13.6.2013

Voihan terapia.

Meillä oli Isosiskon 5-vuotisneuvola maanantaina. Hyvin kasvaa, on vähän keskimääräistä pidempi ja selkeästi keskimääräistä hoikempi. Oltiin neuvolakäynnistä paljon puhuttu etukäteen ja tänä vuonna neiti uskalsi jäädä tekemään tehtäviä mun odottaessa oven ulkopuolella. Huippua! Tosi reippaasti tekikin tehtävät, ja mittaukset sun muut hoitui.

Etukäteen jännitin vähän, et kuinka moneen terapiaan tulee lähete. Isosisko on ikätasoaan jäljessä puheessa (puuttuu kirjaimia ja artikuloi epäselvästi, kirjaimia myös jää sanoista pois tai menee väärään järjestykseen) ja karkeamotoriikassa (esim. oppi pyörälläajon apupyörillä pari viikkoa sitten, ei osaa hypätä yhdellä jalalla ym). Fysioterapiassa ollaan käyty Isosiskon vauva-aikaan (kun hän ei vielä kymmenkuisenakaan kääntynyt ympäri) ja viime syksynä myös muutaman kerran sarjoissa. Molemmilla kerroilla fysioterapeutti on todennut, että hitaasti kehittyy, mutta mitään varsinaista ongelmaa ei ole. Ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä, miten kotona voi leikkien harjoitella noita juttuja. 

Nyt päiväkodissa suositeltiin (ja itekin kyllä toivoin) puheterapiaa. Lisäksi päiväkodissa suositeltiin toimintaterapiaa tuon motoriikkaongelman takia (kerroin, et ollaan jo fysioterapiassa käyty ja siellä sanottiin syksyllä, ettei tarvi tulla uudestaan, eli sinne tuskin lähetettä saadaan). Viime vuonna silloinen terveydenhoitajan sijainen oli sitä mieltä, et pitäis mennä ravitsemusterapeutilla käymään, kun tyttö on niin laiha ja syö ajoittain huonosti. Mutta sillä kertaa jäätiin kuitenkin seuraamaan tilannetta.

Facebookissa vitsailin, et onneksi kukaan ei ole katsonut tarpeelliseksi suositella sille psykoterapiaa. Käyköön psykoterapiassa sitten aikuisena purkamassa lapsuutensa traumoja!

Joka tapauksessa, mentiin neuvolaan ja mä siellä odotushuoneessa lehtiä lueskellessa meinasin jo tehdä terapiabingoruudukon... Mutta saatiinkin lähete vaan puheterapiaan! Siitä olen tosi iloinen, tulee tarpeeseen. Ja siis eipä noita erilaisia lähetteitä turhan päiten jaeta, että jos terkkari olisi ollut sitä mieltä, että on tarvetta muulle tuelle, niin toki oltais otettu vastaan. Mutta kiva, että näyttää nyt siltä, ettei tarvi muuta erityistä tukea kuin tuon puheterapia.

Vähän harmittaa, kun usein tulee sekä ite, että neuvolassa ja päiväkodissa otettua esiin ne asiat, missä Isosisko on jäljessä (siis esim. pk:n hoitajien kanssa, ei sentään Isosiskon itsensä kanssa). Koska useimmissa asioissa se on ihan ikätasonsa matkassa ja jopa aika hyvä. Esim. hienomotoriikka on taitavaa, se osaa mm. käyttää saksia hyvin ja ommella napin. Piirtää hirmu tarkkoja geometrisia piirustuksia, mutta silti tulee vaan harmiteltua, kun se ei piirrä ihmisiä, että mikäs nyt on vialla? Laskeminen ja kirjaimet kiinnostaa kovin, se on hienoa. Leikkii kuulemma kehittyneitä leikkejä ikäisekseen, mutta on kovin arka ja ujo. No olkoon. Laulaa hyvin. Hurjan näppärästi mm. viikkaa pyykkejä ja pesee perunoita.

Olen miettinyt sitä, että miten käydään läpi kaikki nuo terapiat sun muut niin, että Isosiskolle ei tule sellainen olo itsestä, että on jotenkin huono tms. Että miten osaan tukea ja kannustaa niissä vaikeissa jutuissa ja nostaa esiin onnistumisia. Miten autan lasta rakentamaan hyvän itsetunnon ja käsityksen siitä, että kaikki on mahdollista kun yrittää. 

No toistaiseksi sillä ei ole hätää, koska just pari päivää sitten hän huokaisi mulle: "voi äiti, onneksi minä olen niin taitava ja viisas!" Onneksi niin :)

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä se on tietyllä tapaa ihan loogista että jos on hienomotorisesti tosi hyvä (sun kuvailujen perusteella mun mielestä tyty on hienomotorisesti jopa edellä ikätasoaan, miten moni 5v osaa ommella napin?!?) niin sitten karkea motoriikka laahaa vähän jäljessä. Koskaanhan ei saisi lapsia verrata keskenään mutta kerrottakoon että meillä on yksi hienomotorisesti hyvin lahjakas, jolla ei sitten motoriikka ole aina ihan se juttu ja sitten yksi karkea motorisesti ja liikunnallisesti hyvin lahjakas mutta hienomotoriikka tökkii. Ei mitään viivästyksiä ikätasossa puolin ja toisin mutta siis näkee että mikä osa-alue on vahvuutta ja mikä ei... Mä en usko että nuo ihan käsi kädessä välttämättä kulkeekaan. Ja kun kerta ei kuitenkaan mitään isompia viivästymisiä teidän suunnalla ole niin eiköhän se karkea motoriikkakin sieltä harppauksen jossain vaiheessa ota.

    Meidän -02 syntyneen kanssa käytiin aikanaan puheterapiassa harjoittelemassa ärrää. Meillä itseasiassa kummankin ison kanssa oli ongelmia tuon kirjaimen kanssa mutta vanhempi oppi sen vahingossa itse juuri ennenkuin lähete puheterapiaan olisi lähtenyt. Mutta siis keskimmäisen kanssa käytiin. Aika paljon niitä harjoitteita tehdään leikin varjolla, ihan oleellisin hommahan on että niitä tekee kotona. Puheterapia tarjoaa ne vinkit ja kikat mutta ei se meillä ainakaan tarjonnut mitään varsinaista ratkaisua. Meillä poika tykkäsi käydä siellä puheterapiassa mutta ne kotiharjoitteet tökki. En muista että meillä olisi ollut koskaan mitään sellaista että lapsi miettii miksi hän joutuu siellä käymään, oltiin juteltu etukäteen siitä senverran ja selitetty kaiken aikaa että mikä sen homman juju on. Tietysti poikaa välillä turhautti se että ei osaa mutta se oli enempi tyypin luonteesta johtuva juttu, niin se on ihan kaiken kanssa että turhautuu jos ei heti just osaa.
    Meille jäi oikein mukavat muistot puheterapiasta, vaikka varsinainen r-kirjain korjautui täysin vasta pari kolme vuotta käyntien jälkeen. Mutta sekin viivästymä johtui pitkälti siitä että se harjoittelu vain tökki lapsella niin pahasti. Meillä oli jo uudet suunnitelmat puitu että koska puheterapiaan mennään uudestaan mutta sitten vain joku palikka osui kohdalleen ja tyyppi tajusi jujun. Ja kun se hokaaminen tapahtui kerran niin R asettui kohdilleen ihan muutamassa päivässä.

    VastaaPoista
  2. No siis meillä tyttö on kyllä ihan todella jäljessä sekä puheessa että liikkumisessa. Puheessa on kyllä onneksi nyt vähän kirinyt, ja useinhan just puhe ja liikkuminen kulkee käsi kädessä (ne on jotenkin samoista aivojen osista kiinni), että kun jompi kumpi alkaa sujua, niin sitten alkaa toinenkin.

    Eihän noi nyt muuten mitään isoja juttuja ole, mutta kyllä Isosisko jää selvästi jonkun verran leikkien ulkopuolelle päiväkodissa, kun ei tule ymmärretyksi eikä pysy muiden vauhdissa mukana. Osittain se on tietysti sitäkin, että se on tosi arka ja ujo. Et sen puoleen toivoisi kehitystä... Mutta hän on kyllä koko ikänsä ollut just puheen ja liikkumisen osa-alueilla selvästi heikko. Mä olen ollut myös kehonhallinnalta, kehon hahmotukselta, tasapainolta ja karkeamotorisesti muutenkin koko ikäni tosi heikoilla, joten voipi olla, että Isosiskolla on samoin.

    No, jokainen on jossain hyvä ja jossain vähän vähemmän hyvä. Tosiaan toivoisin vaan, että ei jää kaveriporukan ulkopuolelle tai tunne oloaan muita huonommaksi sen takia.

    (mitä luultavimmin mä tässä puran omaa huonommuuden kokemusta sun muuta)

    VastaaPoista