13.11.2013

Yhdessä.

13.11.1999 oli lauantai.

Sinä viikonloppuna järjestettin Maata Näkyvissä -festarit Turussa, kuten marraskuussa on tapana. Maata Näkyvissä -festareilla oli semmoinen kymmenisen tuhatta ihmistä, nuoria enimmäkseen, eikä varmaan oltu Miehen kanssa ainut pari, jonka yhteinen taival alkoi ihan virallisesti tuolloin.

Oltiin tutustuttu kunnolla edellisenä kesänä (meillä on vähän erimielisyyttä siitä, tunnettiinko ennen kesää vai ei), kun oltiin isosina Partaharjun Suunta-suurleirillä. Loppukesästä oltiin oman seurakunnan varkkarileireillä myös isosina, ja siellä meistä tuli kaverit. Olkoonkin, että Mies ei erityisemmin mua muuten kiinnostanut. Siinä syksyn mittaan alettiin käydä joka ilta parin tunnin puhelinkeskusteluja, ihan kaveripohjalta, kuinkas muuten. Miehellä oli kännykkä, mulla ei. Että kiitos vaan vanhemmille siitä, että ette ihan kauheasti olleet kiukkuisia puhelinlaskuista.

Me oltiin eri kaupungeissa lukioissa (mä silloin lukion ekalla ja Mies tokalla), joten nähtiin lähinnä seurakunnan nuortenilloissa. Istuttiin siellä aina vierekkäin ja oltiin ihan vaan kavereita... Mun ystävät ja Miehen sisko vähän yritti härnätä, mut mä vakuutin että ei meillä mitään tässä ole. Yhden kaulakorunkin se mulle toi uintileiriltä Teneriffalta, ihan kaverina vaan.

Hyviä ystäviä vaan oltiin, mutta jotenkin se meni kumminkin niin, että seurakunnan festarireissulla (seurakunnan tapahtumat on vaarallisia!*) alettiin seurustella. Mulle iski jälkikäteen vähän paniikki, ja mietin, että haluanko mä kumminkaan. Vaikka seurustelu oli jotenkin tavallaan itsestään selvää ja luontevaa, niin kuitenkin mietitytti, että haluanko ja tykkäänkö mä nyt kuitenkaan. Oin myös meidän kaveriporukasta eka pariutuja, joten koko tilanne tuntui uudelta ja oudolta. Kypsä 16-vuotias kun olin, niin ajattelin, että neljä kuukautta pysyn kyllä Miehen kanssa yhdessä, koska sitä ennen seurustelun lopettaminen olisi tosi noloa (!!). Siinä neljässä kuukaudessa ehti sitten paniikki mennä ohi :)

No teini-iän myrskyissä tuli oltua myöhemmin vähän aikaa erossakin. Mutta yhteen sitten aika pian palattiin uusien "me ollaan vaan kavereita" ja "kyllähän mä susta tykkään, mutta en mä sua silleen rakasta" -vaiheiden kautta, eikä sen jälkeen ole tarvinnut enää eroamisia miettiä.

14 vuotta on siis siitä, kun alettiin Miehen kanssa seurustella. Villiä, että ollaan oltu yhdessä melkein puolet elämästämme! Tunnen olevani tosi etuoikeutettu, kun ollaan saatu Miehen kanssa yhdessä kasvaa murrosikäisistä aikuisiksi. Ollaan saatu kokea niin paljon yhdessä. Eihän se kasvaminen aina ole kovin helppoa ollut, ja matkan varrella ollaan kyllä myös satutettu toisiamme. 

Mutta silti. Ihana, että ollaan saatu kasvaa yhdessä ja kasvaa yhteen. Että meillä on pitkä yhteinen menneisyys, ja jos Herra suo, niin toivottavasti myös yhteinen tulevaisuus on pitkä. 

* Jos haluatte pysyä sinkkuina, niin älkää vaan osallistuko mihinkään seurakunnan järjestämään retkeen tai reissuun! Mä olen elämäni aikana seurustellut kahdesti (Miehen kanssa siis molemmat kerrat), ja molemmilla kerroilla seurustelu on virallisesti alkanut seurakunnan reissulla. Miehellä on mun lisäksi ollut kaksi lyhyttä teiniseurustelua, jotka nekin on molemmat alkanu seurakunnan reissuilla. Pahempaa paritusta kuin Napakymppi!

4 kommenttia: