14.5.2015

Rautatiemuseo ja äitienpäivä

Onpas taas ollut vilskettä ja vipinää. Mun siskonperhe oli meillä torstaista sunnuntaihin kylässä. Vauhtia riitti, kun talossa touhusi 6 lasta, ikähaarukalla 1-6 vuotta. Kyllä täytyy sanoa, että serkut on iso rikkaus! Ja sisarukset, vielä näin aikuisiälläkin :)

Tosin täytyy myöntää, että olen mä kiitollinen myös siitä, että vaan puolet noista on meidän. Olen usein miettinyt, että jos oltais vaikka oikein hedelmällisiä lestadiolaisia, niin noi kaikki vois hyvinkin olla meidän lapsia (6v kaksoset, sit 4v, 3v, 2v, 1v). Olis kyllä rankkaa!

Joka tapauksessa, oli kivaa. Käytiin koko joukolla lauantaina Hyvinkäällä Rautatiemuseossa ja sitä ennen syömässä. Poikasen päiväuniaika oli jo ohi siinä vaiheessa (eikä lapsi siis ollut nukkunut autossa, toisin kuin kuviteltiin), kun päädyttiin Hyvinkään Rossoon, ja oli kyllä melkoista hulinaa ruokailu, mutta saatiin kumminkin syötyä, eikä tällä kertaa kukaan uhannut kaataa pöytää :)

Rautatiemuseo oli kiva. Me aikuiset ja isommat lapsista ihasteltiin valtavia vanhoja vetureita, pienempien mielestä parasta taisi olla pienoisrautatie, jota ainakin Poikanen olisi voinut ihailla varmaan tunnin. "TUUT-TUUT!!! Nuna tulee!!!" kuului joka kerta kun pieni juna huristi katselijan ohi :) Samoin aikuisista oli kiinnostavaa lukea rautateiden historiasta, kun taas jälkikasvun mielestä junaraiteita pitkin juoksemisessa oli yllättävän paljon hohtoa. 

Tiesittekö muuten, mistä Suomen talouden alamäki, nuorison rappio ja luultavasti kaikki muutkin ongelmat johtuu? Tietysti rautateistä! Nimittäin jo vuonna 1857 J.G. von Bonsdorff tiesi, että 

"Rautatiet ovat sopimattomia kansan tavoille ja luonteelle. Kuljetusten luonnoton nopeus on tarpeetonta ja kansamme luonteelle aivan soveltumatonta ... niinmuodoin tulisi tästä rautatiestä köyhän maamme häviön alku, lukuunottamatta sitä, että suomalainen vakavuus, rehellisyys ja vähääntyytyväisyys, jotka ovat kansallisuutemme pääpiirteet ja josta, syystä kyllä, voimme ylpeillä, luultavasti rautateiden vaikutuksesta kärsivät, kenties häviävät maasta."

Nii että. Joka tapauksessa, me tykättiin Rautatiemuseosta.

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Meillä ei ole ollut Miehellä tapana ihmeemmin panostaa äitienpäivään (paitsi viime vuonna), mutta päiväkodissa ja eskarissa oli tietysti askarreltu äitienpäiväyllätykset. Pipanainen malttoi tuskin odottaa, että sain paketin avattua, kun se jo iloisena ilmoitti, että "äiti siinä on vettä ja SUOLIA!!!" 

Kaikeksi onneksi purkista ei löytynyt suolenpätkiä, vaan päiväkodissa oli äideille tehty jalkakylpysuolaa. Isosisko oli eskarissa askarrellut avainkaulanauhan. Mies laittoi lounaaksi cannelloneja (nam!) ja itse tein mustikkakukkoa, koska se nyt sattui olemaan herkku, jota mun eniten teki mieli :)

Hullu syömispäivä siis oli. Kiva sellainen. Iltapäivällä sain vielä vähän ompeluaikaa, kun Mies ulkoilutti lapsia. 

Mulla olisi asiaa vielä vaikka kuinka, mutta selän takana käy sellainen vinkuna, että paras lopettaa. Ehtisiköhän jo tänä iltana jatkaa... :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti