Meillä, tai mulla, oli varsinainen aktiiviaatto tänä vuonna. Olin säestämässä iltapäivällä aaton messussa ja sitten jouluyön messussa kuoron kanssa laulamassa. Aattoa edeltävän yönä jäi unet vähän vähiin, ja kun jouluyönä kotiuduin yömessusta joskus lähempänä yhtä yöllä, niin kyllä väsytti!
Mutta hirveän kiva joulu oli taas. Aattona Miehen vanhemmat tulivat meille. Melko samalla kaavalla vietettiin aattoa, kuin yleensäkin. Aamupäivällä saunaan, riisipuurolle (mä sain mantelin! Lapset saivat useitakin, mutta suoraan lautaselle aseteltuna :D ), jouluruoan valmistelua, lapset katsoivat telkkaria ja kymmenen minuutin välein Poikanen kysyi, voidaanko jo avata lahjat.
Yhden jälkeen lähdin Pipanaisen kanssa kirkkoon ja muu porukka tuli sitten perässä. Aattohartaus (tai "hartaus", ihan messu se oli ehtoollisineen kaikkineen) oli tosi kiva ja oli kiva pitkästä aikaa olla säestämässä. Kappeli oli niin täynnä, etteivät kaikki mahtuneet istumaan. Me ollaan yleensä käyty seurakunnan aattohartaudessa tuossa lähikirkossa, tää oli mukavaa vaihtelua siihen.
Joulupäivällisen valmistelu sujui yllättävän nopeasti, osittain varmaan siksi, että oltiin Miehen kanssa valmisteltu mahdollisimman paljon jo etukäteen, ja osittain siksi, että lapset on jo isoja ja nyt oli vielä isonvanhemmat viihdyttämässä. Ruoka oli hyvää, vaikka vähän harmitti, kun en saanut syödä mätiä ja kylmäsavulohta. No, kunhan pääsen synnyttämään ja synnäriltä kotiin, niin sitten toivon, että mua odottaa kotona mätileivät :D
Lahjojen avaaminen sujui tappeluitta. Poikanenkin osasi jo hienosti lukea, mitä paketin päällä lukee (paitsi mumminsa paketin päältä luki vahingossa Hyvää Joulua Tampereelle!) ja odottaa omaa vuoroa. Lapset saivat mieleisiä lahjoja, ja niin aikuisetkin. Saatiin lapset just sopivasti nukahtamaan ennen kuin mun olikin jo aika lähteä sinne yömessuun.
Joulupäivä meni aika väsyneissä merkeissä, mutta sai mennäkin. Suklaata riitti, ruoat maistuivat ja lapsilla oli kivaa tekemistä joululahjojen parissa. Tapanina lapset lähtivat mun vanhemmille pariksi yöksi ja me saatiin Miehen kanssa vähän kahdenkeskistä aikaa. Mietittiin, että koskahan mahtaa tulla vastaava tilaisuus. Joskus vuonna 2019?
Kaiken kaikkiaan välipäivät oli mukavaa leppostelua. Mitään suurta ja ihmeellistä ei tehty, ollaan oltu ja möllötelty. No Mies kunnostautui käymällä lasten kanssa uimahallissa :)
Uusi vuosi oltiin myös kotona (mä kieltäydyn enää lähtemästä mihinkään kauas), mun veli tuli meille illaksi, kun sen vaimo oli yövuorossa. Annettiin lapsille lupa valvoa niin myöhään, kuin jaksavat. No nehän jaksoivat. Yhteen asti yöllä. Huh.
Kuvittelin, että seuraavana aamuna meillä nukutaan pitkään. Oltais ehkä nukuttukin, ellei Pipanaisen puhelimeen olisi unohtunut kouluunlähtöhälytys päälle, ja puhelin näin ollen mölynnyt keittiön pöydällä 8.10. Eihän siinä sitten.
Saatiin pariksi päiväksi kylään Suomen-lomalla ollut Pipanaisen kummitäti. Oli tosi ihana nähdä pitkästä aikaa! Vietettiin aikaa yhdessä ja käytiin mm. tyttöjen kanssa elokuvissa (Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset oli yllättävän viihdyttävä myös aikuisnäkökulmasta. En olisi uskonut!)
Tänään on 39 raskausviikkoa täynnä. Isosisko ja Poikanen oli tässä vaiheessa jo syntyneet, joten tietysti joka päivä on vähän mielessä, että jokohan tänään Bonus päättää syntyä. Mitään kiirettä mun puolesta ei tarvi pitää, mutta toki tässä itse on valmiina. Meillä oli tän viikon lainassa Miehen siskon pikkukoira (jota lapset rakastivat suuresti!), ja tänään sitten Mies ja lapset kävivät serkkulassa palauttamassa koiran ja juhlimassa serkkupojan synttäreitä. Itse en lähtenyt mukaan, kun matkaa on melkein kaksi tuntia. Mä sitten täällä kotona ompelin ja puuhastelin muuta.
Kiva joululoma on ollut, vaikka taas kävi niin kuin joka vuosi käy: kuvittelen, että teen välipäivinä kaikenlaista (sekä hyödyllistä, että esim. ompelen hirveästi jne), enkä sitten tosiasiassa tee mitään. Mutta sekin tuli ihan tarpeeseen. Huomenna on vielä viimeinen lomapäivä, ja sitten tytöillä alkaa koulu, Mies menee taas töihin (odottamaan isyyslomaa...) ja Poikanen aamupäiviksi päiväkotiin. Ja jännityksellä odotellaan, milloin meidän Bonari päättää syntyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti