31.1.2015

Tammikuussa luettuja

Mä olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että voisin yrittää kirjata tänne lukemiani kirjoja ja jotain ajatuksia niistä, tai ainakin, tykkäsinkö vai en. Mä olen useamman vuoden jo kirjannut ylös (melkein) kaikki kirjat, mitä olen lukenut. Alkoi ärsyttää, kun muisti, että luin yhden hyvän kirjan ja voisin lukea sen uudestaan, mutta mikähän ihme se oli... Nykyään kirjoitan vihkoon siis lukemani kirjat, ja jos kirja on ollut oikein hyvä tai huono, saata kirjoittaa jotain perään. Lähinnä tyyliin "tosi hyvä!" tai "älä lue toiste!". 

Mutta kokeillaanpa nyt täällä blogin puolella. Juonipaljastuksia ei ole luvassa, vaan enemmän vaan omia mielipiteitä. Tässä siis tammikuun aikana luetuksi tulleet kirjat. 

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen
Mulla oli joulun aikaan Kaari Utrio -putki. Teki mieli lukea hömppäkirjoja, ja Utriot on mitä parhainta hömppää. Heti alussa tietää, kuka saa kenet jne kuten hömppäkirjoissa asiaan kuuluu, mutta silti hyvin kirjoitettu, ja erityisesti arvostan paneutumista historiallisiin yksityiskohtiin. Vaiteliaan perillisen olen lukenut useamman kerran jo, joskin jos lukulistaan on luottaminen, viimeksi toukokuussa 2011 (epäilen, että ehkä kerran tai pari sen jälkeenkin). Tykkään kyllä kirjasta, oikeat henkilöt saavat toisensa, paha saa palkkansa jne.

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
Luin Lundbergin Jään jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta sain tartuttua Marsipaanisotilaaseen, joka oikeastaan olisi kannattanut lukea ensin, koska se kertoo samoista ihmisistä kun Jää, ja sijoittuu ajallisesti Jään edelle. Hyvä kumminkin, että luin tässä järjestyksessä, koska Jää oli musta aivan mahtava kirja, ja Marsipaanisotilaan jälkeen ei välttämättä olisi tullut siihen tartuttua. Oli tämäkin hyvä, mutta aika paljon olisi voinut mun mielestä tiivistää (toisaalta, ei kai se ole kirjailijan syy, että Suomi soti niin pitkään). Tykkään kyllä Ulla-Lena Lundbergin tyylistä kirjoittaa, ja etenkin tässä Marsipaanisotilaassa oli just tavallisesta poikkeava kirjoitustyyli yksi muhun kovasti vetoava juttu. Ja taitavasti oli henkilöhahmot osattu luoda. Samoin tykkäsin siitä, miten vähäeleisesti kirjassa tuli esiin hirmu hyviä huomioita ihmisluonteesta. Kirja oli hyvä, mutta jäi Jäälle kakkoseksi. Tykkäsin, hyvä, että luin, mutta en ehkä lue enää toiste. Ainakaan moneen vuoteen.

Carol Shields: Ruohonvihreää
Carol Shields on ehdottomasti yksi mun lempparikirjailijoista. Mutta sen kirjat on jotenkin sellaisia, että niitä pitää lukea harvakseltaan. Eniten tykkään Shieldsin varhaisemmista (ja lyhyemmistä) kirjoista, tämä Ruohonvihreää nousi kyllä yhdeksi suosikeista. Ehkä paras on Pikkuseikkoja, tai Tavallisia ihmeitä (novellikokoelma), jotka mun mielestä kaikkien pitäisi lukea. Mutta tosiaan tämä Ruohonvihreää (joka on jotenkin mennyt multa ohi, vaikka muistaakseni oli suomennettu jo jokin aika sitten) oli kyllä hyvä! Alkuteos on kirjoitettu joskus 70-luvulla, ja mulla kesti hetki hoksata se. Vähän jäi sellainen olo, että pitäisi lukea piakkoin uudestaan. Tässä (samoin kuin Pikkuseikoissa) kävi nimittäin niin, että aika pitkälle kirja tuntuu olevan jonkinlaista johdattelua ja sitä odottelee, että milloin päästään asiaan. Ja sitten jossain vaiheessa huomaa, että itseltä on mennyt kaikenlaisia pieniä "vihjeitä" tulevasta pahasti ohi. Tekisi mieli lukea uudestaan, kun tietää loppuratkaisun. Suosittelen ehdottomasti!

Jaana Taponen: Stockan herkku
Toinen hömppäkirja tälle kuulle, ja oli kyllä huono. Siis hömppäkirjaksikin huono. Epäuskottava, ennalta arvattava, tylsä jne. Ei tarvi turhaan toiste vaivautua lukemaan.

Johanna Parikka Altenstedt: Flóra Bartha Paasonen -vaiettu tarina
Tämä oli elämäkerta, joka kertoi jatkosodassa tiedustelupäällikkönä toimineen Aladar Paasosen, hänen vaimonsa Flóran ja perheensä elämästä. Kirja oli Flóra Paasosen aloitteesta kirjoitettu, ja paikka paikoin oli vähän sellainen olo, että kirjailija oli halunnut miellyttää Flóra Paasosta, tai ehkä kirja oli vähän liikaa rouvan itsensä suulla kerrottu. Tiedättehän, päähenkilöt ovat aina hyviä jne. Musta elämäkerroista ja muissa tositarinoissa pitäisi voida myös rehellisesti kertoa, että jossain mokattiin ja kaikki ei aina mennyt putkeen. Kirja oli myös välillä vähän sekavasti kirjoitettu, ja ihan selviä virheitäkin oli esim. vuosiluvuissa. Siis esim. joidenkin kirjeiden päiväykset eivät voineet olla niin kuin kirjassa luki jne. Mutta kaikesta huolimatta perheen tarina oli tosi mielenkiintoinen, että kyllä suosittelen lukemaan tämänkin kirjan.

Mulla oli koko tän kuun sellainen olo, että en ehdi oikein lukea (kun olen samalla lukenut persoonallisuuspsykologian tenttiin), mutta tulihan noita kirjoja nyt kuitenkin luettua 5, joista 3 jopa ihan vakavahenkistä :) Mä luen usein Poikasta nukuttaessa, muuten jäisi kyllä aika vähiin varmaan lukemiset. Mutta tällaisia tässä kuussa.

7 kommenttia:

  1. kiitos lukulistasta, näistä saa aina hyviä vinkkejä! miekin oon jo vuosia listannu lukemiani kirjoja (mulla on sellainen pieni kansio mihin saa lisättyä sivuja kun esim. t:llä alkavat kirjat täyttää sivun) ja käytän tähtijärjestelmää :D 1 tähti=surkea, 5 tähteä=huippu :) jokunen kirja on saanu 7-9 tähteäkin :D lisäks oon lisänny sivuja loppuun missä suosittelen itelleni (ja muille, kun joku aina joskus kysyy) mm. talvikirjoja, kesäkirjoja tai lempeimpiä tarinoita.

    hmm, saatoin vähän innostua tästä aiheesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä listaan ihan vaan siinä järjestyksessä kun oon lukenut. Tuollainen aakkosjärjestyksessä oleva lista olisi kyllä järkevämpi, nyt neljän vuoden jälkeen on jo melkoisesti selattavaa, jos jotain tiettyä kirjaa etsii :) Mä lisäilen saman muistikirjan loppuun suosituksia, jos joku kaveri suosittelee tai jossain lehdessä suositellaan jotain kirjaa tms. Mutta siellähän ne sitten on muistikirjan lopussa, kun oon kirjastossa... Pitäis varmaan laittaa vaikka puhelimen muistiin.

      Poista
    2. mullakin on ne siinä aakkosen sisällä sit sen mukaan milloin oon lukenut. ja mulla on myös sellainen "luen vielä joskus" -lista siellä lopussa, mutta tuntuu että ikinä ei oo aikaa niihin :S

      Poista
  2. Luin ihan vasta tuon Lundbergin Jään ja taidanpa pistää tuon Marsipaanisotilaan lukulistalle myös. Tosin on hyvä tietää jo näin etukäteen, ettei se vie ehkä ihan niin mukanaan kuin Jää. Mä olen vieläkin näin parin viikon jälkeen shokissa Jään isoimmasta tapahtumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jää oli kyllä vaikuttava! Ehkä olisin tykännyt Marsipaanisotilaasta vielä enemmän, jos ei olis ollut Jäätä lukukokemuksena alla, nyt oli ehkä vähän liian isot odotukset Marsipaanisotilaalle. Kyllä Marsipaanisotilaskin kannattaa lukea, ehdottomasti!

      Poista
  3. Ootko lukenu sen Taivaslaulu-kirjan? Mä tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen. Se on kyllä varmaan yksi parhaista kirjoista, mitä olen lukenut. Tai ainakin yksi parhaista kotimaisista.

      Poista