10.2.2014

Shokkipaljastus!

On yleisesti tunnettu tosiasia, että lapsettomat ei vaan voi tietää, millaista on elämä lasten kanssa. Ja että henkilö, joka on ollut äiti vaikkapa kaksi kuukautta, on täysin pätevä antamaan kasvatusneuvoja. Kahden lapsen äiti on jo niin kokenut, että voi täysin aiheellisesti katsoa nenänvartta pitkin henkilöä, jolla on vain yksi vaivainen jälkeläinen. Kolmen lapsen äiti tietää raskauksista, synnytyksistä, lapsista ja lasten kasvatuksesta kaiken tietämisen arvoisen, eikä enää erehdy tekemään kasvatusasioissa virheitä. Neljän lapsen äiti onkin sitten jo sellainen guru, että milloin sellaisen tapaatte, on syytä langeta polvilleen hänen jalkojensa juureen.

No niin. Kolmen lapsen äitinä tietämykseni ja kokemukseni kasvatusasioista ja lapsista ylipäätään hipoo siis jo täydellisyyttä. Mutta nyt tulee herkimpiä lukijoita järkyttävä paljastus: vaikka myönnän toisinaan lankeavani "kolmen lapsen äitinä tiedän, että..." tyyppisiin neuvoihin*, minäkään en tiedä kaikkea!

En tiedä esimerkiksi
  • miten yöimetyksistä pääsisi helpoiten eroon
  • minkä ikäisenä lapsen kuuluu alkaa käyttää tyynyä, vai onko sillä ylipäätään mitään väliä
  • miten lapset saa opetettua siivoamaan itse tavaransa ilman jatkuvaa jankutusta

Muitakin puutteita tiedoissa on, mutta nämä nyt tässä päällimmäisenä. Jos joku sattuu tietämään vastauksia noihin, niin saa kertoa. Lupaan, etten katso nenänvartta pitkin, vaikka tietoa jakaisi henkilö, jolla on 0-2 lasta :)

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että maton rullaaminen on sopivaa ajanvietettä yksivuotiaalle, sillä se kehittää lapsen motorisia taitoja.

* Joo, olen joskus ikävästi neuvonut. Useimmiten mun "kolmen lapsen äitinä tiedän, että..." lauseet päättyy kuitenkin "... ei se imetys vaan aina ole niin helppoa" tai "... jos lapsi on päättänyt olla syömättä, niin se ei sitten vaan syö" tai "... samojen riittämättömyyden tunteiden kanssa sitä painitaan jatkossakin" tai "... paperin syöminen ei ole vaarallista" tai "...mitä ikinä teet, niin ne lyö toisiaan silti" tai jotain vastaavaa.

8 kommenttia:

  1. kahteen jälkimmäiseen mullakaan ei oo vastausta, mutta omasta kokemuksesta (kahden lapsen äitinä :D) voin kertoa että meillä toi eka toimi niin että kerrasta vaan poikki koko imetys. mutta jos meinaat imettää kuitenkin päivisin jatkossakin, niin sitten en osaa tähän vastata. eikä se kerrasta poikki:kaan ollu mikään helppo juttu :D ehkä helpoin on vaan oottaa että lapsi kasvaa ite siitä pois? tosin se ei sit taas oo helppoa yöimettävälle äidille, joka sitä odottaa :D

    eli en siis tienny mitään! :D mut tulipahan kommentoitua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrasta poikki meillä mentiin esikoisen kanssa, ja olihan se siinä mielessä helppoa, että kahden yön jälkeen se ei enää rintaa kaivannut. Päiväimetykset kyllä jatkui. Toinen lopetti itse imemisen kokonaan jo yhdeksänkuisena. Nyt mulla on takarajana huhtikuun viimeinen viikonloppu, jolloin pitäisi Poikasen pärjätä yksi yö ilman äitiä.

      Poikanen ottaa vielä keskimäärin kolmet maitohuikat yöllä, ja olen miettinyt, että onko olemassakaan mitään yövieroituskeinoa, mikä ei sisältäisi huudattamista...

      Poista
  2. Jos löydät hyvän ja toimivan sellaisen, jaa mullekin!! Mulla on just kirjastosta lainassa pantleyn pehmeä matka höyhensaarille, mutta en mä oo sitä yhtään kerennyt lukea, mutta se markkinoi enkuks itseään nimellä the no cry solution. Tiedä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin ton höyhensaarikirjan kun esikoinen oli vauva, ja turhaannuin vaan ihan kauheasti, kun mitkään vinkit ei tepsiny meillä. :) Oon kyllä kuullut, että monen mielestä siinä on hyviä neuvoja, jospa teillä toimis!

      Poista
  3. Olen myös raskaana ollessani sekä nyt 2kk ikäisen vauvan kanssa arkea pyörittäessä huomannut näiden "superäitien" mitä mielenkiintoisempia kommentteja miten mikäkin tulisi oikeasti tehdä. Hyvä postaus ja kiva blogi muutenkin! Liityin lukijaksi. :)

    Meitä voipi tulla seuraileen täältä mikäli tahtoo. http://blog4mommy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tää äitiys olla niin tärkeä ja tunteikas juttu itse kullekin, että helposti lipsahtaa neuvomisessa vähän liian kärkkääksi. Ja sitten on tietysti se joukko, jonka on vaan pakko olla oikeassa, ja joiden oikeassa oleminen tarkoittaa sitä, että muut ovat väärässä...

      Tervetuloa lukemaan! Tulenkin tästä vastavierailulle :)

      Poista
  4. (yhden lapsen kokemuksella...) Jätin viimeisenä yöimetyksen pois. Sitä ennen noin kuukauden ajan vähensin imetyskertoja noin yhden viikossa. Lopuksi oli jäljellä enää ilta ja yö. Sitten jäi ilta pois, ja yöimetykset lopetin kolmen yön projektina. Luulen että huutoa tulee väistämättä, mutta enemmänkin lasta kiukuttaa palvelun loppuminen kuin että sillä olisi mikään oikea hätätilanne. Ekana yönä jaksoi 20 min huutaa (nukkui vieressä), toisena noin 10 min ja kolmantena ei enää huutanut. Siihen loppui imetys ja viikon päästä ei itse enää huolinut vaikka tarjottiin (mahataudissa kun oli).

    Koska on vain tämä yksi kokemus, en voi tietää toimiiko tämä aina, mutta mun logiikalla vähitellen vähentäminen oli helpointa kaikille osapuolille. Vierottuminen tapahtui oikeastaan huomaamatta. Lapsi oli silloin noin 1v.

    Tyynystä järkeilin, että 1v voi ruveta nukkumaan matalalla lastentyynyllä jos haluaa. Kolmanteen kohtaan odottelen edelleen saavani jonkun viisaamman neuvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan esikoisen kanssa (kuten nyt kuopuksen kanssa) oli aikoinaan sellainen tilanne, että heräili paljon öisin ja aina halusi sitä maitoa saada. Esikoisen kanssa päästiin siitä eroon parissa yössä ihan vaan sillä, että mies nukkui lapsen kanssa ja mä muualla. Kahtena yönä se kitisi maidon perään, mutta ei sen enempää. Kaipa se on vaan pakko tän toisen kanssa toimia samoin. Mä olen tykännyt antaa päiväimetysten jatkua niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Esikoisen kohdalla päiväimetykset (jotka oli lähinnä ennen päiväunia ja illalla) jäi vähän kuin itsestään aika pian yöimetysten loppumisen jälkeen, ikää oli 13kk. Toisen kanssa imetys oli melkoista taistelua parikuisesta lähtien, ja neiti oli 9½kk kun annoin periksi, ensin loppui päiväimetykset ja sitten yöimetyksetkin. Tää kolmas haluaa maitohuikat nykyään päivällä lähinnä ennen unia tai jos harmittaa tai olen ollut poissa kotoa, eli selvästikään ei enää ravinnokseen äidinmaitoa kaipaa, vaan se on läheisyysjuttu. Yöllä ottaa muutamat huikat, mutta ei joka heräämisellä (joita oli viime yönä 7).

      Meillä oli aikamoisen taistelun takana tän kolmannen kanssa sänkyyn nukahtamisen opettelu, joten ehkä siksi mua jo valmiiksi hirvittää yöimetyksistä eroon pääseminen.

      Poista