28.5.2012

Minulle oli postia!

No niin, sainpa minäkin vihdoin paketin salaiselta ystävältäni. Täytyy heti alkuun sanoa, että paketin viivästyminen ei ollut salaisen ystävän syy, postileiman mukaan paketti oli viettänyt jokusen päivän jossain matkan varrella...

Mitä siellä paketissa sitten oli? Tässä kuva sisällöstä:





Siellähän oli siis kynsilakkaa, käsirasvaa, suklaata ja kiva kirje :)

Valtavan osuva paketti, kiitos salainen ystäväni! Just ajattelin viikonloppuna, että pitäis ostaa joku hempeä kynsilakka, kun mulla ei ole kuin väritöntä ja valkoista. En lakkaa sormenkynsiä (inhoan sitä, kun lakkaus ei sit ole priimakunnossa ja ei se kovin hyvänä mulla montaa päivää pysy), mutta kesäisin pitää ehdottomasti olla varpaankynsissä lakka. Nyt on! Käsirasva tuli myös tarpeeseen. Mulla kuivuu muutenkin kädet helposti, mut töissä varsinkin. Tämä käsirasva oli vieläpä BodyShopin sellaista käsivoidetta, jolla tuetaan Naisten Pankkia, eli hyväntekeväisyyttä siinä samalla!  Ja suklaahan on aina hyvää. Siitäkin on jo suurin osa mennyt parempiin suihin...

Kiitos vielä salaiselle ystävälleni, tosi nappiin osunut paketti! (luulen tietäväni, kuka on paketin takana, mutta odotetaan ja katsotaan nyt vielä toinen paketti, että osuinko oikeaan...)

16.5.2012

ihania naisia.

Täytyy nyt sanoa, kun kehuin, että mun elämässä on ihania miehiä, että on niitä ihania naisiakin.

Mulla on esimerkiksi huippu äiti ja kaksi mitä parhainta pikkusiskoa. Varsinkin siskoista vanhemman kanssa ollaan tosi läheisiä. Meillä on 1,5v ikäeroa, ja ollaan aika lailla aina tehty kaikki yhdessä, on ollut pitkälti samat kaverit ym. Siinä vaiheessa, kun mä muutin kotoa, niin oli ehkä muutama vuosi vähän vähemmän tiivistä, mut sit tultiin samaan aikaan raskaaksi ja vauvat syntyi kolmen viikon välein. Lasten syntymän jälkeen ollaankin oltu tosi paljon yhdessä ja yhteyksissä. Se on varmaan mun läheisin ihminen heti Miehen ja lasten jälkeen.

Pikkusiskon kanssa vertailtiin mahoja helmikuussa 2008 (kovin oli vielä pienet vatsat)

Sit mulla on kaksi ihanaa kälyä, jotka on kyllä kuin pikkusiskoja nekin. Me ollaan Miehen kanssa oltu yhdessä 12 vuotta, joten on tässä ollut aikaa tutustua. Kälysistä vanhempi asuu vielä vähän aikaa Saksassa. Nuorempi kävi meillä just viikko sitten (ja siitä lähtien mun on pitänyt kirjoittaa tänne ja kehua, miten ihania naisia on). Se on kasvanut parin viime vuoden aikana aikuiseksi (ja rakas Lovis, kun luet tätä, niin kyllä, sä olet kasvanut aikuiseksi!) ja sen kanssa voi käydä hienoja keskusteluja (molempien kälyjen kanssa voi). Ne on myös erinomaista hauskanpitoseuraa.

(tähän tekisi mieleni laittaa kuva, jossa vanhempi kälyistä on pyydystänyt viinirypäleen kielikoruunsa. Haluan silti pysyä hyvissä väleissä jatkossakin, joten en laita)

Niin joo, anoppikin on kiva!

Ja ihan mahtavia ystäviäkin on. Mulla on lapsuudenajoilta tietty kaveriporukka, joiden kanssa voidaan välillä olla pitkäänkin näkemättä, mutta silti juttu jatkuu aina luontevasti. Voidaan jutella vakavia ja luottamuksellisia juttuja, pohtia asioitamme ja rukoilla yhdessä, ja sitten taas toisaalta heitellä maailman huonoimpia vitsejä ja nauraa niille kippurassa. Uskon, että ne pysyy mulle läheisinä koko loppu elämän. Ja toinen ihana naisporukka muodostui mun välivuoden aikaan, kun olin Kansanlähetyksen nuorisotiimissä kristillistä nuorisotyötä tekemässä. Niiiiin ihania ja rakkaita!

Lapsuudenkavereiden kanssa käytiin muutaman päivän ajelulla jokunen vuosi sitten, kun kukaan ei vielä ollut lisääntynyt.

Sitten on vielä Maailman Paras Raamis. Ollaan kokoonnuttu ehkä 5 tai 6 vuotta, ja porukasta on muodostunut sellainen, missä voi täysin rehellisesti ja avoimesti puhua asioitaan ja olla oma itsensä just niin huonona kuin on, ja tietää, että silti (ja just siksi) mut hyväksytään ja että mun asiat ei lähde sieltä leviämään minnekään. Kahvitellaan, jutellaan, tutkitaan Raamattua ja rukoillaan yhdessä joka toinen viikko ja ne kokoontumiset on miltei poikkeuksetta viikon parhaita hetkiä!

Ei muuta raportoitavaa tällä kertaa :)

9.5.2012

töitä töitä töitä

Mä olen ihan puhki. Uuvuksissa. Poikki.

Sinnitellään, koska tässä on tän viikon jälkeen enää kolme viikkoa kesälomaan. Töitä on aivan järjettömän paljon, en oikeastaan edes halua ajatella, kuinka kauheasti. Liikaa kumminkin.

Toisaalta elän varovaisesti toivossa, että syksyllä hommia olisi vähän vähemmän. Nyt näyttää, että vaihtoehdot on joko tasan yhtä paljon töitä tai sitten huomattavasti vähemmän. Toivoisin, että se huomattavasti vähemmän -vaihtoehto toteutuisi, vaikka onhan palkkakin sitten huomattavasti pienempi (kaikkein parasta olisi, jos olis muutama tunti viikossa vähemmän, mut se ei tule toteutumaan. Joko kaikki pysyy tai sit paljon pois). Mutta jos töitä olis vähemmän, niin ne ehtis tehdä kunnolla ja perusteellisesti. Ja ehtis vähän ajatella työnsä kehittämistäkin. Ei olis niin väsynyt, ehtis jotain muutakin kuin töitä, ym. Katsellaan. Pääasiahan nyt kuitenkin on, että mulla on työpaikka, vaikka sit joutuiskin puskemaan töitä taas jaksamisensa rajoilla. Ja siis tykkään töistä ihan valtavasti, nyt ei vaan oikein riitä jaksaminen.

Eilinen työpäivä oli 8-18. Tänään ei oikein ollut motivaatiota raahautua aamulla kahdeksaksi töihin.

(kirjoitan tätä töissä, mikä ehkä jo kertoo jotain)

6.5.2012

Virka! Mulla on virka! Ja vähän myös ihanista miehistä.

Heipä hei!

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen. Olen kauheasti pohdiskellut lasten päivähoitokuvioita, lähinnä miettinyt, että tehtiinkö kauhean väärin, kun menin syksyllä töihin jne. Isosiskolla on hoidossa oleminen ottanut tosi koville, ja Pipanainen nyt vaan oli niin pieni (1v2kk), kun se meni tammikuussa hoitoon. Olen kyllä joka tapauksessa tullut siihen tulokseen, että jos vielä lapsia saadaan (toivottavasti saadaan!), niin en ainakaan alle kaksivuotiaana laita hoitoon. Sitä mieltähän mä olen ollut aikaisemminkin, mutta kyllä nyt tän kokemuksen myötä se ajatus on vaan vahvistunut.

Tää päivähoitoasioiden miettiminen on ehkä liittynyt aika pitkälti siihen, että mietin syksyä, et jos mulla ei olis töitä, niin tekisinkö pätkiä vai jäisinkö kotiin lasten kanssa vai mitä. Mutta se asia ratkesi tuossa pari viikkoa sitten, kun sain kuulla, että mut on valittu virkaan! Saan siis jatkaa tässä samassa hommassa, nyt ihan vakituisena. Tuo mun valitseminen ei ollut etukäteen mitenkään varma homma (mutta en lähde täällä juoruilemaan siitä sen enempää), joten pieni jännitys oli niskassa. Nyt tuntuu tosi hienolta, kun on vakituinen työpaikka! Ihan eri fiilis tehdä töitä, kun tuntuu, että voi sitä omaa hommaansa lähteä kehittämään ja tehdä vähän pidemmän aikavälin suunnitelmia ja tavoitteita. 

Että hymy on ollut herkässä :) Ja viran varmistuttua on tuntunut siltä, että ehkä Pipanaisen varhainen hoitoonmeno ei sittenkään ollut liian suuri uhraus. Virkoja ei ihan joka nurkalla kasva, ainakaan niin, et ois lyhyt työmatka ym., ja tällä työkokemuksellani olisin voinut hyvinkin joutua tekemään pätkätöitä vielä vuosikausia ennen vakipaikan saamista.

* * * 

Kävin Isosiskon kanssa viime viikonloppuna kahdestaan "matkalla". Mentiin junalla mun siskon luo (parin tunnin junamatkailu oli elämys!) ja siellä sitten serkukset leikki keskenään ja käytiin mökilläkin vähän mummoa ja pappaa tapaamassa. Oli tosi kivaa olla Isosiskon kanssa ihan kahdestaan liikkeellä, kun kuitenkin yleensä joutuu kauheasti Pipanaista vahtimaan ja menemään sen ehdoilla. Pitäis yrittää enemmän tehdä juttuja vaan jomman kumman lapsen kanssa, että ne sais ihan omaa aikaa. Tosin nyt perjantaina Mies vei Isosiskon uimaan ja mä olin sit Pipanaisen kanssa naapurissa leikkimässä, ihan kivaa sekin. 

* * * 

Ja tänä viikonloppuna meillä on ollut kauan ja hartaasti odotettu aikuisten viikonloppu. Miehen vanhemmat haki lapset eilen yökylään mummilaan (ja ilmeisesti lapset oli päässeet uimahalliin ja hampurilaisille, Pipanainen eka kertaa molemmissa) ja meille tuli hyvä ystävämme J ja mun pikkuveli E. Viikonlopun pääasiallisena tarkoituksena on ollut pelata lautapelejä (mitä ihan kohtalaisen huolella tehtiinkin. Mä olin eilen voittoisa, tänään enää en), mutta lisäksi ehdittiin syödä paljon ja hyvin, jutella syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, saunoa jne. Ihan huippu viikonloppu! J lähti jo kotiin, E ja Mies tuolla nyt katsoo jääkiekkoa. Mun elämässä on ihania miehiä! Tässä ne tärkeimmät melkeen olikin kerralla koolla (paitsi meidän isä tietty). 

Nyt jaksaa taas hyvällä mielellä uuteen viikkoon (joskin kovin väsyneenä). Onkin aikamoista hullunmyllyä nää viimeiset 4 työviikkoa. Kauheasti tekemistä töissä, pitkiä päiviä, kokouksia ja yksi vanhempainiltakin ja lisäksi Mies on suurimman osan ajasta työreissuissa, eli mun pitää sit sumplia lasten hoito jotenkin niinä päivinä, kun oon töissä iltaan saakka. Rankkaa, mutta kohtahan tässä on kesäloma! Sitä odotellessa... :)