7.7.2016

Vielä viimeiset Tanska-muistelot

Viimeinen Tanska-päivä alkoi mun osalta liian aikaisin. Pipanainen heräsi neljän aikoihin yskimään ja tuli viereen. Siinä sitä yskimistä sitten kuunneltiin kuuteen asti. Isosisko heräsi puoli seitsemältä. Pipanainen onneksi sai jatkettua unia pitkään.

Aamupala ja vohvelit olivat yhtä tolkuttoman hyviä kuin edellisenäkin aamuna. Aamupalapuuhien jälkeen pakkailtiin kamppeet ja kirjauduttiin hotellista ulos. Mikään kiire kohti Kööpenhaminaa ei ollut, koska lento lähti vasta illalla. Kuljeskeltiin vähän Odensessa (tarkoitus oli etsiä leikkipuisto, löydettiin vaan tavallinen, ja juostiin sitten hippaa siellä). Tanskassa näytti olevan lakkiaispäivä, koska siellä täällä kuljeskeli ylioppilaslakkipäisiä nuoria ruusujen kanssa. Vaikutti vähän siltä, ettei ylioppilasjuhlat ole samanlainen superjuhla kuin Suomessa, ainakin meidän näkemät ylioppilaat (?) olivat pukeutuneet aika tavallisiin vaatteisiin. Ja olihan päivä toki tiistai, että voihan se olla, että isompia juhlia järkätään vaikka viikonloppuna, en tiedä. 

 Odenselaista arkkitehtuuria. 
Talot tosin ei ollu vinossa, kuva vaan on napattu liikkuvan auton ikkunasta.

Mä lähdin Pipanaisen kanssa ostamaan Poikaselle tuliaisia ja muut jäivät vielä vähän kuljeskelemaan. Muitakin pieniä ostoksia siinä suoritettiin ennen kuin käytiin vielä hyödyntämässä hotellin vessaa ja lähdettiin ajelemaan kohti Kööpenhaminaa. Ai niin, sitä ennen käytiin vielä uudestaan eläintarhan kaupassa, koska porukan tytöt eivät olleet löytäneet mielestä matkamuistoa Legolandista (ei ollut toinen porukan pojistakaan, mutta hän halusi matkamuistoksi patsaan). Eläintarhan kaupasta löytyi. Mummo oli siis antanut kaikille lapsille vähän matkarahaa, jolla ostaa matkamuisto.

Kohti Kööpenhaminaa siis. Minä ja molemmat meidän tytöt nukuttiin iso osa automatkasta, Ison-Beltin siltakin meni tällä kertaa vähän ohi. Ajatus oli, että pysähdytään syömään, kun nälkä tulee. No, nälkähän tuli porukan nuorimmalle Kööpenhaminan laitamilla, ja tosi kova tulikin. Ei auttanut muu kuin googlata lähin mahdollinen ravintolaksi laskettava paikka. Harmi vaan, että siinä kohdalla sijaitsi jäätelöbaari :D Päätettiin palata jätskille myöhemmin, mutta ensin oli etsittävä ruokaa. Ihan läheltä löytyikin ehkä-turkkilainen ruokapaikka (tiedättekö, niitä semmoisia, mitä Suomessakin on joka lähiössä ja jopa meidän pikkukylässä). Ruoka oli edullista ja yllättävän hyvää. Vessa aika ällö.

Siskonpoika oli ehdottanut, että oltais menty mäkkäriin syömään ja saatu jätskit siinä samassa, mutta onneksi ei menty. Se ruoka oli ihan kelpoa, ja sitten palattiin jätskille. Miten sitä voikin osua vahingossa jossain tanskalaislähiössä taivaallisen jäätelön kohdalle?

Jos joskus satutte syystä taikka toisesta pyörimään Kööpenhaminan reunoilla alueella nimeltä Brøndby, niin etsikää rantakadulta käsiinne Manolo-jätskibaari. Aivan sairaan hyvää. (Googlaamalla vähän arvelisin, että kyseessä olisi ketju, eikä taivaallista jätskiä varten siis ehkä tarvitsisi olla juuri Brøndbyssa). Jätskibaarin poika kertoi, että jäätelö olisi heillä käsin tehtyä. Maun perusteella uskon.


Koska meillä sattui vielä olemaan aikaa, niin käytiin kävelemässä vähän merenrannalla. Rannan lähellä kulki kiva kävely-/pyörätie ja hissukseen tallusteltiin kohti rantaa. Kaunista oli, ja ranta näytti ihanalta. Matala hiekkaranta, olisi ollut ihana käydä uimassa, jos sää olisi ollut yhtään uintilämpöinen. Mutta kiva oli istuskella rannalla ihailemassa maisemia ja syömässä eväitä. Lapset keräsivät matkamuistoiksi simpukoita.

 Kuten kuvasta näkyy, ei ihan uintivaatetus :)

Siitä sitten lähdettiinkin kohti lentokenttää. Matkalla pysähdyttiin vielä ruokakaupassa (sisko ja minä karkkiostoksilla) ja tankkaamassa. Mitenkään liian aikaisin ei oltu kentällä. Ei tullut kiire, vaan hyvin ehdittiin palauttaa auto ja hissuksiin siirtyä lasten kanssa vessaan, turvatarkastukseen jne, mutta ei kyllä jäänyt ylimääräistä aikaakaan. Turvatarkastuksessa siskon miehellä kesti, tanskalaisviranomaiset eivät osanneet päättää, ovatko repussa olleet juustot vaarallisia vai ei. 

Lentokentällä kävelyä riitti ja toinen siskon pojista löysi onneksi haluamansa patsaan lentokentän myymälästä (sitä vähän oli kaivellut, kun ei ollut tajuttu ostaa sieltä merenneidolta sille patsasta, eikä ehditty sinne enää uudestaan). Rättiväsyneenä odoteltiin koneeseen pääsyä. Pipanaisella alkoi väsy mennä jo kiukun puolelle (ja mulla myös). 

Oletin, että tytöt nukkuisivat koneessa, mutta nehän piristyivät, söivät eväitä, kävivät lentokoneen vessassa (kokemus sekin) ja piirtelivät. Mä olin niin väsy, etten jaksanut edes neuloa. Onneksi lento ei ollut pitkä ja Helsingin päässä kaikki sujui nopeasti.


Vähän ennen puolta yötä päästiin starttaamaan auto lentoparkista kohti kotia. Tytöt nukahtivat autoon. Kotona Mies odotti hereillä, laiteltiin tytöt petiin ja siskon perhekin tuli vielä meille yöksi (niillä on liian pitkä matka ajaa kotiin yöksi). Mä olin niin yliväsynyt, että sain unen päästä kiinni vasta kahden jälkeen. Aika pitkä päivä, kun aamuherätys oli ollut neljältä.

Reissusta täytyy sanoa, että todella todella onnistunut oli! Kaikki meni hyvin ja sujuvasti, kaikilla oli kivaa, kukaan ei sairastunut jne. Hirmu mukava ja onnistunut matka kaikin puolin.

Kotiinpaluuta seuraavana aamuna sitten siskon perhe lähti jatkamaan matkaansa ja Poikanen tuli mummilasta kotiin. Jännityksellä odotin, että miten se reagoi, mutta se vaan halusi olla pari minuuttia sylissä ja alkoi sitten leikkiä junaradalla. 

Kyllä se kotiinpaluuta seuraava päivä kuitenkin oli aika kamala, kaikki oltiin väsyneitä, tytöt riiteli ja kiukutteli, Poikanen kiukutteli ja roikkui koko ajan mussa kiinni (no tottakai, olihan se ollut musta 4 päivää erossa ja isistäkin 2) ja hermot oli kireällä. 

Seuraavana päivänä hullut lähdettiin vielä juhannuksen viettoon Miehen vanhempien mökille. Oli aika kamala juhannus, lähinnä, koska itse olin niin väsynyt, etten jaksanut mitään, ihmiset ja äänet ja kaikki oli liikaa ja olo oli lisäksi flunssainen ja aika kamala. Tulipahan oltua. Juhannussunnuntaina ajeltiin vielä mökiltä Mikkeliin mun enon ja tädin 60-vuotisjuhliin (siellä oli kivaa. Oudosti se väenpaljous ja äänet ei tuntunu pahalta. Ehkä sitä sai itsensä jotenkin juhlamoodiin). Oli aika kiva tulla kotiin.

4 kommenttia:

  1. Siellä ei kuulemma tosiaankaan tuo lakkiaispäivä ole mikään iso juhla. Konfirmaatio sen sijaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin suomalaisittain tuntui hassulta, että lakkiaispäivä oli tiistaina ja porukka ihan arkivaatteissa tai korkeintaan vähän siistimmissä.

      Poista
  2. Hei, en löydä sinun sähköpostiosoitetta, olisin kysellyt osoitettasi Konmari-kirjan postitusta varten! Ihanan näköistä tuolla Tanskassa, piti jäädä katselemaan kuvia pitkäksi aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin osoitteen sulle sähköpostiin. Olipa kiva yllätys tämä!

      Poista