30.10.2013

Äiti on vähän väsynyt.

Poikanen oppi silloin mun siskolla ollessa nousemaan konttausasentoon. Taisi olla tasan kaksi viikkoa sitten keskiviikkona. Seuraavana maanantaina se lähti ryömimään. Viime keskiviikkona oppi peruuttamaan konttausasennosta istuma-asentoon. 

Kolme taitoa viikossa. No eihän sellainen kehitys ole mahdollista, ellei harjoittele myös öisin. Kauan ja ahkerasti. Siihen kun lisätään sitten neljä hammasta kolmessa viikossa, niin eipä ole äidin paljoakaan tarvinnut nukkua.

Aiemmin Poikanen oli melko helppo öisin. Kyllähän se heräili, viime kuukausina ehkä keskimäärin 4 kertaa yössä, mutta nukahti helposti rinnalle, tai jos jäikin valvomaan, niin aikansa puuhaili omassa sängyssä ja nukahti sitten sinne. 

Vaan eipä enää. Rinnalle harvemmin nukahtaa, ja sängyssä pyrkii (tietysti) vatsalleen, kontalleen ja istumaan. Viime yönä istuskelin puolitoista tuntia Poikasen sängyn vieressä silittelemässä sen selkää, jotta se ei kääntyilisi ja alkaisi jumppaamaan, vaan nukahtaisi. Tämä siis kuuden muun yöherätyksen lisäksi.

Omassa sängyssä nukkumisesta ei siis tahdo Poikasella tulla oikein mitään. Heräilee vähän väliä (parhaimmillaan alle tunnin välein) ja uudelleen nukahtamisessa kestää. Looginen ratkaisu olisi tietysti ottaa sen viereen. Yleensä jossain vaiheessa yötä otankin, kun en vaan jaksa sitä touhua muuten. Vieressä se nukahtaa aavistuksen verran nopeammin (ja sen odotteluajan saan sentään olla itse enimmäkseen vaakatasossa) ja nukkuukin ehkä vähän paremmin (ehkä jopa kaksi tuntia kerrallaan!), mutta mä en oikein itse osaa nukkua hyvin, kun on vauva kyljessä kyhnäämässä. Enkä haluaisi totuttaa sitä siihen, että osaa nukkua vain vieressä. Ja kun mä usein joudun nousemaan kuitenkin aamulla ennen Poikasta, niin sit mua aina hermostuttaa, ettei Poikanen vaan putoa sängystä (tyynybarrikadi nimittäin ei nuorta herraa paljon pidättele).

Toivon ihan tosi paljon, että tää on joku ohimenevä vaihe. Isosiskolla samainen "vaihe" kesti neljä kuukautta, kunnes oli sitten pakko pitää ihan perinteinen unikoulu. Siinä vaiheessa olin itse jo niin väsynyt, että avioero tuntui hyvältä ajatukselta ihan vaan siksi, että lapsi olisi välillä Miehellä ja mä saisin nukkua (jotenkin kummasti se unikoulu oli sitten kumminkin parempi ratkaisu). Silloin sentään sain vähän nukuttua päivisinkin, kun ei ollut muita lapsia. Nyt päiväunista voi vaan haaveilla. Jatkuva valvominen on mulle tosi vaikeaa, ja olen väsyneenä aika ikävä ihminen. Joten ihan myös muun perheen kannalta toivon, että saisin nukkua jatkossa vähän enemmän.

Päivän hämmennys.

Eikö nykyään netin pitäisi olla niin viisas, että osaa näyttää juurikin minulle sopivia mainoksia tuolla sivun laidassa? Miksi sitten Blogilistan reunassa lukee:

Sinkkujen ilmoituksia
Hae kuolintiedot
IMMENKALVO
Älä perusta omaa yritystä

Hämmentävää.

22.10.2013

Kun ei vaan ehdi.

Miten ihmeessä en taas ole ehtinyt blogiin...

No ensin en ehtinyt siksi, että meillä kävi vieras. Varsin mieluinen vieras, yksi hyvä ystävä oli pitkästä aikaa yökylässä. Pelailtiin poikien kanssa lautapelejä ja juteltiin niitä näitä myöhään yöhön (tarkalleen ottaen kahteen asti). Ihmettelin, et kylläpä Poikanen nukkuukin hyvin, kun se yleensä iltayöstä kitisee, ja nyt nukkui yhtä kyytiä. No, se selvisi, kun vauva heräs puoli kolmelta ja oli ihan kuumeinen. Puoli kolmen ja aamukahdeksan välillä herättiinkin sitten 8 kertaa. En sitten nukkunut ihmeemmin sinä yönä.

Kuume kestin paralla vuorokauden (sama tauti tuntui olevan kuin Pipanaisella viikkoa aiemmin), mutta sen vuorokauden iltapuolella Poikaselle iski imemislakko.

En sitten ehtinyt blogiin pariin päivään siksi, että stressasin imetystä. Pipanaisen imetys oli aikanaan hankalaa, sillä alkoi olla rintaraivareita parikuisena ja lopulta se suostui imemään vain nukkuessaan (öisin), kun mä kävelin tai joskus jossain väkijoukossa. Pipanainen oli yhdeksänkuinen kun imetys loppui, ja otin sen tosi raskaasti, vaikka jälkikäteen ajatellen olis vaan pitänyt antaa periksi jo paljon aiemmin. Siinä vaiheessa vaikka, kun koko elämä pyöri imetyksen ja siitä stressaamisen ympärillä.

Nyt kun Poikanen pisti ihan totaalisen stopin imemiselle, niin tuli tietysti kaikki muistot Pipanaisen imetyksestä mieleen, ja olin ihan varma, että nyt alkaa taas se sama show. Poikanen vaan ei suostunut edes yöllä syömään. Yritin sitten (maailman huonoimmalla rintapumpullani) lypsää vimmatusti. Yöt oli kamalia, kun rinnalle nukahtamaan tottunut Poikanen ei saanut unta, kun ei rinta kelvannut. Tai jossain vaiheessa se jopa hamusi rintaa, mutta kun sai sen suuhunsa, niin oli kuin ei olis osannut imeä, vaan alkoi purra ja oli jotenkin tosi hämmentyneen oloinen.

Olin ahdistunut, itkin ja lähettelin rukouspyyntöjä kavereille. Kahden vuorokauden imemislakon jälkeen Poikanen yhtäkkiä alkoi taas imeä (kiitos Herralle!) ja ottikin vahinkoa takaisin hengailemalla rinnalla kauan ja hartaasti. Voi että olin helpottunut! Tiedän, ettei imetyksestä nyt ihan näin isoa juttua tarvitsisi itselleen tehdä, mut mulla jäi aikanaan jotenkin niin kurjat fiilikset siitä Pipanaisen imetyksestä jne. Luulen, että Poikasella tää imemislakko johtui hampaasta (niitä on nyt kaksi).

Isosiskokin siinä ehti saada sen taudin, mikä muillakin lapsilla oli, joten sen sairastamisesta tuli vähän lisäpuuhaa imetysahdistelun keskelle. Onneksi anoppi oli meillä yhtenä päivänä, olin ite jo siinä vaiheessa niin puhki väsynyt, että jollain lastenohjelmilla oltais varmaan muuten menty aamusta iltaan.

Kolme yötä meni noin neljän tunnin rikkonaisilla yöunilla, joten kun Poikaselle alkoi maito maistua ja sekin sai nukuttua paremmin, niin olinpa tosi onnellinen unistakin. Myös siksi, että lähdin lasten kanssa syyslomareissulle ensin siskoni ja sitten vanhempieni luo. Siskolle on meiltä kolmen tunnin ajomatka, joten oli kiva, ettei mun tarvinnut ihan mahdottoman väsyneenä ajaa.

Joten en sitten ehtinyt blogiin, kun oltiin reissussa. Siskolla oli kivaa. Ne on just muuttaneet, ja uusi talo oli mukava ja kodikas. Serkuksilla meni taas mukavasti leikit yhteen, ja oli vaan kaikin puolin tosi kiva olla siellä. Kaksi yötä oltiin siskolla ja sitten jatkettiin matkaa mun vanhemmille. 

Kaksi yötä oltiin sielläkin. Niillä on pesutilaremppa meneillään, joten kauhean kauaa ei senkään puoleen oltais ehkä viivytty. Plus onhan niillä molemmilla työt, joten viikonlopuksi mentiin siis vaan sinne. Kivaa ja mukavaa oli sielläkin, tylsempää olis ollut kotona olla kun Mieskin oli viikonlopun töissä yötä myöten. Tytöt oli ihan tohkeissaan, kun mummo osti niille laatikkokengät (Pipanaiselle oli varsinkin tärkeää saada laatikkokengät). Siis kengät kenkälaatikossa. En ollut ehtinyt ostaa tytöille talvikenkiä (molemmat tarvitsi, kun Pipanaisenkin jalka on just sitä kokoa, minkä kokoisia talvikenkiä meillä ei ole Isosiskon jäljiltä jemmassa), joten mun äiti katsoi parhaaksi korjata tän puutteen. 

Ja nyt ollaan taas kotona ja ehdin blogiinkin :) Poikasen pari viime yötä on ollu tosi levottomia, joten nyt mun on paras kiiruhtaa nukkumaan.


8.10.2013

Kuulumiset pikana.

Mitäs kaikkea tässä nyt taas on ehtinyt tapahtua...

Vietettiin mun mummon 85-vuotissynttäreitä. Melkoinen joukko sukulaisia oli ahtautunut mummolaan, oli kivat juhlat, meidän lapset jaksoi paremmin kuin hyvin (tai no, Poikanen ei ihan kauhean hyvin), ruoka oli hyvää, mummo ihana ja ukki dementoitunut.

Pipanainen oli kipeänä, kuumeessa. Isosisko sai sitten laatuaikaa ensin äidin kanssa, kun käytiin kahdestaan sunnuntaina kirkossa, ja sitten isin kanssa, kun Pipanainen ei kuumeen takia päässyt uimaan (tytöt siis käy ohjatussa vesipeuhu-ryhmässä aina sunnuntai-iltaisin).

Poikasella oli tänään 8kk neuvola. Kovasti on nuori mies taas kasvanut, 76,6cm ja 7,8kg. Pituus menee +2-käyrän tuntumassa, paino sit vastaavasti siellä normaalin alarajoilla. Mutta hyvin kasvaa omalla käyrällään, ja hyvä niin. Lääkäri oli ihan huippu "mitäs mun nyt pitikään tehdä"-täti (sama kuin täällä), ja kun Poikanen sitten tapansa mukaan huuteli "ätä, ätä", niin lääkäri riemastui, että sehän sanoo "äiti"! Kerroin sille, että Poikanen on kyllä tavuja jokellellut jo puolivuotiaasta, ja höpöttää omiaan ihan jatkuvasti, et ei varmaan tarkoita sillä oikeastaan vielä mitään. Lääkäri kirjoitti sitten, että "tapailee sanaa 'äiti'". Joo ois pitänyt varmaan vaan sanoa, että kyllä, ja lisäksi sen sanavarastoon kuuluu "hätä" ja "täti" :)


Tietokilpailu

Tavallisesti arvuuttelen aina Facebookissa meidän lasten omia sanoja ym, mutta nytpä ajattelin arvuutella täällä blogin puolella. Nyt siis kaikki sankoin joukoin pohtimaan vastauksia seuraaviin visaisiin kysymyksiin:

1. Mikä eläin? Isosiskon mukaan se asuu ainakin meressä ja Suomen viidakossa.

2. Mikä on säilyttämö? Vinkiksi annettakoon, että sellainen löytyy useimmista suomalaiskodeista. Ei ole kaappi eikä säästöpossu :)

3. Leikin tyttöjen kanssa kampaajaa. Sattumoisin en antanut leikkiin ponnareita, mutta aikamoinen läjä pinnejä meiltä löytyi, ja niitä taitavat kampaajattaret mun koepäähän sitten asetteli. Kysymys kuuluukin, että kuinka monta pinniä mahtoi mun päässä olla? Kuvasta saa vähän osviittaa.


Isosisko halusi ottaa kuvan hienosta kampauksesta ihan itse.