2.1.2014

Hyvää vuotta 2014!

Niinpä vaan vaihtui vuosi. Viime vuoden isoin tapaus meillä oli tietysti Poikasen syntymä. Vielä vuosi sitten oltiin nelihenkinen perhe, ja nyt meillä on maailman ihanin ja suloisin ja hauskin Poikanen. 

Yhtä tän vuoden isoista tapauksista odotetaan tapahtuvaksi lähitunteina. Miehestä nimittäin tulee eno ihan tuota pikaa (tai siis, viimeistään vuorokauden tai parin sisällä). Huisin jännää :) 

Vuodenvaihdetta vietettiin mun vanhemmilla. Oli kiva mummolareissu, johon sisältyi ekoja kertoja. Isosisko ja Pipanainen pääsivät ekaa kertaa elokuviin. Käytiin siis katsomassa se Eemeli. Oli mun mielestä (ja mummon ja lasten mielestä myös) hyvä, sopivan mittainen, ei pelottava ja hyvin tehty. 

Tytöt oli tietysti ihan tohkeissaan elokuvissa käymisestä. Pipanaisella on Miehen vanha Uusi Testamentti ja Psalmit -kirja turvaleluna (se on sopivan pieni Pipanaisen käteen, ja se on tosiaan sille kovin rakas Raamattu, joka pitää ottaa joka paikkaan mukaan) ja eihän ilman Raamattua tokikaan voinut lähteä elokuviin. Siellä saliin pääsyä odotellessa se sitten iloisesti heilutteli kaikille Raamattuaan. Meidän saarnaaja ;)

Poikanen ei päässyt elokuviin, mutta kunnostautui lausumalla Virallisen Ekan Sanansa (ja nyt itselle muistiin, että 30.12.). Kieltäminen on ollut Poikasesta kamalan hauskaa viime aikoina. Siis kun sitä kielletään. Kun Poikasta kieltää, se alkaa puistella päätään ja nauraa. Hirmu kiva leikki. Nyt mummolassa se konttasi kohti joulukuusta, pysähtyi vähän matkan päähän, pudisteli päätään ja sanoi "ei". Ja sama aika monta kertaa. Olin vähän epäilevällä mielellä, että niinköhän se nyt oikeasti sanoi, mutta sama toistui kyllä sitten seuraavana päivänä pistorasian luona useaan otteeseen. 

Mitä ennustaa tulevaisuutta ajatellen, että lapsen eka sana kypsässä kymmenen kuukauden iässä on "ei"...

Käytiin katsomassa illalla kaupungin järjestämä ilotulitus, joka oli tänäkin vuonna tosi hieno. Viime vuodesta oltiin otettu opiksemme, ja sekä Poikasella että Pipanaisella oli kuulosuojaimet. Poikanenkin tykkäsi kovasti raketeista. 

Illalla lasten nukahdettua pelailtiin (minä, Mies, veli ja veljen vaimo), miehet ampui raketteja (ja tällä kertaa mulla oli itkuhälyttimet oikein päin) ja syötiin kamalasti kaikkia herkkuja. En tiiä, jotenkin mulla ei ole enää aikuisena ollut vuoden vaihtumisessa sellaista hohtoa. Eli oli kivaa, ja se siitä.

Äiti leikkasi mun tukkaa. Ei yletä enää vyötärölle, ja on siisti ja hyvä. Hoksasin just, että multa ei taidettu leikata hiuksia ollenkaan viime vuonna, koska edellinen leikkuukerta oli viime vuodenvaihteessa vuoden 2012 puolella. Kauhean kätevä tällainen pitkä tukka, kun ei ole niin justiinsa, milloin muistaa leikata...

Tänä vuonna 
  • meidän lapsille syntyy (toivon mukaan) ainakin kaksi serkkua
  • aion jatkaa psykan opiskeluja
  • Isosisko menee eskariin
  • musta tulee supernainen, joka hoitaa lapset, kodin, parisuhteen ja opiskelun täydellisesti, näyttäen aina huolitellulta, hermostumatta ikinä lapsiin tai mieheen tai mihinkään, ja muutenkin aion herättää kateutta kaikissa kanssaeläjissä loputtomalla täydellisyydelläni.

4 kommenttia:

  1. Ihana toi lähetystyötä tekevä Pipanaisenne! :D

    Meillä on myös harjoiteltu komentamista. Pieni kulkee nuket kainalossa ja komentaa niitä (?) hyvinkin painokkaasti: "ÄI! ÄI!" Miksi se jotenkin saa tuntemaan piston sydämessä? ;) Mutta hauskaa on, että se osaa jo vastata kysymyksiin jokseenkin järkevästi "äi" tai "oo-o". Ihmeellistä, että voin jutella jo molempien lasteni kanssa... :)

    Ihanaa ja ilontäyteistä tätä vuotta sinulle ja väellesi! :)

    VastaaPoista
  2. Meillä esikoinen oppi sanomaan "ei" heti toisena sanana äidin jälkeen suunnilleen samassa iässä kuin Poikanen. Tyttö on tänä päivänäkin yhtä suurta eitä päivästä toiseen. ;) Kun taas kuopus oppi "ei" -sanan vasta 1v4kk:n ikäisenä (tai jos osasi aiemmin niin koki vasta tuolloin tarpeelliseksi sanoa sen ääneen). Siihen saakka kaikkiin kysymyksiin sai aina ponnekkaasti vastaukseksi "joo!". Ja nytkin hän selvästi enemmän käyttää myönteistä "joo"ta kuin kieltäytymistä. Voiskohan tästä päätellä, että kuopuksella on vähän vähemmän temperamenttinen luonne kuin siskollaan?

    VastaaPoista