9.2.2014

1-vuotias Poikanen

Meidän rakas ihana suloinen hassukka Poikanen täytti tänään yhden vuoden.

Synnytystä olen tietysti muistellut, kuten asiaan kuuluu. Poikasta on juhlittu, vähän pienemmällä porukalla kuin meillä yleensä on, mutta erinomaisen hyvällä porukalla. Isovanhemmat ja kummit siis kävivät juhlimassa nyt viikonloppuna, ja toinen mun siskoista perheineen jo sitä ennen. 

Poikanen ei itse vielä kakun ja muiden herkkujen päälle (onneksi) ymmärrä. Kakkua sai maistaa, mutta pahaa oli. Olin ajatellut ihan vaan jonkun tylsän kakun tehdä, mutta isosiskojen mielestä piti olla joku "hieno" (siis suomeksi jotain esittävä kakku). Ehdottivat autoa ja traktoria ja kaikenlaista, mutta kun en jaksanut mitään ihmeellistä alkaa tehdä, niin päädyttiin lumiukkoon.


Täytyy sanoa, että paljon helpommalla ei voi esittävän kakun teossa päästä. Kaksi pyöreää kakkupohjaa (tein kahdeksan munan taikinan ja jaoin kahteen vuokaan, toinen 24cm ja toinen vähän pienempi), toisesta pala pois, että sain ne hyvin yhteen, ja kermat päälle. Täytteenä kakussa on soseutetusta mustikasta, kokonaisista vadelmista ja vadelmahillosta tehty sörsseli ja valkosuklaakermaa. Tosi hyvää ja raikasta!


Toiseksi makeaksi tein pekaanipähkinä-appelsiinikakun, joka on tavallisesti ihan käsittämättömän hyvää, mutta tällä kertaa siitä tuli kyllä vähän liian makeaa. Oli se ihan hyvää silti :) Suolaisena oli lohipiirakkaa, joka on yksi meidän suosikeista (mun äidin resepti). Tällä kertaa Miehen tekemänä se.

Pieni päivänsankari jaksoi juhlimiset hyvin ja oli innoissaan vieraista. Mutta hänhän nyt onkin aivan hirmuisen ihana valloittava pieni mies :)

Yksi vuotta täyttäessään Poikanen
  • seisoo tuen kanssa, ja välillä vähän ilman tukeakin
  • osaa kiivetä (viimeksi tänään Isosiskon sänkyyn, josta tulikin sitten pää edellä alas), mutta ei osaa laskeutua
  • ei vielä kävele ilman tukea
  • heräilee "enää" n. neljä tai viisi kertaa yössä, välillä valvotaan tunnin verran, välillä ei
  • nukkuu mieluiten (=vain ja ainoastaan) äidin vieressä
  • on huumorintajuinen epeli, joka tykkää vitsailla ja hassutella
  • nukkuu kahdet puolen tunnin päikkärit
  • hurmaantuu päästessään vessaan läpyttelemään vessanpöntön kantta
  • on pitkä ja hoikka kuten vauvanakin
  • suussa on viisi hammasta
  • tykkää hirmuisesti perunamuussista ja lohesta, puurosta, leivästä ja maissinaksuista, mutta inhoaa sydämensä pohjasta raejuustoa
  • soittaa mielellään pianoa
  • sanoo "ei" (joka tarkoittaa myös "kyllä"), "appa" (joka tarkoittaa vaippaa ja vaipanvaihtoa, mutta on myös yleissana) ja "äittä" (joka tarkoittaa kaikkia tuttuja ihmisiä) ja tietysti puhua pälpättää omalla kielellään
  • tykkää ulkoilla
  • leikkii mielellään autoilla ja kaikilla ääntä pitävillä leluilla
  • tyhjentää kaikki mahdolliset (ja osan mahdottomista) kaapit ja laatikot
  • osaa varsin vakuuttavasti ilmoittaa tulleensa mielestään kaltoin kohdelluksi
  • leikkii joskus pitkiäkin aikoja itsekseen, toisinaan taas roikkuu lahkeessa ihan koko ajan
  • on vaan ihan käsittämättömän suloinen ja ihana.
Kuten aiemminkin on tullut mainostettua, Poikanen on ihan huippu! En vaan käsitä, että se on jo yksivuotias. Että meillä ei ihan oikeasti ole enää vauvaa. On se vähän haikeaa...

4 kommenttia:

  1. Onnea teidän ihanalta kuulostavalle Poikaselle! :) Kovasti samaistuin yksivuotisfiiliksiin, kunnes yhtäkkiä tajusin, että toi meidän "yksivuotiashan" on kohta päivälleen 1½-vuotias. Eeeeeei voi olla... :D (Eli samaistun myös viimeisiin lauseisiisi myös kovasti.)

    VastaaPoista
  2. =) ihanan pirteä blogi, liityin lukijaksi =)

    VastaaPoista