15.1.2017

Joulu oli, joulu meni.

Ohhoh, olipa melkoista kiirettä tuo loppuvuosi.

Enimmäkseen kyllä itse aiheutettua kiirettä. Sain päähäni tehdä mahdollisimman paljon joululahjoja itse. Ja teinkin, omaa perhettä ja kummipoikia lukuunottamatta kaikki lahjat oli itse tehtyjä (ts. sekä mun että Miehen sisaruksille, vanhemmille ja muutamalle ystävälle menneet paketit). Siinäpä meni illat kätevästi. Siis ne illat, joita ei oltu jossain resuamassa. Onnistuttiin jotenkin marras-joulukuulle keräämään myös paljon menoja. Ja sitten tietysti piti töissäkin kiirettä.

Lopputulema oli se, että jouluna oltiin ihan puhki uupuneita koko porukka. Onneksi oli kahden viikon joululoma, myös Miehellä. Eka viikko meni kyllä ihan lötköillessä, ja sai kyllä mennäkin. 

Joulu oli kiva, tavallinen perhejoulu oman porukan kesken. Syötiin hyvin, saatiin kivoja lahjoja, oltiin vaan ja niin edelleen. Mä liikutuin aattohartaudessa, kun yksi ihan ventovieras vanhempi täti tuli hartauden jälkeen kertomaan, että hän halusi erikseen tulla sanomaan, miten ihanat lapset meillä on. En siis tätä ihmistä ollenkaan tunne, mutta hän on kuulemma joka vuosi aattohartaudessa meidän lapsia katsellut ja ihastellut, miten suloisia ne ovat ja osaavat käyttäytyä (ohhoh!) ja ovat nyt jo niin kasvaneetkin... 

Sen ihanuuden kun muistaisi itsekin silloinkin, kun kaikki kolme tappelee auton takapenkillä siitä, kuunnellaanko autossa musiikkia vai ei. "Ei saa laittaa musiikkia, minä haluan kuunnella moottorin ääntä!" Arvaatteko, kuka lapsista ei halunnut musiikkia? :D