7.11.2017

Sairaspäivä

Pipanainen valitti illalla vatsaansa. Aamulla sama. Ei oksenna ja on syönyt, mutta itkettää, että mahaan sattuu. Eihän sitä sitten voinut kouluun laittaa. Onneksi mulla olisi tänään ollut helppo ja lyhyt työpäivä, niin ei niin paljon rassaa olla töistä pois.

Pari viikkoa on tässä oltu lasten kanssa keskenään. Ensi viikonloppuna Mieskin on kotona, juhlitaan Pipanaisen 7-vuotissynttäreitä. Sitten se lähteekin taas pariksi viikoksi reissuun. Mukavasti nämä pari viikkoa on mennyt. Lapset on jo niin isoja, että arki on enimmäkseen aika helppoa. Viime lauantai oli aika ankea päivä, koska edellinen yö meni ihan pipariksi. En saanut nukuttua (perus loppuraskauden ongelma: vessahätä, lonkkaa särkee, närästää... Mitä näitä nyt on) ja sitten kaiken huipuksi Poikanen kömpi viereen ja pissasi meidän sänkyyn. Sille ei yleensä ikinä käy pissavahinkoja, mutta nyt sitten menikin sekä mun että Miehen patjat märiksi. Lauantai oli sitten kiukkupäivä, mutta siitäkin selvittiin. Ja sunnuntaina oli taas oikein kivaa, vaikka oltiin vähän väsyneitä kaikki.

Raskaus etenee mukavasti omillaan. Sokerirasituksesta sain puhtaat paperit (vaikka olin ihan varma, että nyt se raskausdiabetes iskee, kun molemmilla siskoillakin on ollut, vaikka ovat hoikkia ja varmaan elävät terveellisemmin kuin minä). Toisinaan supistelee aika paljon, mutta kipeitä ne supistukset ei edelleenkään ole, epämukavia vaan. Sen olen huomannut, että hirveästi ei pidä enää rehkiä, ei nostella, kanniskella tai kävellä rivakasti. Lantio on löystynyt ja sen tuntee jaloissa, tuntuu, kuin jalat olisivat vähän irtonaiset. Kohta varmaan tarvitsee tyynyn avuksi nukkumiseen. Tuntuu myös siltä, että voisin syödä ja nukkua ihan loputtomasti. Mutta Bonus on aktiivinen vauva ja on kiva, kun se mylläilee :)

Tuntuu, että tekemistä on enemmän kuin aikaa, mutta jos vertaan muutaman viikon takaisiin fiiliksiin, niin ehdottomasti parempi olo on henkisesti. Se on kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti