Aloin keitellä Poikaselle iltapuuroa. Lapsi vaikutti kovasti aktiiviselta (kuten tavallista), joten avasin yhden keittiötarvikelaatikon sille tutkittavaksi ja laitoin ruokakaapin lukkoon, jottei hän keksisi levitellä riisejä ja muita pitkin lattiaa. Ruokakaapin lukko onkin yksi niitä harvoja lapsilukkoja, jotka Poikasta pidättelee, ehkä siitä syystä, että se on hakanen miltei parin metrin korkeudella.
Puuro mikroon. Poikanen meni pakastimelle. Otin sen pakastimelta pois. Ei pahoittanut mieltään, vaan jatkoi ikkunan alle, missä alkoi kurkotella ikkunalaudalla olevia kukkia (miten se mokoma voi ylettää jo niihinkin?). Hain Poikasen pois. Sillä välillä puuro kiehui ihan huolella yli, pitkin mikron aluslautasta, sen alle ja pitkin mikron pohjaa. Puurolautanen sisältöineen pöydälle. Mikron pesu. Sillä välin Poikanen ensin nyhti parista kukasta paloja irti ja sitten kurkotteli lautasen pöydältä lattialle puuroineen päivineen (miten se mokoma voi ylettää jo ruokapöydän puoliväliin?).
Siivosin sotkut ja hain kaapista kaupan valmispuolukkapuuron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti