31.5.2014

Remontin loppu häämöttää.

Päivä 10.
Mies maalasi vierashuoneen seinää.
"Kulta, tuus vilkaisemaan, onko tää hyvä!"
"Hm, voisitko SÄ tehdä tuota ilman vaatteita?"

Päivä 11.
"Nyt alkaa kyllä näyttää jo tosi hyvältä. Kauheen nuhjuinen on kyllä tää keittiö. Ensi keväänä on sit sen vuoro..."
"Ensi keväänä jo!? Niin pian!?"

Päivä 12.
Nyt on enää viimeistelyjä jäljellä (ja niihin saadaan menemään varmaan vaikka kuinka monta päivää...).
Mies viimeisteli tuulikaappia.
"Kulta, tuletko sanomaan nopeasti oman mielipitees!"
"omanmielipitees. Kelpasko, vai otanko nopeammin?"

Päivä 13.
Minä: "Nyt kun tää alkaa olla valmis, niin eikö sua yhtään houkuttaisi jatkaa keittiöön ja olkkariin...?"
Mies: "!"

27.5.2014

Remppaa, remppaa

Päivä 9.
Pohjamaalasin vierashuoneen paneeleita. Pohjamaalasin myös silmälasini.

Remontti eteni tänään varmaan melkein saman verran kuin koko edellisen viikon aikana. Asiaan saattoi vaikuttaa kaksi asiaa: ensinnäkin mun veli huhki kymmentuntisen työpäivän yhdessä Miehen kanssa (ei, ne ei pelanneet xboxia), toisekseen nyt oli ekaa päivää kaikki lapset terveinä. Tähän mennessä joka päivä on ollut joku lapsista kuumeessa ja toisen aikuisen aika on mennyt lähinnä tautisen/tautisten hoitoon ja toinen on saanut hoitaa terveet, kodin ja remontteeraamisen. Tietäähän sen, paljonko siinä sitten ehtii mitään remonttia tekemään. Mutta nyt näyttää muuten hyvältä! Tällä menolla tulee lähipäivinä valmista!

Niin ja mä tosiaan pohjamaalasin vierashuoneen paneeleita ehkä parinkymmenen minuutin verran. Että kyllä noi miehet teki hirmu ison työn, mun "iso työ" oli lasten vahdinta ja ruoanlaitto :)

26.5.2014

Pintaremontti jatkuu.

Päivä 3.
Eteisen paneelit pitää hioa ennen maalaamista. Paneelien välien hiomiseen liittyen kävimme Miehen kanssa rakentavan keskustelun siitä, olenko mä huithapeli vai Mies perfektionisti.

Päivä 4. 
Mies alkoi hioa koneella niitä eteisen paneeleja.
"Ei se pöly niin kauheasti leviä..."
Eipä vissiin, ajattelin, kun keittiön pöytää kuorrutti hentoinen pölykerros.

Päivä 5.
"Kulta, mä haluaisin tietää, miksi sun likaiset sukat on lojunu kylppärin lattialla jo varmaan viikon?"
"MULLA on ollut vähän kiireitä tässä. MINÄ toteutan mun vaimon TÄYSIN TURHAA remonttia!"
:)

Päivä 6. 
Mies maalasi niitä keskustelua herättäneitä kattolistoja. Kävimme jälleen rakentavan keskustelun siitä, kuinka julmetun täydelliset niistä pitää tulla. Keskustelu päättyi sanoihin "mä en oo sun äitis!"

Päivä 7.
Maalasin tuulikaapin seinää. 
"Tuus kulta katsomaan, onko tää hyvä"
"hmm. Voisitko sä tehdä tuota ilman vaatteita?"

Päivä 8. 
Mies sopi mun veljen kanssa, et se tulee huomenna jeesailemaan ja mä pidän lapset pois tieltä.
"No, aloitellaan siinä kymmenen maissa. Katsotaan, miten pitkään jaksetaan. Voidaanhan me vaikka pelata xboxia siinä välissä..."

20.5.2014

Pintaremonttia

Päivä 1.
Minä: "No haluatko sä vielä kuulla, millainen mun suunnitelma nyt on?"
Mies: "Ei mun tarvi, mä tiiän jo ja katsotaan vielä sitten..."

Päivä 2.
Minä: "... niin ja sit noi kattolistat, nehän tulee valkoisiksi, otatko sä ne maalaamista varten pois vai jätätkö paikalleen?"
Mies: "SIIS MITÄ!? Maalataanko nekin? Miksi sä et ole aiemmin sanonut!?"

Voi huokaus.

(ollaan asuttu tässä vajaa 5 vuotta. Puolitoista vuotta sitten sain päätettyä, minkä värisen eteisen haluan. Silloin Mies kysyi, et pitääkö olla valmista nuorimman kastajaisiin. Vastasin, että ei. Joten tässä sitä nyt aloitellaan, kastajaisista on reipas vuosi. Oon kertonut sille suunnitelmani yksityiskohtia myöten aika monta kertaa...)

19.5.2014

Kesä!

Kesä on täällä!

Oli äitienpäivä. Sain nukkua pitkään, heräsin (yövalvomisten ja aamukuuden valvomistuokion jälkeen) 9.22 pullantuoksuun. Mies oli päättänyt leipoa mulle aamupalaksi korvapuusteja. Ihan alusta asti, ei mitään valmispullia. Hyviä oli. Tytöt olivat askarrelleet kortteja niin kotona kuin päiväkodissakin, ja niitä sitten kaiveltiin kaikenlaisista kätköistä mulle ihasteltavaksi. Iltapäivällä mulla oli lauluhommia, joten sain omaa aikaa, ja varsin hyvää sellaista sainkin.

Tytöillä oli kevätjuhlat. Isosiskolla ensin, ja Pipanaista vähän otti päähän olla katsomossa. Onneksi se pystyi sitten monta päivää leveilemään Isosiskolle, että seuraavalla kerralla on sitten Pipanaisen vuoro istua esiintyjien penkillä! Molempien kevätjuhlat oli laulupainotteiset, ja hirmu paljon ja hirmu hyvin osasivat laulaa niin isompien kuin pienempien ryhmä. Pienten juhlassa tuli tietysti vähän tilannekomiikkaa estottomista esiintyjistä, mutta sehän vaan paransi tilaisuutta :)

Miehellä alkoi tänään kesäloma. Tarkoituksena olisi saada vähän pientä pintaremonttia tehtyä, toisin sanoen aiotaan maalata tuulikaappi, eteinen ja vierashuone. Vierashuoneesta tehdään samalla Isosiskolle oma huone, joskaan se ei halua vielä nukkua yksin, mutta oma huone kumminkin. Saadaan ainakin vähän isompien leluja yms sinne pienimmältä turvaan. Mulla on ollut tässä vähän haastetta, vierashuone kun on toiminut tähän mennessä pääasiassa mun askarteluhuoneena (ja toki vierashuoneena siinä samalla). Eli siellä on ollut ääriään myöten sullottu vaatekaapillinen täynnä käsityö- ja askartelutavaraa, lankalaatikoita, ompelukone, ties vaikka mitä. Ja niitä oon nyt jo useamman illan käynyt läpi, yrittänyt sijoittaa jonnekin muualle (jo ennestään täydessä talossa. Meillä on talon 115 neliömetriin nähden tosi vähän säilytystilaa, vaan vaatekaapit ja yksi isompi komero, joka on liinavaatekomerona. Ei esim. vaatehuonetta tms) ja karsiakin jotain. Hommaa on riittänyt, ja vieläkin se on kesken. Isosiskon kaverisynttäreitä vietetään kesäkuun alussa, ja siihen mennessä olis tavoitteena saada maalailut maalatuksi. Kova tavoite, kun ottaa huomioon nää kolme pientä apuria ja sen, että seinäpaneeleita pitää ilmeisesti vähän hioa ennen maalausta, kun ne on jotenkin silleen käsitelty. Katsotaan, miten käy...

9.5.2014

Tuleva eskarilainen

Isosiskolla oli eskariin tutustuminen. Mies onnistui järkkäämään itselleen vapaata, jotta mä pääsin Isosiskon kanssa kahdestaan, ilman pienempiä muksuja. Isosiskoa jännitti tietysti ihan kauheasti (äitiä jännitti ihan vähän vaan), mutta kyllä se oli niin ylpeänä ja tohkeissaan ja ISO. Ei halunnut koululla (täällä on siis eskari ala-asteen yhteydessä) mennä istumaan lapsille varatuille penkeille, vaan pysyi äidin vieressä. Mutta kun eskaritädit tuli esittäytymään ja viemään lapset juhlasalista eskaritiloihin, niin sinne se reippaana ja rohkeana meni muiden mukana jonoon, eikä yhtään epäröinyt. (Kiva, että vaihteeksi oli joidenkin muiden lapset, jotka nosti metakan siitä, kun joutuu vähäksi aikaa äidistä eroon)

Mä olin vähän pettynyt aikuisille suunnatusta infosta. Se käsitti lähinnä muutaman käytännön asian, kellonajat, yhteystiedot, päivähoitoa tarvitsevien toimintaohjeet ja koulukyydeistä jotain. Olisin kaivannut jonkinlaista esittelyä siitä pedagogisesta puolesta: mitä asioita eskarissa on tarkoitus oppia ja miten. Ei niin, että mä nyt erityisesti tarvitsisin sellaista, kyllä mä tiedän, mitä eskari on. Mutta olisin halunnut kuulla silti :) No, aikuisille oli puhumassa ala-asteen rehtori, ehkä esiopetuksen pedagogiikka ei ole sen ominta alaa...

Jouduttiin vähän odottelemaan ennen kuin saatiin mennä noutamaan lapset eskarin tiloista. Isosisko oli ihan tohkeissaan, miten eskarissa on KIVAA! Lapsille oli kerrottu jotain yleisiä juttuja eskarissa olemisesta ja mitä siellä tapahtuu, ja sitten ne olivat saaneet tehtäväksi värittää värityskuvaa, ja oli tarjottu keksiä ja pillimehut. Mitä muuta voi tuleva eskarilainen tutustumiselta toivoa?

Etukäteen jännitettiin, että tuleeko Isosiskon kanssa samaan eskariin ketään tuttua, kun aika iso osa tyttöjen päiväkodin lapsista kuuluu toisen koulun piiriin. Mutta oli siellä listassa kolme tai neljä tuttua nimeä. Eskarissa aloittaa syksyllä kaksi ryhmää, eikä ryhmäjaoista ollut vielä tietoa, mutta toivotaan, että Isosisko osuisi samaan ryhmään ainakin jonkun tutun kanssa. Nyt on kuitenkin hyvä mieli meidän ensi syksyn eskarilaisella.

Isosiskolla oli myös kevätjuhla. Laulupainotteinen ohjelma, kivasti olivat päiväkodin tädit jaksaneet miettiä lauluja ja sitä, että kaikki ryhmän lapset saivat osallistua. Isosiskolla oli yhdessä leikkilaulussa rooli hiirenä, toisessa kanana, ja aika moni laulu olikin sellainen, missä kaikki pääsivät mukaan esittämään. Pipanainen tykkäsi ohjelmasta kovin, ja odottaa jo innolla ensi viikolla olevaa omaa kevätjuhlaansa, jossa HÄN saa istua laulupenkillä ja on Isosiskon vuoro olla katsomossa. Poikanen tykkäsi kovasti lauluista, mutta laulujen välillä sitä alkoi hiillyttää (voinette arvata, että laulusta toiseen siirtyminen vei aina oman aikansa), ja lopulta Mies lähti sen kanssa käytävään. Juhlan lopuksi tarjottiin eskimot, ja annoin Poikasenkin vähän maistaa (että saisin sen pysymään vielä hetken tyytyväisenä). Ensin se vähän irvisteli, mutta sitten pääsi jätskin makuun ja olisi syönyt enemmänkin. Kovasti mulkoili isiä, joka sen jäätelön lopulta söi :)

Tämmöisiä kevätkuulumisia tällä kertaa.

1.5.2014

En millään keksi sopivaa otsikkoa tälle tekstille.

Taas kerran on jäänyt blogin päivittäminen.

Toisaalta tapahtuu niin vähän. Elämä on enimmäkseen sitä samaa arkea, missä ei sen ihmeempiä uutisen aiheita ole.

Toisaalta tapahtuu niin paljon. Joka päivä paljon pieniä juttuja, jotka tekisi mieli tallentaa, mutta ei aika ja energia riitä. Ja viime aikoina on tapahtunut sellaistakin, jota ei vaan tunnu luontevalta jakaa, vaikka ne onkin isoja mullistuksia omassa sydämessä.

Jos nyt jotain sentään yrittäisi. Olin viime viikonloppuna mökillä kolmen muun naisen kanssa rukoilemassa. Kokeiltiin vähän erilaisia tapoja rukoilla, ja rukoilun lisäksi tietysti laulettiin, syötiin, juteltiin jne. Oli tosi antoisa viikonloppu, levollinen ja hoitava, ja musta tuntuu, että Jumala kyllä opetti mulle uutta ja muutti juttuja mun sydämessä. On tosi kiitollinen mieli siitä.

Tänään vietettiin jo perinteeksi muodostunutta vappujuhlaa meillä. Sää oli mitä perinteisin (satoi räntää), juhlavieraat mukavia, ruoka hyvää (vaikka jouduttiin menemään vähän edellisvuosia yksinkertaisemmilla tarjoiluilla) ja niin poispäin. Munkkeja paistoin 110 (aika pieniä), simaa oli 16 litraa. Kivaa oli taas kerran. Toivottavasti ensi vuonna taas :)

Siinä ei ole ihan kaikki munkit. Ne oli ihan hyviä :)