5.3.2013

murhetta.

Viime viikonloppu laittoi taas asioita mittasuhteisiin. Mun sisko synnytti pienen pienen pojan, 18. raskausviikolla. Vauva oli tietysti liian pieni selviytymään hengissä. 

Ei tee mieli nurista ja narista siitä, että meidän pieni poika ei vieläkään osaa syödä ilman rintakumia, tai että väsyttää kun saa nukkua yönsä maksimissaan kahden tunnin pätkissä tai että joutuu käyttämään päivästä ison osan hyssyttelemällä vatsavaivaista lasta.

Tunnen suunnatonta kiitollisuutta siitä, että mulla on sylissä terve ihana pieni vauva, jo kolmannen kerran. 

Tuntuu niin pahalta siskon ja sen miehen puolesta.

3 kommenttia: