1.12.2017

Äitiysloma

Äitiysloma alkoi nyt.

Tällä hetkellä tuntuu vähän oudolta ja haikealtakin. Joitain oppilaita tulee ikävä (toisia ei) ja työkavereita varsinkin tulee ikävä (no ei tietysti kaikkia niitäkään). Meillä on yleensä opehuoneessa tosi kivaa, ja just nyt tuntuu, että enhän mä pärjää mitenkään ilman sitä sosiaalista kanssakäymistä.

Mutta toisaalta tiedän, että jo maanantaina tai viimeistään tiistaina olen päässyt äitiyslomamoodiin, enkä liiemmin kaipaile takaisin töihin. Mulla on tapana käsitellä (ja surra) isoja muutoksia hirveästi etukäteen, mutta sitten muutoksen koittaessa ne yleensä sujuukin melko kivuttomasti. Ja tietysti on kiva tietää, että siellä se työpaikka odottaa.

Yh-putkikin loppui, itse asiassa viikkoa etuajassa. Erinäisten sattumusten jälkeen Miehen tän viikon reissu peruuntui ja se on ollut normaalisti töissä. Kahtena iltana tuli jopa töistä niin aikaisin, että ehti laittaa lapsille iltapalan. Tosi hyvin ja kivasti nää yh-viikot kyllä meni, vaikka onhan se aina kiva, että lapset ehtii välillä isiäkin nähdä... Mulla kesti pari päivää sopeutua siihen, että Mies on talossa. Mä aina yksin ollessa saan kuitenkin arjen sujumaan tosi hyvin, ja sitten ärsyttää, kun Mies tulee kotiin ja tekee asioita eri tavalla kuin mä tai jättää tekemättä.

Raskaus etenee omalla painollaan ja oon voinut tosi hyvin. Paljon paremmin itse asiassa, kuin esim. ennen syyslomaa (no, silloin olin tosi stressaantunut ja se tuntui kyllä olossakin). Tietysti vatsa alkaa olla aika iso ja joissain asennoissa painaa, ja samoin liikkuminen on vähän hidastunut. Jos erehdyn kipittämään liian nopeasti, niin sen kyllä sitten tuntee... Mutta tosiaan kaiken kaikkiaan oon voinut hirmu hyvin, enkä tässäkään raskaudessa joutunut olemaan yhtään päivää sairaslomalla raskauteen liittyvistä syistä (enkä kyllä muistakaan syistä, mutta puolikkaan päivän olin pois ultrassa käynnin takia). 

Musta tuntuu, että mulla on nyt se energinen "keski"raskaus, vaikka loppupuolella raskautta ollaankin. Äitiysloman varalle on niin paljon suunnitelmia, että jos aion ehtiä toteuttaa ne kaikki ennen vauvan syntymää, niin pitää toivoa, että muksu syntyy kuukautta tai paria lasketun ajan jälkeen :) No, teen tietysti sen, mitä ehdin ja jaksan. 

Vähän vaikea on muistaa, että meille tosiaan on syntymässä lapsi. Muistan tietysti olevani raskaana (koska vatsa), mutta en ole yhtään edes aloittanut vauvan syntymiseen varautumista. Tai no sen verran, että tekemislistalla lukee asioita, kuten "käy läpi, mitä vaatetta on valmiina ja pese ne" ym. Mutta jotenkin tuntuu tosi kaukaiselta asialta, että tää vauva tosiaan syntyy piakkoin. Ehkä jo kuukauden päästä, tai sitten voi olla, että menee vielä melkein kaksi kuukautta. Yhtään ei olla mietitty esim. nimeä. 

Sekin on tietysti sellainen asia, että se sitten vauvan synnyttyä konkretisoituu kyllä. Että nyt se sitten on tässä. Toivottavasti saadaan ennen h-hetkeä niitä vaatteita pestyä ja vaikka sänky kasattua. Paljon muuta ei alkuun tarvitakaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti