Rakas ystäväni siunattiin tänään lähetystyöntekijän tehtävään. Pääsin mukaan siunaamismessuun (mistä kiitos anopille!) ja sen jälkeiseen lähetysjuhlaan.
Oon kyllä ihan hirmu onnellinen ystävän puolesta, ja ylpeäkin siitä, että hänet on maailman tärkeimpään työhön kutsuttu ja että hän on kutsuun vastannut. Tietysti lähetystyöntekijät eivät ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, mutta kyllähän se vaatii aika paljon rohkeutta Jumalan lähtökutsuun vastata myöntävästi.
Oli ihana saada olla mukana siunaamismessussa ja juhlassa, haluan täydestä sydämestäni tukea rakasta ystävää tulevassa työssään kaikin tavoin, miten vain voin ja osaan. Samalla on pieni haikeus siitä, että tärkeä ja rakas ihminen on ensi vuoden alkupuolella (jos Luoja suo) muuttamassa kovin kauas, eikä voida enää juurikaan nähdä. Tämä ystävä on myös Pipanaiselle kovin rakas kummitäti, joten tietysti sekin tuntuu haikealta. Vaikka kyllä mä olen vähän suunnitellut, että reissaisin sitten jossain vaiheessa Pipanaisen kanssa kyläilemään :)
Ystävän lähetyskutsusta iloitsemisen rinnalla kulkee ilo myös siitä, että samalla mä koen, että olen löytänyt, ainakin toistaiseksi, oman paikkani lähetystyössä (sanon "toistaiseksi" siksi, että vaikka koskaan en ole tuntenut minkäänlaista paloa itse lähetystyöhön ja nyt juuri ei näytä siltä, että me oltais ikinä maailmassa lähtijöitä, niin sen verran kyllä tiedän, että ei pidä koskaan sanoa ei koskaan) kun ystävä pyysi mua puolisen vuotta sitten ryhtymään lähettisihteerikseen. Olin sitä jo aiemmin vähän rukoillut ja kokenut, että jos mut siihen kutsutaan, niin otan sen tehtävän ilolla vastaan.
Lähettisihteerin tehtävä on lähinnä pitää yllä listaa lähetin ystävärenkaaseen kuuluvista ihmisistä ja lähettää näille edelleen lähetiltä tulevat kirjeet. Nykyään tuo postitushomma on helpohkoa, koska suurin osa ihmisistä mieluusti ottaa ystäväkirjeet sähköpostiinsa. Mutta toki jonkun verran on perinteisesti postitettavia, että sellaista käytännön työtäkin on mulle luvassa, ja eka kirje ollaan jo saatukin maailmalle.
Toki sitten tämän lisäksi tarpeen tullen teen muutakin, hoidan yhteydenpitoa mm. lähettäviin seurakuntiin tai lähettäjiltä lähettiin päin tms. Katsotaan, millaiseksi tämä tehtävä mun osalta muodostuu.
Eilenkin juhlittiin, kälyn valmistujaisia. Toisin kuin arvelin, lapset muuten nukkuivat kellon ympäri ja heräsivät eilen seitsemän jälkeen (toisin oli tänään, Poikanen oli jo kuudelta pystyssä). Juhlat oli kivat, herkut hyviä, söin liikaa, lapset nauttivat kälyn kavereiden tarjoamasta aikuishuomiosta ja mäkin tykkäsin kun kotiin tultua ei juuri muuta tarvinnut tehdä kuin laittaa lapset nukkumaan.
Että sellainen viikonloppu meillä. Juhlaputki jatkuu ensi viikonloppuna, kun juhlitaan 7 vuotta täyttävää Isosiskoa. Mä tilasin justiinsa sille puhelinliittymän. Kyllä se on iso!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti