25.2.2013

Mariskooli.

Mä en ole koskaan ollut Mariskooli-ihmisiä. Lapsuudenkodissa oli pari Mariskoolia, ja musta ne oli itseasiassa aika rumia. Jokunen vuosi sitten sain mummolta lahjaksi ison Mariskoolin. Mummo kysyi väritoivetta etukäteen, ja sanoin, et mielellään kirkas. Kirkkaan sainkin. Mun mielestä se oli ihan ok astia, vaikka en muuten kyllä yhtään ollut Mariskooli-ihmisiä.

Sit sain yhdeltä ystävältä pienen ruskeanharmaan Mariskoolin. Tykästyin siihen, kun se oli jotenkin pieni ja söpö ja kivan värinen. Vaikka en muuten ollutkaan Mariskooli-ihmisiä.

Tilasin käsityölehden, kun sen sai puoleen hintaan ja tilaajalahjana sai sinisen pienen Mariskoolin. Meillä on tosi paljon sinisiä astioita, joten ajattelin, et sehän sopii kivasti astioihin, vaikka en yhtään Mariskooli-ihmisiä olekaan.

Sain Miehen vanhemmilta joululahjaksi pienen kirkkaanpunaisen Mariskoolin. Ajattelin, et se on aika kiva, vaikka en olekaan Mariskooli-ihmisiä (ja vaikka se on ainut punainen astia tässä taloudessa).

Ja sitten anoppi kysyi, haluisinko siltä ison ja pienen harmaan Mariskoolin, mitä sen ei tule käytettyä. Halusin. Ne on just kivan värisiä.

Mulla on kaapissa hyllyllinen Mariskooleja. Onko musta tullut Mariskooli-ihminen?

5 kommenttia:

  1. Mäkään en ole tykännyt mariskooleista, mutta ne pienet sulatti mun sydämen! Niinpä niitä onkin meillä jo 6. :)

    VastaaPoista
  2. Joo, ne on söpöjä. Ja isot ja pienet yhdessä näyttää kivalta kans. Mä jo harkitsen, et laittaisin omani keittiön avohyllyyn esille... Hmm, huolestuttavaa?

    VastaaPoista
  3. "Mä jo harkitsen, et laittaisin omani keittiön avohyllyyn esille..."

    Kyllä, susta on kovaa vauhtia tulossa, ellei jo tullut, ihan selvä mariskooli-ihminen!

    VastaaPoista
  4. Liittyy varmaan tähän vanhenemiseen :)

    VastaaPoista