18.2.2014

Tulevaisuus

Isosiskolle tuli viime viikolla virallista postia. Eskari-ilmoittautumispaperit nimittäin. Meidän eka vauva menossa eskariin! No onhan siitä jo pitkään puhuttu, että mitä siellä eskarissa sitten tehdään, ja mitä pitää osata kun on eskarilainen ja kaikkea sellaista. Mutta oli mulla vähän tippa linssissä silti.

Pipanaisellekin jaettiin ensi toimintakautta koskevat laput päiväkodissa. Pitää siis ilmoittaa, jatkuuko hoito samanlaisena (meidän tapauksessa puolipäiväisenä), vai toivotaanko hoitopaikan vaihdosta tai muuttuuko hoitoajat.

Kaikki tämähän tarkoitti käytännössä sitä, että nyt oli aika tehdä lopullinen päätös ensi lukuvuodesta: menenkö syksyllä takaisin töihin vai olenko vielä ensi vuoden hoitovapaalla. Mä haluan joka tapauksessa aloittaa työt syksyllä lukuvuoden alkaessa, se on niin paljon helpompaa kuin hypätä mukaan kesken lukuvuoden. 

Mehän oltiin (tai ehkä enemmänkin minä) jo periaatteessa päätetty, että olen vielä ensi vuoden kotona. Olin laskenut, että rahat just just riittää jne. Mutta kun sain ne paperit eteeni, niin alkoi mietityttää, et pitäisikö kuitenkin mennä jo ensi syksynä töihin. 

Mun oikeastaan tekisi vähän mieli. Tykkään mun töistä, tykkään työpaikasta ja tykkään työkavereista. Jos kävisin töissä, ei tarvitsisi laskea ihan jokaista euroa. Olisi ihan kiva viettää osa päivästä muualla kuin kotona, olla jotain muuta kuin äiti aamusta iltaan seuraavaan aamuun, jutella jotain aikuisten juttuja ja saada tehdä työtä josta tykkää. (mun pitääkin tässä jonain päivänä taas laskea ilmoille yksinäinen kotiäiti -valitusvirsi) Ja täytyy myöntää, että musta jotenkin tuntuu siltä, että kun nyt olen työpaikan saanut, niin siellä pitäisi sitten ollakin. Kun mähän ehdin olla nykyisessä työpaikassa töissä vaan puolitoista vuotta ennen äitiyslomaa. Vaikka en usko, että työpaikalla ajatellaan niin, koska kyllähän mä ehdin siellä vielä olla monta kymmentä vuotta.

Mutta mun tekee kyllä mieli olla myös kotona ensi vuosi. Mä olen taas (toistaiseksi) tykännyt olla kotona. Poikanen tuntuu ihan liian pieneltä päiväkotiin. Isosiskon eskari on ala-asteella, eri suunnassa kuin päiväkoti, jossa Pipanainen (ja Poikanen, kun se aika koittaa) on hoidossa. Eli jos olisin töissä, mun pitäisi aamulla hoitaa omat ja kaikkien lasten aamutoimet, viedä Poikanen ja Pipanainen hoitoon päiväkotiin, viedä Isosisko hoitoon eskariin toiseen suuntaan ja ehtiä töihin ennen kahdeksaa. En erityisemmin rakasta kovin varhaisia ja kiireisiä aamuja, joten en tästä ajatuksesta kauheasti innostunut. Ja sitten vielä Miehen työpaikka vaihtuu vuodenvaihteessa (reilu 40km kauemmas), joten sillä menee varmasti paljon aikaa ja energiaa syksyllä nykyisen työpaikan alasajoon ja kevätpuolella taas uuteen työpaikkaan ja -tehtäviin opetteluun. Senkin puolesta tuntuu järkevämmältä, että ei ole mun työjuttuja ja lasten hoitojuttuja stressaamassa. Tosin silloin kevätpuolella saadaan sitten stressata raha-asioita senkin edestä, kun Miehen työmatkakustannukset kasvaa huomattavasti (onneksi kuitenkin palkka ei nykyisestä ihan heti saman tien pienene).

Tänään laitoin meidän rehtorille viestin, että en tule ensi lukuvuonna vielä töihin. Pitää käydä tekemässä viralliset paperit ensi viikolla. Isosiskon eskari-ilmoittautumiseen laitettiin ruksi "ei tarvitse päivähoitoa" -kohtaan ja Pipanaisen päivähoitolappuun merkattiin, että jatkuu samalla lailla kuin tähänkin asti. Eli vaikka mun tekikin mieli mennä töihin, niin ei tehnyt tarpeeksi kovasti :) Sitäpaitsi, lapset on pieniä vaan nyt, kun taas töitä ehdin tehdä vielä sellaiset 30-40 vuotta. Ja jos kävisi niin onnettomasti, että kuolisin nuorena, niin enpä kyllä taatusti jäisi katumaan, että voi harmi kun en palannut aiemmin töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti