14.12.2017

Joukko lukuvinkkejä

Jatketaanpa taas lukuvinkkien parissa:

Julian Fellowes: Belgravia
Downton Abbey oli ihana, ja odotin sen luojalta jotain ihanaa. Rehellisesti sanottuna, eipä tämä nyt niin kummoinen ollut. Ennalta-arvattava kaikin puolin, mutta tulipahan luettua.

Marie Kondo: KonMari -iloa säkenöivä järjestys
Marie Kondon toinen opus oli astetta käytännönläheisempi ja maalaisjärkisempi kuin ensimmäinen. Edelleenkään en ole suuri Kondo-fani (enkä ole marittanut kotiani), mutta tästäkin parhaat palat tulevat käyttöön. Tykkään näistä kodin järjestämiskirjoista, vaikka usein olen monessakin asiassa eri mieltä kirjoittajan kanssa. Mutta niitä on kiva lukea, saa inspiraatiota omasta kodista huolehtimiseen ja ihan jo kirjan lukemisesta tulee sellainen olo, kuin olisi tehnyt oman kotinsa eteen jotain :)

Cecelia Ahern: Kuinka rakastutaan
Tykkäsin! Päähenkilö ajautuu vähän vahingossa pelastamaan itsetuhoisen miehen hyppäämästä sillalta ja yrittää saada tämän haluamaan jatkaa elämää. Vaikka olikin vähän kliseinen monessa kohtaa, niin tykkäsin silti. Tämän lukemisesta tuli hyvä mieli. Suosittelen.

Laura Lähteenmäki: Korkea aika
Korkea aika hyppi eri sukupolvien tarinoiden välillä, kertoen sekä sodan jälkeisestä ajasta että nykypäivästä. Ei tämä minusta huono kirja ollut, mutta eipä kyllä erityisen hyvä tai mieleenpainuvakaan. Tuli sellainen olo, että olen tämän jo kertaalleen lukenut (vaikka en ollut), ehkä siksi, että monet suomalaiset nykyromaanit on jotenkin niin samalla tyylillä kirjoitettuja. Ei erottunut joukosta.

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
Tässä oli jotenkin tosi paljon jotain samaa kuin Kate Mortonin kirjoissa. Mukaansatempaava tarina ja vetävästi kirjoitettu. Tarinassa liikuttiin sekä menneisyydessä että nykyajassa ja (kuinka ollakaan)
suuri salaisuus odotti paljastumistaan. Jotenkin aika perus-lukuromaani, mutta ei huono ollenkaan. Ihan lukemisen arvoinen.

Minna Rytisalo: Lempi
Tämä oli jotenkin kivasti erilainen ja yllättävä kirja. Kirjassa kerrottiin "päähenkilö" Lempin tarinaa kolmen muun henkilön elämäntarinoiden kautta. Aika moni asia jäi tavalla tai toisella auki (mikä pikkuisen mua häiritsi jopa), mutta toisaalta mua viehätti se, miten eri ihmisten kuvaamana myös Lempi näytti kovin erilaiselta. Näinhän se on todellisuudessakin. Ehdottomasti suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti