman, että joku koko ajan heittelee mua ruoalla ja yrittää sukeltaa syöttötuolista pää edellä lattialle, ehdin lukea, pelata ja neuloa, sain nukkua yöni kunnolla ja ylipäätään tehdä mitä itse halusin. Tästä härdellistä on meinaan rauhallinen ja leppoisa joululoma kaukana.

No niin. Nyt alkaa kiukku helpottaa, kun sain sen ulos. Puuh.

* Saatiin oikeasti kivoja lahjoja. Mä sain äidiltä aivan ihanan yöpaidan, joka tuli tarpeeseen. Ja sain Tatu ja Patu -kirjoja, jotka on meillä nimenomaan äidin keräilykohde, vaikka saa niitä lapsetkin lukea. Ja yhdeltä rakkaalta ystävältä OMG-kynän, jonka huumoriarvo on erinomainen. Toinen rakas ystävä oli lukenut karkkilistan, ja aika monta kohtaa listalta oli paketissa. Lapset sai mm. junaradan osia, Isosisko sai barbeja (joista nyt on kyllä Pipanainen tosi kade) ja aivan älyttömän ihanan puseron kummitädiltään ja villavälihaalarin (mun toiveesta), Pipanainenkin sai villavälihaalarin (taas mun toive), keppihevosen, joka hirnuu ym. Poikanen sai aika paljon vaatetta (jes! Ja onneksi suurin osa hyvän kokoisiakin) ja autoja.

ps. Kuinka moni luki otsikon ensin "joulukinkku"?

24.12.2013

Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

Jos jouluevankeliumi on tältä vuodelta vielä lukematta, niin käykääpä täällä katsomassa mun tän vuoden kuvitettu versio :)

Neulojan jouluevankeliumin esiintyjäkaarti yhteiskuvassa.

20.12.2013

Satunnaisia asioita.

Rakas ystävä oli yökylässä. Laskin, että kuukauden sisällä meillä on ollut yövieraita viisi kertaa, neljä eri porukkaa (yhdet siis kahdesti), yhteensä 9 ihmistä, kaikki yökyläilyt yhden yön mittaisia. Lakanapyykkiä on saanut pestä :)

Musta on ihanaa, kun meillä on porukkaa, ja olenkin kaikille ystäville sanonut, että meillä on aina avoimet ovet. Viidet yövieraat kuukaudessa alkaa vastata mun unelmaelämää :) 

* * * 

Poikasen tukka on kasvanut. Sillä on aika vaaleat hiukset, ja kun se on rinnalla ja pitää kättä kasvojensa edessä (eli en nää kasvoja, mutta pään kyllä), se muistuttaa huolestuttavasti Matti Nykästä. Hiustyyli siis, on otsis ja takaa vähän pitkä.

Pitäis leikata sen tukkaa, koska en tykkää imettää Matti Nykästä.

Vauvan hiusten leikkaaminen on pelottavaa. Leikkasin Isosiskon otsiksen, kun se oli vähän alle vuoden, ja se onneton nyökäytti päätään just väärällä hetkellä, ja lopputulos oli ihan kamala. Ihan oikeasti kamala, aika moni ihminen huomautti mulle siitä (ihan turhaan, koska näin kyllä itsekin, että se oli kamala). Hirvittää siis koskea Poikasen tukkaan. Sitä paitsi, mä en osaa leikata pojan hiuksia! En ole edes koskaan pannut merkille, miten pikkupoikien hiukset on leikattu, saati että osaisin toteuttaa sen käytännössä. Pitää pyytää äitiä tai siskoa leikkaamaan, niin vältytään ehkä hiuskatastrofilta.

* * * 

Kun on kolme eri ikäistä lasta, voi käydä päivän mittaan kovin erilaisia keskusteluja. Isosiskon kanssa jutellaan jo vakavia ja oikeista asioista, ja sen kanssa voi muistella menneitä ja suunnitella tulevaa. Pipanaisen kanssa käydään välillä erittäinkin absurdeja keskusteluja. Sen mielikuvitus laukkaa ihan uskomatonta vauhtia, ja jutut on sen mukaiset. Musta on ihan mahtavaa miettiä, että onko mörkö pelottava, jos se onkin työkaverimörkö tai eläytyä Kaken edesottamuksiin. Pipanaisen kanssa jutellessa pitää olla tarkkana, koska ne jutut elää niin paljon, että jos ajattelee muuta, tippuu kyllä kärryiltä hyvin pian. Poikasen kanssa jutellaan vauvajuttuja. Niitä sellaisia "äittäh!" "joo, äiti on tässä" "et-attaa" "Ai mikä ei haittaa?" "hätä!" "Ai hätä ei haittaa? Mennäänkö vaihtamaan vaippa?" jne... Ja sit on kyllä ihan mahtavaa, kun Mies tulee kotiin ja voi käydä vielä aikuiskeskustelujakin.

(meillä on Miehen kanssa nyt joku uus kuherruskuukausi meneillään. huippua!)

* * *

ps. Tän postauksen otsikko oli ensin "imetän Matti Nykästä" :)

16.12.2013

Mitä mulle kuuluu.

Meillä oli kiva viikonloppu.

Rakas ystävä tyttöystävänsä kanssa tuli kylään. Syötiin, pelailtiin, saunottiin jne. Lapset saivat ekstra-aikuishuomiota. Tutustuttiin toinen toisiimme (oltiin siis tämä tyttöystävä kerran aiemmin tavattu, eikä vielä kunnolla tunnettu). Käytiin messussa.

* * *

Tänään kävin papa-kokeessa (miksi sekin nyt pitää täällä kertoa?) ja mietin, että on kyllä ankea työ silläkin hoitajalla, se koko päivän otti vaan papa-seulontoja. Neljä tunnissa. Toivottavasti sen ei tarvi tehdä sitä joka päivä, käy varmaan vähän tylsäksi!

* * *

Hankin Miehelle vähän lisää joululahjoja. Me ollaan maltillisen lahjapolitiikan kannalla, mä varsinkaan en tykkää, jos jouluna tulee talouteen kamala kasa roinaa. Lapsille hankitaan muutama lahja per nenä (ne saa lahjoja kuitenkin myös isovanhemmilta ja kummeilta), ja oon esim. mun sisarusten kanssa sopinut, että lahjat ostetaan vain kummilapsille. Me aikuiset saadaan vanhemmiltamme ja appivanhemmiltamme, ja sit parilta aikuiselta ystävältä paketit. 

Mutta sitten Miehen kanssa me jotenkin toistemme kohdalla aina seotaan. Vaikka sovitaan, että ei osteta kasapäin paketteja, ja vaikka on muka vaikea keksiä toiselle lahjaa, niin sit niitä ideoita alkaa ennen joulua pulpahdella, ja pakettikasa kasvaa. Yleensä meillä on lopulta joku kolme lahjaa toisillemme (mun mielestä yksi riittäis ihan hyvin), mutta tänä jouluna mulla lähti tää lahjahomma ihan lapasesta. Olin jo ostanut sille ihan kivat lahjat, kun tuli mieleen kaikkea, mitä se tarvii (kaikkea tylsää, mitä Mies ei vaan saa ite hommattua, tyyliin sukkia...), ja nyt jouduin vähän yhdistelemään paketteja, ja silti niitä on viisi. VIISI. Voi hyvää päivää...

* * *

Mulla on viime päivinä ollu ihan ihmeellistä emotionaalista vuoristorataa taas tää elämä. Itkeskelen ihan ihme jutuille (lähinnä liikutusitkua), välillä oon niin onnellinen, että tuntuu kuin leijuisin maan pinnan yläpuolella. Sit jossain kohdissa ahdistaa ihan satasella, vaikka en ihan ymmärrä, että miksi. Messussa alkoi saarnan aikana ahdistaa kauheasti, ja mietin jo et meenkö jonnekin portaikkoon hengittelemään, mutta en sit menny. (Saarnassa itsessään ei ollu mitään ahdistavaa, vaan se tunne tuli kyllä jostain ulkopuolelta)

Musta tuntuu, että mun elämässä tapahtuu jotain (hengellistä), tai on tapahtumaisillaan, mutta en saa siitä kiinni. Hämmentävää, mutta kuitenkin mulla on kaiken vuoristoradan ja hämmennyksen keskellä rauha siitä, että just nyt mun ei tarvikaan ymmärtää.


12.12.2013

Jouluhaaste

Kao heitti facebookissa jouluhaasteella. 

Säännöt: haastettu vastaan 24 jouluaiheiseen kysymykseen ja laittaa haasteen eteenpäin valitsemilleen bloggaajille.

1. Parasta joulussa? Joulun sanoma. Tänä päivänä on meille syntynyt Vapahtaja. Jos konkreettisia asioita haetaan, niin yleinen tunnelma (tärkein tunnelmanluoja mulle on se, että on siistiä), ruoka ja joulukuusi.
2. Joulumusiikkisi? Mikä vaan itse pianolla soitettuna ja yksin tai lasten/siskon/ystävän/kenen vaan kanssa laulettuna. Joululevyistä oon viime vuosina tykännyt eniten kuunnella Rajattoman ja Mustarastaan levyjä. Ahti Sonnisen Rauhaa, vain rauhaa on ollut viime vuosien ehdoton suosikki sekä itse soitettuna että kuunneltuna. Tykkään kyllä tosi erilaisista joululauluista, niin rauhallisemmista ja perinteisistä, kuin jostain hilpeistä (esim. Leevi and the Leavingsin Jossain on kai vielä joulu, ja Martti Servon Joulun manteli on just parhaita!)
3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia? No en varsinaisesti, ainakaan sen joulun takia. Mutta Rakkautta vain on kyllä ihana :)
4. Jouluherkkusi? Suklaat, kalat, mäti ja appelsiinisuklaakakku, joka syödään aina joskus joulun jälkeen, koska jouluna syödään niin paljon kaikkea muuta...
5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla? Kalaa. Lämmin- ja kylmäsavulohta ja mätiä vähintään (no näistä on raskausjouluina joutunut joustamaan). Ja jälkkäriksi glögipäärynöitä, koska mitään raskaampaa ei enää kykene syömään. Juustot me syödään Miehen kanssa illalla, kun on saatu lapset nukkumaan.
6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan? Yleensä ollaan laitettu koristeita vasta aatonaattona, kun joulusiivous on tehty, mutta tänä vuonna päätin aloittaa jo aiemmin. Tänä aamuna teippailin olkkarin ikkunaan seimiasetelmaa ja eiköhän muutkin koristeet pikkuhiljaa löydä paikalleen.

meidän versio jouluseimestä

7. Joulu kotona vai jossain muualla? Kotona. Ennen lasten saamista vietettiin Miehen kanssa yhteisiä jouluna vuoron perään meidän vanhempien luona, ja mukavia jouluja nekin olivat, mutta kyllä tykkään eniten olla ihan omassa kodissa.
8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut? Vai molempia? Ei mulla ikinä aika riitä itse tehdä kaikille, joille haluisin. Mun mielestä lahjan hankintatapaa olennaisempaa on se, että lahja miellyttää vastaanottajaa. 
9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? En, Mies laittaa, jos jaksan tarpeeksi asiasta nalkuttaa. Mies on pidempi ja lisäksi mulla on niin huono tasapaino, että huimaa jo keittiöjakkaralla, saati sitten tikapuilla...
10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla? Mieluiten oman perheen kanssa, mutta kyllä meille on tervetulleita kaikki halukkaat.
11. Onko sinulla jokin joululahjatoive? Miehen mielestä mä olen jotenkin hankala lahjottava, vaikka en ole! Mitään "pakko saada tämä lahjaksi" -toivetta mulla ei ole (tai oli mulla kyllä pari), mutta hyviä ehdotuksia olen kyllä jaellut mielestäni ihan riittävän monta.
 12. Paras saamasi joululahja? En osaa sanoa, oon saanut niin paljon kivoja lahjoja vuosien varrella :)
13. Kamalin saamasi joululahja? Voi en mä osaa kyllä sanoa tätäkään, oon saanut myös paljon kamalia lahjoja vuosien varrella ;)

Isosisko leipoo pipareita

14. Kuvaile unelmien joulusi? Ääh. Me ollaan aika lähellä sitä jo nykyään. Tietysti olis huippua, jos lapset ei kauheasti tappelisi, saisin syödä rauhassa ja lapset nukahtais illalla sen verran ajoissa, että jaksettais Miehen kanssa vielä yhdessä viettää aikaa. Niin ja sää saisi suosia. Mutta muuten meidän nykyiset joulut on just sitä mitä haluan: perinteitä, tunnelmaa, herkkuja, jouluiloa, rauhaa...
15. Mikä on ärsyttävin joululaulu? Sika. Se on kyllä varsinainen joulumielen tappaja.
16. Oletko jo tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä? Siivottu on jo jonkin verran, lanttulaatikko tehty pakastimeen samoin kuin karjalanpiirakoita raakapakasteeksi, kortit on lähetetty, lahjat hankittu ja paketoitu, pipareita leivottiin kerran ja leivotaan vielä toiste, jotain herkkujakin on jo ostettu ja eilen leivoin joulukakut. Tykkään valmistella joulua, mutta en ota siitä isompaa stressiä, joka vuonna tehdään sen verran kuin jaksetaan.
17. Paras joulujuoma? Tarviiko olla erikseen joulujuoma? Kai sitten joku glögi, vaikka en mä erityisesti glögi-ihminen olekaan.
18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Oikea kuusi. Miehen vanhempien naapurin metsästä (ihan luvalla) noudettu, kun ei omilta mailta ikinä löydy sopivaa :) Joulukuusen koristelusta ollaan Miehen kanssa kovasti eri mieltä. Mä haluisin harmonisen kauniin kuusen, jossa olisi ehkä kahden värisiä koristeita. Miehen (ja lasten) mielestä kuuseen pitää ripustaa kaikki, mitä keksitään ja sen pitää olla silmiä särkevä sillisalaatti. Kuten kuvasta näkyy, mä annan joka joulu periksi.

viimevuotinen kuusi

19. Käykö teillä joulupukki? Tähän mennessä ei ole käynyt, mutta jos lapset toivoo, niin tulkoon vaan. Ei olla lapsille uskoteltu, että Joulupukki on totta, vaan ollaan puhuttu, että se on satua ja aikuisten ja lasten yhteinen leikki. Mä en kauheasti tykkää Joulupukista, joka tuo lahjoja kilteille lapsille, koska a) jouluna syntyi Jeesus, joka tuo pelastuksen KAIKILLE ja b) haluan, että lapset tietää, keneltä ne saa lahjoja, ja myös että oppivat lahjoja antamaan. Mutta yhteisenä leikkinä se on ihan ok, ja uskon (ja muistan omasta lapsuudestani), ettei joulupukin leikiksi tietäminen yhtään vähennä siihen liittyvää jännitystä.
20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi?  En osaa nostaa mitään yksittäistä muistoa, ylipäätään lapsuuden jouluista on jäänyt ihanat muistot :)
21) Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa? Aattona laittaudutaan silleen semihienoksi (että on kuitenkin mukava olla) ja joulupäivänä hengaillaan sitten missä sattuu vaatteissa.
Kaveri askarteli pari vuotta sitten Niksi-Pirkan vinkistä innostuneena taivaallisen sotaväen Oivariinin välikannesta. Ehkä olis voinut laittaa folion toisin päin :)

22) Peruna-, porkkana, bataatti- vai lanttulaatikko? Lanttulaatikko on noista ainut, mitä syön. En siitäkään kauheasti piittaa, mutta syön kyllä jonkin verran.
23) Paras joulusuklaa? Kaikki :) Ja paljon!
24) Joulutortut vai piparit? Sekä että. Ehkä joulutortut vähän enemmän. Niiden teko ja syöminen alkaa jo lokakuussa.

Piparimökillä pitää aina olla joku teema. Toissavuonna lapset (tai siis Isosisko) halusi tehdä hattivattien mökin. Koristelu on sataprosenttisesti tyttöjen käsialaa.

Että tällaisissa joulumietteissä tänään. Mä haluisin ehkä vähän kuulla Piikkipaatsaman, Mil:n ja Heidi Piin jouluista.

8.12.2013

Joulusiivousta

Hetkinen, olikos tuossa itsenäisyyspäivä äsken?

No joo, tiedänhän mä, että oli. Meillä itsenäisyyspäivää vietettiin joulusiivouksen merkeissä. Tytöt lähtivät kahdeksi yöksi Miehen vanhemmille kyläilemään, jotta minä ja Mies saadaan siivota vain yhden pienen assistentin avustuksella. En tullut katsoneeksi edes itsenäisyysjuhlia (tai siis konserttia), kun ei tarvinnut tänä vuonna vanhempia sieltä bongailla (sinne oli kutsuttu vähemmän "viran puolesta" kutsuttavaa väkeä tänä vuonna, mikä on kyllä musta ihan järkevää).

Saatiin yllättävän paljon kahdessa päivässä siivottua. Tai no, ei tietysti läheskään niin paljon kuin oltais oikeasti kahdestaan saatu aikaan, mutta siihen nähden, että Poikanen oli innokkaana apuna ja vei siis toisen aikuisen ajan jokseenkin kokonaan, saatiin kuitenkin hyvin valmista. Sitä on lasten myötä oppinut nauttimaan jopa siivoamisesta, jos sen saa tehdä rauhassa :)

Oltiin myös Miehen kanssa sovittu, että nyt kun tytöt ovat poissa, opetetaan Poikanen nukahtamaan omaan sänkyynsä. Meillähän on ollut yökuvio sellainen, että Poikanen nukahtaa rinnalle (viime aikoina siinä on alkanut kestää...) kun mä imetän sitä olkkarissa. Siitä kannan sen sänkyynsä, josta se herää puolen tunnin päästä ja yleensä ei enää suostu nukkumaan omassa sängyssään, vaan nukahtaa lopulta meidän sänkyyn. Sieltäkin se heräilee iltayöstä usein, ja mua aina pelottaa, että se tipahtaa lattialle, kun on tyynybarrikadeista huolimatta pari kertaa ollut jo tipahtamaisillaan. Oon yrittänyt sitä nukuttaa omaan sänkyynsä, mutta ei ole auttanut tassuttelut ja muut, kauhea huutomekkala siitä on aina vaan seurannut ja sit oon ottanut sen lopulta aina rinnalle. Nyt ajateltiin, että huutakoon sitten, eipähän ole siskot häiriintymässä siitä huudosta.

Perjantai-iltana sitten imetin Poikasen tavalliseen tapaan, halin hyvät yöt ja Mies vei sen nukkumaan. Kiukkuhuutohan sieltä sängystä alkoi kuulua. Just kun ajattelin, et mua alkaa ahdistaa sen kuunteleminen (vaikka äänestä kuuli, ettei Poikasella mikään hätä ole, vaan sitä vaan raivostuttaa), niin se yhtäkkiä hiljenikin. Ajattelin, että Mies antoi periksi, mutta eipä mitä, Poikanen oli nukahtanut. Puolessa tunnissa! Isosisko aikoinaan jaksoi karjua puolitoista tuntia ekana iltana... Eilen Poikanen oli tosi väsynyt (meillä meni vähän liian myöhään) ja Mies sai sen nukutettua kolmessa minuutissa. No se oli kyllä puoliunessa jo rinnalla. Mutta silti.

Öisin nyt on kuitenkin heräilty ihan normaaliin tapaan, eli vähän väliä. Mut ei se mitään. Tää on jo hyvä askel, että nyt kelpaa Mieskin nukuttamaan.

Tunti sitten Mies ja Poikanen lähti hakemaan tyttöjä mummilasta. Mä lähden kohta Helsinkiin (lauluhommia siellä). Tuun illalla takas, eli tässä on nyt edessä kymmenen tunnin ero Poikasesta. Ekaa kertaa ikinä. Mitähän tästäkin nyt sitten tulee... Mulla on sellainen epämääräinen katastrofiolo. Että joku ajaa kolarin, tai auto hajoaa tai muuta dramaattista. No, eiköhän tää ole vaan vauvan ikävää kuitenkin :)

Oikeasti olen kyllä niin hämmentävän onnellinen, ettei ole tottakaan.

3.12.2013

Mankeli.

Hetki sitten lakanoita mankeloidessani mietin, että jos pitäisi listata kodinkoneet tärkeysjärjestykseen, niin mulla varmaan olis mankeli aika korkealla. Mankeloiminen on kivaa!

Listaihminen kun olen, niin mähän tietysti sitten tein sen listan.

1. Jääkaappi
2. Pakastin
3. Pyykinpesukone
4. Hella/uuni
5. Tiskikone
6. Mikro
7. Imuri
8. Yleiskone
9. Leivänpaahdin
10. Silitysrauta
11. Sauvasekoitin
12. Sähkövatkain
13. Vedenkeitin
14. Mankeli

Sori mankeli, niin paljon kuin susta tykkäänkin, jäit silti viimeiseksi.

Miltäs muiden listat näyttäisi?

ps. Oikeesti, miten meillä voi olla 14 kodinkonetta! Ja kaikkia vieläpä käytetään!

pps. Miltäköhän toi lista näyttäisi, jos siinä olisi kaikki kodin sähköä tarvitsevat laitteet, siis myös tietokone, puhelin ja muu elektroniikka, kattolamput, sähköpatterit, lämminvesivaraaja... Hmmm...

2.12.2013

Vanhojen muistelua

Oivoi. Väsynyt meno meillä jatkuu. Poikanen on kyllä nukkunut aavistuksen verran paremmin viime aikoina. Tunnin pätkien sijaan meillä nukutaan enimmäkseen kahden tunnin pätkissä, eikä ihan joka yö edes jäädä valvoskelemaan. Poikanen on siirtynyt käytännössä kokonaan nukkumaan mun viereen. Olen jo tottunut siihen, niin että saan itsekin aika hyvin nukuttua, vaikka se onkin vieressä. Samoin se on tottunut muhun, eikä herää ihan joka kerta, jos liikautan jotain ruumiinosaa.

Musta on tavallaan ihana nukkua lapsi vieressä. Mutta haluisin, ettei ihan joka yö tarttis, koska musta olis ihana nukkua myös Miehen kanssa kylki kyljessä.

Oon tässä muistellut sitä aikaa, kun menin töihin Pipanaisen äitiyslomalta. Mähän menin silloin töihin heti äitiysloman loputtua, kun Mies jäi kotiin. Pipanainen ei ollut edes ehtinyt täyttää 9 kuukautta, kun annoin silloisen isäkuukausi-systeemin vaatimat kaksi viikkoa äitiysloman lopusta Miehelle, ja kun Pipanainen oli syntynytkin vähän lasketun ajan jälkeen. 

Nyt oon vaan ihmetellyt, että miten mä niin pystyin tekemään. Tai eihän lapsilla toki mikään hätä ollut, ja Mies pärjäsi ihan hyvin niiden kanssa kotona. Mutta nyt Poikasen kanssa tuntuu, että enhän mä nyt mitenkään voisi olla siitä joka päivä erossa sellaista keskimäärin 7 tuntia. Mähän imetänkin sitä vielä parin tunnin välein! 

Pipanaisen kanssa oli tietty eri tilanne. Olin tosi väsynyt ja ahdistunut, ja kaiken kaikkiaan tosi kypsänä kotonaolemiseen. Se oli kuukausikaupalla jo kiukkuillut imetyksen kanssa, joten ei ollut mikään ongelma imettää aamulla, työpäivän jälkeen, illalla ja yöllä ja antaa korviketta kun olin töissä. Tosin aika pianhan Pipanainen sitten kieltäytyi rinnasta lopullisesti. Enkä usko, että mun töissä käymisellä oli siinä isokaan osuus, koska se tosiaan oli pyrkinyt rinnasta eroon jo kaksikuisesta...

Mutta niin. Olenpahan tässä muistellut menneitä, ja miettinyt, miten erilaista voi kotona oleminen eri lasten kanssa ollakaan.

Nyt meen kirjoittelemaan joulukortteja. Meillä on jouluvalmistelut jo hyvässä käynnissä: joululahjat on hankittu ja tehty (osa vielä postissa) ja joulukortit kirjoittamista vaille valmiit (tilasin taas tänä vuonna valokuvakortit). Leipomisia pitäisi tehdä, ja siivouksesta pääosa hoidetaan Miehen kanssa ensi viikonloppuna, kun tytöt pääsee yökylään mummilaan ja kotona on vaan Poikanen assistenttina.