18.6.2015

Tänään meillä.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat taas. Nyt päädyttiin lopulta siihen, että Mies vei lapset nyt illalla mummilaan, josta ne menee mummin ja ukin kanssa huomenna mökille. Me mennään sit Miehen kanssa huomisiltana perässä.

Mulle juhannus on ihan merkityksetön juhla, ja mulle on ihan yksi ja sama, missä ja miten sitä vietetään (vaikka jonain vuonna olis kyllä kiva verestää lapsuusmuistoja ja olla mun isovanhempien mökillä, sikäli kun siellä enää serkkuja ja tätejä ja enoja on juhannusta viettämässä. Näkis lapsetkin kerrankin juhannuskokon). Kun Mies saa päättää, se yleensä tarkoittaa sitä, että jos luvataan hyvää säätä, ollaan mökillä, jos taas luvataan huonoa säätä (useimpina juhannuksina näin on), mietitään ja säädetään ja pohditaan ja ollaan kumminkin mökillä. 

Mä en niin hirveästi mökillä hytisemistä ja hyttysiä rakasta, mutta meneehän tuo.

Mies lähti viiden maissa viemään lapsia mummilaan. Mä jäin kotiin leipomispuuhiin. Alun perin olin ajatellut sulattaa isomman pakastimen (pienen sulatin eilen), mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut. Tein tuulemantorttua ja kakkutikkareita mökille vietäväksi, ja pihjalanmarjahyytelöä, kun pakastimesta löytyi sinne viime syksynä hyytelöä varten kerätyt pihlajanmarjat.

Maistoin hyytelöä ennen konjakin lisäämistä. Se maistui pihlajanmarjoilta. Nyt ymmärrän, miksi siihen laitetaan konjakkia :) Lopputulos oli kyllä hyvän makuinen, katsotaan huomenna, miten on hyytynyt (tein ohjeen mukaan hillosokerista, ja me ollaan hillosokerin kanssa aika vaihtelevasti väleissä). 

Tänään Isosisko täytti 7 vuotta. Syntymäpäivää ei sen ihmeemmin juhlistettu (paitsi välipalalla syötiin munkkeja ja karkkia), oltiinhan jo juhlittu useampaankin otteeseen etukäteen. Syntymäpäivänsä neiti käytti aamusta iltaan tehokkaasti pikkusiskonsa kanssa riitelyyn, kiukutteluun ja kitinään. Aamuyhdeksältä jo odotin, että milloin Mies pääsee töistä ja vie kiukkuiset ja kitisevät tytöt (ja siinä ohessa ihan mukavasti olevan Poikasen) mummilaan. Miehen työpäivä venyi, ja kyllä oli pitkät tunnit ennen kun kello tuli viisi. En tiedä, mikä niitä tänään nyt niin kiukutti, mutta rankkaa oli. Riidasta toiseen ja aina väliin kitinää, itkua ja kiukuttelua. 

Olin kyllä itsekin tosi väsynyt, joten oma pinna oli jo valmiiksi kireällä.

Sentään löytyi Pipanaisen pari viikkoa kadoksissa ollut prinsessalippis liinavaatekomeron perimmäisestä nurkasta. Että jotain hyvääkin tässä päivässä.

2 kommenttia:

  1. Täälläkin on lapset kiukutelleet, johtuu varmaan jatkuvista vesisateista. Ulos ei pääse silloin kun haluaa, ja minä käsken ne sinne silloin kun eivät haluaisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä huomaa, että hyvällä säällä ollaan myös paremmalla tuulella. Harmillisesti on ensi viikoksikin ainakin meille päin luvattu sadetta jokseenkin jokaiselle päivälle.

      Poista