12.3.2013

keskeneräisiä ajatuksia

Kauheasti on kaikkia asioita pyörinyt päässä, mutta en vaan saa niitä loppuun asti ajatelluksi, saati että sais tänne blogiin asti. Joten tässä nyt vaan tälleen lyhyesti ja keskeneräisesti.

Mitä olen ihmetellyt viime aikoina:
- miksi sairaalan vaatteet on niin rumia? Onko ruma kangas olennaisesti halvempaa, vai onko ne rumia siksi, ettei kenenkään tee mieli varastaa niitä?
- mitä ihmeen järkeä on tarjoilla synnyttäneiden osastolla ruoaksi kaalipataa, hernekeittoa ja jäätelöä? Kaksi ensimmäistä aiheuttaa vauvalle vatsavaivoja ja jäätelön saa syödä kylmänä ehkä kymmenesosa äideistä...
- miksi poikavauvoista puhutaan usein "pikku-miehinä", mutta tyttövauvoista harvemmin "pikku-naisina"?
- miten pienen vauvan niska voi olla niin ilmeikäs?

Mistä olen ärsyyntynyt:
- "Hienosti tehty! Synnytit ensimmäisen pojan kolmeenkymmeneen vuoteen!" Joo, ihan oli oma valinta ja saavutus. "Ensimmäinen poika kolmeenkymmeneen vuoteen" oli kehujan itsensä jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, eikä niitä tyttöjäkään ole viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ihan kauhean montaa tullut (no, on 6 kappaletta sentään). Muuten on tämänkin henkilön suvussa myös poikia ihan riittävästi.
- tytöt vaihtoivat kokopäivähoidosta osapäiväiseen, kun mun äitiysloma alkoi. Siitä huolimatta vielä helmikuunkin hoitolasku oli kokopäivähoidon mukaan. Laitoin asiasta vastaavalle henkilölle sähköpostia, saapas nähdä, milloin hän vastaa, vai vastaako lainkaan...

Ja eilen todettiin neuvolassa, että Poikanen on oikein hyvin kasvanut (myös paino hienosti nousussa, joten ainakaan siihen toi tolkuton pulauttelu ei vaikuta), ja saattaa olla refluksia, kun puklaa kauheasti ja viihtyy vaan pystyssä. Saatiin ohjeeksi kokeilla maidonsakeutusjauhetta, ja jos se ei tepsi ja vauvan olo tuntuu hankalalta, niin kahden viikon päästä lääkärineuvolassa mietitään sitten jatkoa. Saapas nähdä. Musta oli kiva, että terkkari otti ton asian heti tosissaan, eikä ollu silleen "no, kaikki vauvat pulauttelee". (Mikä on sekin ihan totta, mutta Poikasella on vähän eri mittasuhteet siinä asiassa plus tosiaan toi pystyasento-homma, vaikka voihan sekin johtua jostain ihan muusta).

3 kommenttia:

  1. Minäkin hoitajana mietin usein noita sairaalavaatteiden karmeuksia.. Ymmärrettäväähän se on, että se on oltava kangasta joka kestää paljon kovia pesuja.. Ehkäpä vaatteita ei varasteta niin paljon kun ne on rumia :D Mutta jos saisin päättää, niin vois ne olla nätimpiä :D

    VastaaPoista
  2. Mä mietin kanssa tuota pikku-mies juttua, kun meille sellainen syntyi. Päädyin itse siihen, että ehkä korostaminen juontaa juurensa kauemmas historiaan, kun poika on ollut se toivotumpi sukupuoli suvun jatkumisen kannalta.

    Ja vauvan niska, se on kyllä jotain niin ihanaa. Etenkin jos on hörökorvat.

    Kiva kuulla, että neuvolassa on otettu vakavasti! Se kun ei aina lähellekään itsestään selvää..

    Ja hauska tuo Poikanen, meidän nuorimman yksi lempinimistä kun on Poikonen. ;)

    VastaaPoista
  3. Nunnu, mä kallistun vahvasti siihen, että se on toi varastaminen.

    Mil, musta useimpien vauvojen korvat vähän näyttää höröttävän, kun niillä on yleensä aika vähän tukkaa. Että ehkä se just tekee niistä niin suloisia :)

    VastaaPoista