häpeäpilkku ja vähän nimistä

Mies: "Mä en ole vieläkään keksinyt mitään hyvä nimeä."

Minä: "No, mun mielestä se sun ehdottama ** olis ihan hyvä, mäkin olen joskus ajatellut sitä."

Mies: "Ei kun mä mietin tota McDonald'sin hampurilaiskisaa, mä en ole keksinyt nimeä mun hampurilaiselle."

Että näin täällä. Meillä on aiempia lapsia odottaessa ollu nimet valmiina sekä tytölle että pojalle jo raskauden alkuvaiheessa. Tällä kertaa ei olla päästy yhteisymmärrykseen sen enempää tytön kuin pojankaan etunimestä. Kaksi muuta nimeä kyllä olis valmiina (tai itseasiassa, pojan tapauksessa en ole ihan varma siitäkään). No, onhan tässä vielä aikaa, kun vauva ei ole vielä syntynyt. Tyttöjen kohdalla ollaan kyllä alettu kutsua niitä etunimellä jo heti syntymästä saakka. 

(Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi nimi pitäis olla salaisuus kastajaisiin saakka. Ei kasteessa anneta lapselle nimeä, vaan otetaan lapsi seurakunnan jäseneksi ja osaksi Jumalan kansaa. Miehen toiveesta ollaan kumminkin pidetty toiset nimet yllärinä kastajaisiin)

Mutta, oikeastaan mun ei pitänyt jutella nimistä, vaan siivoamisesta. Sain toissaviikonloppuna olla yksikseni kotona Miehen ollessa lasten kanssa mummilassa. Olinkin toivonut omaa aikaa, että saisin yhden meidän asunnon häpeäpilkun hoidetuksi. Meillä on siis yksi "ylimääräinen" makuuhuone (vielä toistaiseksi ylimääräinen), joka on vierashuoneena, ja lisäksi siellä on mun työpöytä ja iso pakastin. Sinne tulee kasattua aika kaikki sekalaiset rojut jemmaan. Joulun alla tein joulusiivousta muualla talossa, ja huolettomasti kasasin kaikki mahdolliset roinat vierashuoneeseen sillä mielellä, että laitetaan jouluna ovi kiinni ja siivotaan huone joskus joulun jälkeen...

Tältä näytti ennen siivousta:

 

Vähän olis roinaa ja rompetta... Sinne on kasattu mm. lasten pieniksi jääneitä ulkovaatteita, keräykseen lähtevää vaatetta, leluja, joita olen poistanut käytöstä sun muuta sekalaista. Pöydällä on kaiken maailman askartelu- ja käsityötarvikkeita yms. Joulukoristelaatikotkin odottelivat varastoon pääsyä ja lisäksi siellä roikkui yksi taitettava varapatja (sellainen rahimalli, jolla on kuitenkin huono istua), jota on viime vuosien aikana käytetty peräti kerran.

Muutaman tunnin ahkeroin, kävin läpi kaikki laatikot ja myös huoneen kiinteät kaapit. Vaatekeräykseen lähti 5 kassillista vaatteita, varastoon joulukoristeet, barbapapa-säkkituoli ja muistaakseni 4 laatikollista lastenvaatteita odottamaan joko Pipanaisen kasvamista tai uutta vauvaa. Käsityömatskut sain lopultakin lajiteltua paikoilleen. Varapatjan Mies vei vanhemmilleen, josta se oli meille kulkeutunut (muistaakseni jokseenkin yllättäen ja pyytämättä). Lopputulos näytti tältä:

Onhan siellä vieläkin kamaa, mutta on tää jo parempi. Pakastimen päällä oleva läjä on korjausta odottavia lasten leluja ja kirjoja ja sängyllä on muutama laatikko vauvanvaatteita, jotka joko pestään käyttöön tai annetaan pois riippuen siitä, tuleeko meille tyttö vai poika. Työpöydälle jätin keskeneräisten korin ja neulatyynyt yms sellaista, jonka tykkään olevan käden ulottuvilla. 

Oli kiva saada jotain kunnollista aikaiseksi. Tän lisäksi ehdin siivota perin juurin liinavaatekomeron (joka kulkee talon piirustuksissa nimellä vaatehuone, mutta on mun mielestä enemmän komero kuin huone) ja tehdä eteisen hyllyihin tilaa vauvan ulkovaatteille, plus hoitaa perusviikkosiivouksen. Kaikkeen tähän menikin melkein koko lauantai, mutta se sopi ihan hyvin mun tän hetkiselle pesänrakennusvietille :) Sunnuntaina neuloin sitten ihan urakalla, mulla on iskenyt monen kuukauden jälkeen taas neulomisvimma.