Meillä oli aikamoinen viime yö. Tavallistakin aikamoisempi, meillähän edelleen Poikanen valvoo useimpina öinä pari tuntia (oli muuten mahtavaa, kun sillä oli tuossa parin viikon nukkumisjakso, eikä se valvonut, vaikka heräili tietysti. Oli jännää saada nukkua tarpeeksi ja jaksaa tehdä kaikenlaista), mieluiten aamuyöstä. Mutta viime yönä se ensin nukkui vartin pätkissä yli puolenyön. Varttia yli kaksitoista mä huomasin, että lapsi on kainaloitaan myöten pissassa, ja kun se nukkuu mun vieressä, niin tietysti myös äiti, lakana ja petari oli pissassa. Eipä siinä muuta kuin lakanaa vaihtamaan jne. Kun oltiin saatu sänky, äiti ja poika taas kuivaksi, lapsi oli tietysti operaatiosta niin piristynyt, että sai unen päästä kiinni vasta puoli kolmelta. Puoli kuudelta se sitten heräsi, nukahti kyllä uudestaan, mutta kitisi unissaan niin etten mä saanut unta. Ja johan siinä alkoi seitsemän aikoihin olla jo aika herätäkin. Että kolmen tunnin yöunilla lähdettiin tähän päivään.
Ennustin katastrofia, sain kivan päivän. Pipanainen oli vähän flunssainen, ja koska mua väsytti niin kamalasti, etten jaksanut ajatella sen kuskaamista päiväkotiin saati hakemista, ilmoitin päiväkotiin, että se on loppuviikon kotona parantelemassa tautia. Meille oli tulossa yksi ystävä lapsineen kylään ja olin luvannut lapsille, että teen Runebergin torttuja (kuuluuko se muuten kirjoittaa isolla vai pienellä?). Pipanainen jaksoi mahtavan hyvin leikkiä Poikasen kanssa ja mä sain leivottua. Hatarilla aivoilla yritin muistella, tuleeko taikinasta enemmän vai vähemmän kuin 12 torttua, mitä ohjeessa lukee. Päätin varmuudeksi tehdä tuplamäärän taikinaa.
Arvaahan sen, sitä tuli ihan valtavasti. Tein 25 isoa ja 12 minitorttua. Sitten kyllästyin lappamaan taikinaa muffinssivuokiin ja mätkäisin loput lasivuokaan. Siitä tuli Runebergin kakku, jonka ajattelin viedä illalla lukupiiriin. Siinä leivoskellessa tuli yhtäkkiä sellainen ikävä tunne, että ihan kuin ystävä olisi joskus sanonut olevansa allerginen mantelille... Tarkistin tekstarilla, kyllä vaan. Suunnitelma B: tehdään myös mustikkapiirakka.
Paistoin tortut (ja kakun), ruokin lapset, tein samalla murotaikinan ja sämpylätaikinan, laitoin petarin päällisen ja pissajutut peseytymään, nukutin Poikasen, annoin Pipanaiselle luvan pelata tietokoneella (harvinaista herkkua meillä), tein mustikkapiirakan valmiiksi, leivoin sämpylät. Puuhailtiin siinä Pipanaisen kanssa kaikenlaista pientä ja jännitin, ehdinkö paistaa sämpylät ennen kuin pitää lähteä hakemaan Isosiskoa eskarista.
Poikanen nukkui puolitoista tuntia (harvinaisen paljon, tosi yleensä meidän aikataulut menee niin, ettei se edes ehdi nukkua paljon tuntia enempää) ja heräs just sopivasti vähän ennen kun lähdettiin Isosiskoa hakemaan. Puin meille vaatteet päälle ja just ennen lähtöä nostin viimeisen pellin uunista. Vähän vaaleiksi jäivät, mutta ihan kypsiä kumminkin.
Isosiskon haun jälkeen tulivatkin vieraat. Oli kivaa saada jutella ystävän kanssa niitä näitä ja lapsillakin sujui ihan mukavasti, ainakaan eivät riidelleet. Leipomukset oli herkullisia (olin varma, että univajeisena onnistun jotain sössimään oikein huolella).
Vieraiden lähdettyä Mies tuli kotiin ja syötiin. Poikanen ei suostunut syömään mitään, vaan nyhjäsi surkeana mun sylissä. Mietin, että onkohan sille nousemassa kuume. Olin lähdössä lukupiiriin, mutta just kun totesin, et nyt on kyllä pakko mennä, Poikanen oksensi kaaressa koko mahan sisällön olkkarin matolle. Mikä on tietysti se isoin ja hankalin pestävä...
Enpä sitten lähtenyt minnekään. Poikaselle nousi kuume, ja arvelin, että oksennus varmaan johtui kuumeen noususta. Meillä on Isosisko sellainen, että se oksentaa aina kun sille nousee kuume, joten ehkä Poikanen on samanlainen. Poikanen on ollut ihan ressu. Me nukutaan sen kanssa olkkarin lattialla tämä yö, ettei mene sänky pilalle (varsinkin kun toinen petari on nyt ilman päällistä, eikä sillä edes voi nukkua). Katsotaan, mitä tuleman pitää. Toivottavasti ainakin enemmän unta kuin viime yönä!
Karmeasta väsymyksestä ja oksuista huolimatta meillä oli tosi kiva päivä. Sen Runebergin kakun Mies saa viedä huomenna töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti