No ensin en ehtinyt siksi, että meillä kävi vieras. Varsin mieluinen vieras, yksi hyvä ystävä oli pitkästä aikaa yökylässä. Pelailtiin poikien kanssa lautapelejä ja juteltiin niitä näitä myöhään yöhön (tarkalleen ottaen kahteen asti). Ihmettelin, et kylläpä Poikanen nukkuukin hyvin, kun se yleensä iltayöstä kitisee, ja nyt nukkui yhtä kyytiä. No, se selvisi, kun vauva heräs puoli kolmelta ja oli ihan kuumeinen. Puoli kolmen ja aamukahdeksan välillä herättiinkin sitten 8 kertaa. En sitten nukkunut ihmeemmin sinä yönä.
Kuume kestin paralla vuorokauden (sama tauti tuntui olevan kuin Pipanaisella viikkoa aiemmin), mutta sen vuorokauden iltapuolella Poikaselle iski imemislakko.
En sitten ehtinyt blogiin pariin päivään siksi, että stressasin imetystä. Pipanaisen imetys oli aikanaan hankalaa, sillä alkoi olla rintaraivareita parikuisena ja lopulta se suostui imemään vain nukkuessaan (öisin), kun mä kävelin tai joskus jossain väkijoukossa. Pipanainen oli yhdeksänkuinen kun imetys loppui, ja otin sen tosi raskaasti, vaikka jälkikäteen ajatellen olis vaan pitänyt antaa periksi jo paljon aiemmin. Siinä vaiheessa vaikka, kun koko elämä pyöri imetyksen ja siitä stressaamisen ympärillä.
Nyt kun Poikanen pisti ihan totaalisen stopin imemiselle, niin tuli tietysti kaikki muistot Pipanaisen imetyksestä mieleen, ja olin ihan varma, että nyt alkaa taas se sama show. Poikanen vaan ei suostunut edes yöllä syömään. Yritin sitten (maailman huonoimmalla rintapumpullani) lypsää vimmatusti. Yöt oli kamalia, kun rinnalle nukahtamaan tottunut Poikanen ei saanut unta, kun ei rinta kelvannut. Tai jossain vaiheessa se jopa hamusi rintaa, mutta kun sai sen suuhunsa, niin oli kuin ei olis osannut imeä, vaan alkoi purra ja oli jotenkin tosi hämmentyneen oloinen.
Olin ahdistunut, itkin ja lähettelin rukouspyyntöjä kavereille. Kahden vuorokauden imemislakon jälkeen Poikanen yhtäkkiä alkoi taas imeä (kiitos Herralle!) ja ottikin vahinkoa takaisin hengailemalla rinnalla kauan ja hartaasti. Voi että olin helpottunut! Tiedän, ettei imetyksestä nyt ihan näin isoa juttua tarvitsisi itselleen tehdä, mut mulla jäi aikanaan jotenkin niin kurjat fiilikset siitä Pipanaisen imetyksestä jne. Luulen, että Poikasella tää imemislakko johtui hampaasta (niitä on nyt kaksi).
Isosiskokin siinä ehti saada sen taudin, mikä muillakin lapsilla oli, joten sen sairastamisesta tuli vähän lisäpuuhaa imetysahdistelun keskelle. Onneksi anoppi oli meillä yhtenä päivänä, olin ite jo siinä vaiheessa niin puhki väsynyt, että jollain lastenohjelmilla oltais varmaan muuten menty aamusta iltaan.
Kolme yötä meni noin neljän tunnin rikkonaisilla yöunilla, joten kun Poikaselle alkoi maito maistua ja sekin sai nukuttua paremmin, niin olinpa tosi onnellinen unistakin. Myös siksi, että lähdin lasten kanssa syyslomareissulle ensin siskoni ja sitten vanhempieni luo. Siskolle on meiltä kolmen tunnin ajomatka, joten oli kiva, ettei mun tarvinnut ihan mahdottoman väsyneenä ajaa.
Joten en sitten ehtinyt blogiin, kun oltiin reissussa. Siskolla oli kivaa. Ne on just muuttaneet, ja uusi talo oli mukava ja kodikas. Serkuksilla meni taas mukavasti leikit yhteen, ja oli vaan kaikin puolin tosi kiva olla siellä. Kaksi yötä oltiin siskolla ja sitten jatkettiin matkaa mun vanhemmille.
Kaksi yötä oltiin sielläkin. Niillä on pesutilaremppa meneillään, joten kauhean kauaa ei senkään puoleen oltais ehkä viivytty. Plus onhan niillä molemmilla työt, joten viikonlopuksi mentiin siis vaan sinne. Kivaa ja mukavaa oli sielläkin, tylsempää olis ollut kotona olla kun Mieskin oli viikonlopun töissä yötä myöten. Tytöt oli ihan tohkeissaan, kun mummo osti niille laatikkokengät (Pipanaiselle oli varsinkin tärkeää saada laatikkokengät). Siis kengät kenkälaatikossa. En ollut ehtinyt ostaa tytöille talvikenkiä (molemmat tarvitsi, kun Pipanaisenkin jalka on just sitä kokoa, minkä kokoisia talvikenkiä meillä ei ole Isosiskon jäljiltä jemmassa), joten mun äiti katsoi parhaaksi korjata tän puutteen.
Ja nyt ollaan taas kotona ja ehdin blogiinkin :) Poikasen pari viime yötä on ollu tosi levottomia, joten nyt mun on paras kiiruhtaa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti