2.5.2015

Kaksisataa munkkia.

Vappu.

Meillä oli jo perinteeksi muodostuneet vappujuhlat (ollaan järjestetty niitä vuodesta 2010 alkaen, sitä ennen juhlittiin vain muutaman ystävän kanssa). Vieraita oli tänä vuonna 17 aikuista ja pari lasta, sekä tietysti meidän oma väki. 

Simaa tehtiin kolme ämpärillistä, munkkeja leivoin 200 (kyllä, luit oikein. Kaksisataa. Tykkään tehdä aika pieniä munkkeja, ja nämä kaksisataa tuli siis kahden maitolitran suuruisesta taikinasta), leivontaan meni 4,5 tuntia. Lihaa ja makkaroita grillattiin useampi kilo, salaattia ei mennyt ihan ämpärillistä, kasviksia grillattiin myös aika reilu määrä, leipiä leivoin tosin vain kaksi (surkean vähän verrattuna kahteensataan munkkiin...) ja sitten oli tietysti jos jonkinlaista lisäkettä tarjolla.

Ruoka maistui, kivaa oli, touhua riitti. Tykkäsin.

Muutama vieras jäi vielä yöksi ja olikin tosi kiva pitkästä pitkästä aikaa kälyn kanssa jutella oikein kunnolla ensin saunassa ja sitten vielä saunan jälkeen. Meidän parantaessa maailmaa (hah) miehet pelasivat jotain bändipeliä xboxilla. Oujee. 

Yöunet jäi aika vähäisiksi. Tänään onkin ollut väsy päivä, mutta torjuin väsymystä siivoamalla meidän liinavaatekomeron (jota tosin talon piirustuksissa kutsutaan suureellisesti vaatehuoneeksi). Oma hommansa siinä oli, mutta tuli hyvä mieli, kun sain paljon aikaan, ja kun sain sieltä poistettua taas aika paljon tavaraa. 

Huomenna sitten laulupuuhia.

4 kommenttia:

  1. Naamakirjassa ihailin munkkiurakkaasi, minä leivoin vain puolenlitran taikinan, minäkin tykkään munkkien paistosta. Itselleni sitten tein vehnättömiä rosetteja, jotka kyllä maistuivat koko meidän joukolle.
    Väsytä toipumista ja hyvää pyhää sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullu urakka oli, mutta mä tykkään hulluista urakoista :D Rosetteja en ole koskaan tehnyt, pitäisi varmaan joskus kokeilla.

      Poista
  2. Jokainen lukija löytää varmasti tekstistä aina oman mielenkiintonsa. Niin minäkin!

    Mua kiehtoi tässä tuosta kälyn kanssa vietetystä ajasta mainittuna sivujuonteena se ajatus, että aikanaan kun lapseni ovat isoja, saattaa olla, että tyttäreni haluaa viettää aikaa poikani _puolison_ kanssa enemmän kuin suoraan veljensä kanssa. Mistä tämä johtuu? Voisiko veljen kanssa saunoa vielä aikuisena? Saati jutella syvällisiä? Miksi ei, miksi kyllä? Onko nais/miesaivot voimakkaampi yhdistävä tekijä kuin sisaruus?

    Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavia mietteitä. Meidän kohdalla mä arvelisin, että Mies viettää myös mielellään aikaa sisarensa kanssa ja toisin päin, nyt vaan oli myös kälyn puoliso ja vielä yksi miesvieras, joten varsinkin saunomisjako oli luontevin miehet-naiset, ja saunan jälkeen jutut jatkui samoilla kokoonpanoilla (ja ehkä minä ja käly ei vaan oltu kovin kiinnostuneita siitä xboxista). Useimmiten meillä tällainen aikuisten keskinen aika (siis ilman lapsia) vietetään porukassa, siinä tulee oltua samalla sisarusten ja puolisoiden kanssa :) Samoin mä vietän aikaa mielelläni sekä oman veljen että sen vaimon kanssa.

      Myös syvällisiä jutellaan kyllä puolin ja toisin, ja onhan meillä toki myös eri sukupuolta olevia kavereita. Mutta kyllä ne syvälliset keskustelut on vähän erilaisia naisten kesken kuin eri sukupuolta olevan kanssa (oli se sitten oma sisarus tai kaveri), tai jos jutellaan isommalla porukalla. Sisaruksen kanssa on tietysti asioita, joita voidaan jakaa, ja joita kukaan muu ei täysin ymmärrä kuin meidän sisarusporukka. Oltiin pari viikkoa sitten sisarukset neljästään ulkona syömässä, ja oli kyllä tosi kivaa viettää aikaa ihan vaan sisarusten kesken, ilman puolisoita tai lapsia. Että kyllä sisaruksella (sukupuolesta riippumatta) on erityinen asema.

      Mies saunoo siskonsa kanssa, mä en sauno veljeni kanssa. Nää on varmaan pitkälti perheen kulttuurista kiinni.

      Mun oma kokemus siis on, että kyllä sisaruus yhdistää tosi vahvasti. Mutta myös sisarusten puolisoista tai puolison sisaruksista voi tulla tosi tärkeitä ja läheisiä. Me ollaan oltu Miehen kanssa yhdessä yli 15 vuotta, ja oon tähän nuorempaan Miehen siskoista siis tutustunut, kun hän oli vielä ala-asteella. Isosiskon ollessa pieni tämä käly vietti meillä tosi paljon aikaa, viime aikoina ollaan tavattu vähän vähemmän. Olikin nyt pitkästä aikaa kiva ehtiä kunnolla keskustella yhdessä.

      Varmasti myös ikä ja elämäntilanne vaikuttaa. Mun pikkuveli ja nuorempi Miehen siskoista on molemmat mua 7 vuotta nuorempia. Aika pitkään ikäero määritti osaltaan suhdetta ja yhteinen aika oli enemmän yhdessä tekemistä ja vähemmän syvällisten puhumista, mutta nykyään koen, että ymmärretään toisiamme ja voidaan jakaa asioita.

      Tietysti voi käydä niinkin onnettomasti, että aikuisena on etäiset (tai jopa huonot) välit sisaruksen kanssa, tai että ei tule toimeen sisarusten puolisoiden tai puolison sisarusten kanssa. Onneksi mä olen välttynyt siltä! :)

      Poista