17.5.2011

ei otsikkoa

Julkaistu aiemmin vanhan blogin puolella

Meidän Pipanainen täytti puoli vuotta lauantaina. En käsitä, miten se on mahdollista! Tai siis joo, mä synnytin sen puoli vuotta sitten jne, mut miten aika kuluu näin nopeasti? Isosiskon vauva-aika oli paljon hitaampi. Puolivuotias neiti Pipanainen on uudelleen innostunut kääntyilystä, iloinen hymytyttö, kovin tarkkaavainen (iltapuuron keitto on erittäin jännittävää), huono nukkumaan päiväunia, aikamoinen räpätäti, ihana vekkuli. 

Miehellä alkoi viikko sitten kuukauden mittainen leiriputki. Tyyylsää, varsinkin, kun sille ei edes makseta normaaleja korvauksia (tai siis mitään korvauksia) noista leireistä, kun se on kurssilla. Mutta onneksi on mummot! Sekä mun että Miehen äideistä on kyllä iso apu. Olis aika hankalaa ja ennen kaikkea äärettömän tylsää olla vaan kotona näiden kahden kanssa yksin viikkotolkulla, ilman mitään järkevää tekemistä ja seuraa. Tekemistä nyt tietysti voi järjestää itsekin, mut nyt just loppuu kaikki kerhot sun muut. Ja lähinnä illat on hankalia yksin, kun molemmat lapset on väsyneitä ja niiden iltapuuhat ja nukuttamiset pitää saada hoidettua. Ja kotityöt meinaa jäädä tekemättä. Mutta tosiaan, onneksi on mummot! 

Isosisko suunnittelee kovasti synttäreitään, joihin on nyt jotakuinkin kuukausi aikaa. Hän haluaa edelleen autokakun, ja ainoana lahjatoiveena on leluauto, jonka toiveen Isosisko onkin esittänyt kaikille mahdollisille tahoille. Mainio. 

Ei musta nyt taas irtoa tän enempää. Taidan mennä kerrankin ajoissa nukkumaan.

5.5.2011

ei otsikkoa

Julkaistu aiemmin vanhan blogin puolella
  
Voi itku kun aika kulkee niin nopeaan, enkä saa aikaan kirjoittaa kaikkia hauskoja, ihania, karmeita ym. juttuja ylös. Pipanainen oppi vapun alla jokeltamaan tavuja. TÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄ. ITEITEITEITE. ÄITÄ ÄITÄ ÄITÄ. jne jne on kuultu aika jatkuvalla syötöllä. Olin ällistynyt, Isosisko aikoinaan oppi saman vapun tienoilla, eli n. kymmenkuisena. Se kesti pari päivää ja loppui. Hilla taas on aikaansa edellä, yleensä tavuja alkaa kuulemma tulla n. 7-8 kk iässä. Pipana on siis nyt 5kk. Oispa kiva, jos tää vaikka tarkottais sitä, että Pipanaisella ei tulis ongelmia puheen tulon kanssa! Itselle myös muistiin, että Pipanainen kunnioitettavassa neljän kuukauden iässä kääntyi useita kertoja myös selältä vatsalleen, mutta nyttemmin se taito on unohtunut. 

Vietettiin pääsiäistä mun vanhemmilla. Isosiskosta oli huippukivaa olla mummolassa eikä Pipanainenkaan mitenkään tuntunut siitä olevan pahoillaan. Hankalaa oli se, että Pipana heräs molempina aamuina viiden tienoilla, kun alkoi olla valoisaa. Kotona kun on pimennysverhot, mummolassa ei. Meillä on perinteisesti ollut tapana pääsiäisaamuna etsiä äidin piilottamia suklaamunia, mut tänä vuonna järjestettiin  (tai siis äiti järjesti) pääsiäisonginta. Sillä lailla oli helpompi kohdistaa tasapuolinen määrä munia sun muita jokaiselle. Meidän äiti oli ommellut lapsille (Isosisko, Pipanainen ja näiden serkkupoika) sellaiset pompoteltavat hernepussikilpikonnat ja PIpanaista lukuunottamatta sekä lapset, vävyt että lapsenlapset saivat pari suklaamunaa. Ja ihania ruokia oli äiti jaksanut laittaa. Namnam. Pääsiäinen oli kiva, vaikkakin vähäuninen.

Pääsiäismaanantaina "piilotettiin" Isosiskolle muutama muna, jotka se sai etsiä. Isosisko oli lukenut Puppe-kirjasta, että pääsiäispupu piilottaa munia, jotka kerätään koriin. Kori sillä oli, ja ite se oli sitä mieltä, että pupu oli ne munat piilottanut, vaikka mä kyllä kerroin, että se oli isi. Karsastan vähän kaikenmaailman pääsiäispupuja (ja pääsiäisnoitia varsinkin, ja joulupukkia!). Isosisko oli ihan tohkeissaan, eikä meinannu löytää munia, vaikka ne oli ihan näkösällä. 

Viime viikonloppuna sitten juhlistettiin vappua. Meillä on ollu vähän perinteenä aina vappuna grillata, oli sää sitä taikka tätä. Jokusen kerran ollaan grillattu lumisateessakin. Useampana vuonna on mukana ollut muutama kaveri, ja viime vuonna kun ekaa vappua tässä talossa asuttiin, niin pyydettiin vähän enemmän porukkaa mukaan. Yleisön pyynnöstä tänä vappuna otettiin uusinta (oltais me joka tapauksessa järjestetty pirskeet). Muutama viime vuoden vieras oli tosiaan kysellyt jo viime vuoden puolella, että kai vappuna taas juhlitaan ja yksi kertoi odottaneensa mun tekemiä munkkeja viime vapusta saakka... Kivat juhlat syntyivät seuraavista aineksista:
  • perinteinen vappusää (satoi räntää)
  • hyvää ruokaa runsain mitoin
  • 71 munkkia (eikä ollu yhtään liikaa! Ja ite paistoin joka ikisen, mutta Mies ja mun veli E vähän auttoi leipomisessa. Ja Isosisko tietty)
  • 24 litraa simaa (no sitä oli aika paljon, mut olin luvannut tehdä mun siskolle, jolta jäi omat simat tekemättä, kun niillä oli just vapun aikaa muutto)
  • sekä huonoja että hyviä vitsejä
  • ihania rakkaita vieraita, sisaruksia ja ystäviä, maailman parasta seuraa kerta kaikkiaan (13 aikuista ja 5 lasta oli meitä yhteensä)
Täytyy kyllä sanoa, että en tiiä, mitä juhlista olis tullu, jos meillä ei olis ollu auttamassa muutama läheisin (mun veli, Miehen sisko ja yksi meidän hyvä ystävä). Mulla kesti munkinleipomistouhussa muutama tunti ja kaikkeen ruoanlaittoonkin meni aika paljon aikaa. Ja lapset kyllä vaati oman huomionsa. Mutta onneksi oli loistoapureita! Ja tosi kivat juhlat, ensi vappuna uudestaan!