12.7.2013

ulkonäköahdistus

Mä en ole varmaan koskaan tuntenut itseäni yhtä rumaksi kuin nyt.

(tai no, mitä nyt melkein joka aamu ja ilta ja päivät sinä välissä)

Kiitos imetyshormoneiden, naama on täynnä epämääräisiä näppylöitä (mulla on kyllä muutenkin yleensä aina). Kiitos kesän, auringon ja lämmön, sekä selkä että dekoltee on myös täynnä epämääräisiä näppylöitä. Kiitos lukemattomien suklaalevyjen ja muun syöpöttelyn, vyötärön ympärille on pesiytynyt jännittävä vararengas (mua imettäminen ei laihduta, vaan aiheuttaa vaan jatkuvan nälän ja aivan käsittämättömän makeanhimon). No tukka pelastaa vähän, onnistuneesta värjäyksestä kiitos kälylle, mutta nyt ollaan siinä vaiheessa, kun sitä tukkaa lähtee suorastaan tukoittain. Kiitos geenien... no jaa.

Meillä olis huomenna häät. Kyseiset häät ahdistaa mua monestakin syystä kamalasti, mutta nyt on vielä ulkonäköahdistuskin lisäksi. Kun vaatteet valitaan kriteereillä a) mahtuu päälle ja b) helppo imettää ja vaatetuskailun lisäksi pitää miettiä, haluanko mieluummin uida meikki- ja peitevoiteessa vai esitellä pilkullista itseäni, ja mitä tehdä tukalle, jolla on oma tahto paitsi päässä pysymisen myös eri suuntiin sojottamisen suhteen, niin ei kuulkaa ole yhtään kivaa.

Kokeilin mekkoja. Kahdessa on mahdotonta imettää. Yksi ei mene vatsan kohdalta kiinni. Toinen ei mene vatsan eikä rintojen kohdalta kiinni. Yksi mahtuis ja olis helppo imettää ja olis nätti, mutta on valkoinen. Yksi menee just just kiinni (näyttää makkarankuorelta), on nätti ja imetys onnistuu jos kehtaan riisua suunnilleen koko yläosan. 

Ja sit on se yksi, joka mahtuu, pystyy imettämään, on hiostava ja menee selästä ihmeellisille rypyille ja näyttää muutenkin vähän hassulta. Se on kai puettava päälle, vuorokaudessa kun ei ihmeemmin laihdu, enkä ala sitä nättiä valkoista mekkoa värjäilemäänkään.

En tykkää. Hävettää jo valmiiksi. En kyllä tunne häistä hääparin lisäksi oikeastaan ketään, mutta en tiedä onko se tässä tapauksessa hyvä vai huono juttu (hyvä: en ehkä niitä ihmisiä tule tulevaisuudessakaan tapaamaan, huono: minkä käsityksen ne musta saakaan).

Tiedän kyllä, mitä nyt tarvitaan. Asennemuutosta. Ja sen on paras alkaa heti.

No, kiitos imetyksen, ainakaan rinnat ei oo vielä rupsahtaneet!

4 kommenttia:

  1. hitsi ku minuu nauratti noi sun vaatevaihtoehdot :D mutta sympatiseeraan kyllä, mulla ei kans tunnu mikään vaate oikein toimivan enää, johtuneeko tosta pömppömahasta...

    VastaaPoista
  2. Mie niin pystyn samaistuun sinuun. Meilläki kk:n päästä häihin meno ja mie ressaan vaatepolitiikkaa. Kun viime kesän saman suvun häissä olin kauniimpi kuin ikinä. Ekaa kertaa elämässäni hoikka ja mekko istui täydellisesti ja olin kaikin puolin melkonen...kissa ;)
    Ja entäs nämä häät... On taas vanha läski itseni, kiitos raskauden. Komiat 20kg tuli raskauden mukana ja minuakaan ei imetys laihuta. Paskan marjat. Sehän lihottaa ko koko ajan on nälkä. Onneksi, ja anteeksi, mulla ei näppyjä ole tullut. Vielä ainakaan. Kiva tosiaan lähtiä sinne häihin ko kaikki kehuivat ihastellen viime kesänä mun lookkia ja nyt ko vyöryn paikalle niin vien kahen ihmisen istumapaikan. Ainaki kahen pikkusen. Ja ei mitään toivoa että kotona.olis mitään päälle mahtuvaa mekkoa. Ei. Ko miehän hävitin kaikki isot vaatteet sitä mukaa ko laihuin. Ko eeihän mun pitäny niitä enää ikinä käyttää. Joo eipä vissiin...
    Tsemppiä häihin! Onneksi ne on vaan yhet häät. Emmä ressaa. Emmähän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei itse asiassa ole jäljellä kuin 3-4kg enemmän kuin ennen raskautta, mutta ne tuntuu olevan just tuossa vyötäröllä, ja jotenkin on vartalon muoto muutenkin muuttunut.

      Mulla oli jo viime kesän kaksissa häissä mekko-ongelma, silloin sen takia, että olin raskaana, mutta en halunnut sitä vielä julistaa. Eli mahaa oli silloinkin, mutta vähän eri syystä.

      Poista