Isosisko laittoi mulle aamupäivällä kanakeittoa, johon tuli leipää, lettuja, keksejä, kakkua ja juustoa. Jos joku innostuu tahollaan kokeilemaan, niin valmistusohje on seuraava: kaikki ainekset (mielellään ikean pehmeinä leluversioina!) isketään paistinpannulle ja hämmennellään pahvilaatikosta rakennetulla leikkihellalla sopivan aikaa. Annetaan jäähtyä niin kauan, että ehditään syödä äidin valmistama kanakeitto. Voin kertoa, että oli herkullista, varsinkin kun kyytipoikana tarjoiltiin maitoa lääkemukista (niitä sellaisia, missä sairaalassa jaetaan lääkkeet) ja sainpa lopuksi pastillinkin :)
Myöhemmin päivällä askarreltiin Isosiskon kanssa. Isosisko tosi huolella ja näppärästi puuhaili erikeeperin, askarteluhileiden ja kultaisten sydänten ja kuunsirppien kanssa, ja kun Pipanainen sit heräs päiväunilta, ajattelin, et onpa kätevää, kun saan kerrankin Pipanaisen rauhassa imetettyä (se suostuu imemään vaan just herättyään, jos silloinkaan), kun Isosisko askartelee kaikessa rauhassa. En nyt tässä tarkemmin kuvaile sitä sotkua, joka keittiössä odotti, kun kolmen minuutin imetyksen jälkeen menin katsomaan, mutta kukin voi itsekseen arvailla, mitä siinä ajassa saa aikaan kolmevuotias, joka antaa luovuutensa kukkia (ja joka osaa avata sen hilepurkinkin ihan itse...)
Iltapäiväruoaksi paistoin vaan valmiita kalaleikkeitä (meillä on Mies työreissussa tän viikon, ja ruuatkin on siksi vähän sitä, mitä nyt ehdin noiden lasten kanssa tekemään). Ne meni vähän mustaksi (Pipanainen järjesti äidille oheisohjelmaa), ei pahasti, mut pikkuisen. Sitä sit siinä harmittelin, et voi kun nää on vähän mustia toiselta puolelta, johon Isosisko: "Kihaa! Minä maistaa mustaa! Minä tykkää musta!" (se ei siis osaa sanoa v:tä, vaan korvaa sen h:lla).
Arvaas millaista jälkeä syntyi, kun olin aikoinaan puhelimessa ja vuoden vanhat kaksoset olivat saaneet roskakaapin auki....Kahvinporoja löytyi mitä merkillisimmistä paikoista.
VastaaPoistaOnneksi lapset tykkäävät melkein kaikesta äitien tekemästä ruoasta (paitsi meillä).
sari, voin kuvitella :) Meillä ei onneksi tuo vanhempi ole koskaan ollut kovin kiinnostunut tyhjentämään roskiksia, täyttämään kylläkin. Sieltä on ilo ollut noukkia pois kaikenlaista tarpeellista. Ja jotain on kyllä tainnut sitä tietä sitten hävitäkin. Saapas nähdä, millainen roskisekspertti tästä nuoremmasta kasvaa...
VastaaPoistaMeillä erehdyin jättämään lapset keskenään puuhaamaan nupien kanssa. Niitä semmoisia muovisia nuppineulan tapaisia, joita laitetaan muoviseen reikälevyyn kuvioiksi. Ja joita meillä on vissiin useampi tuhat. Kaikki meni hyvin, kunnes Pikkuveli päätti haluta ne kaikki itselleen. Ja Isosisko oli eri mieltä. En ehtinyt hätiin. Kuului ÄÄÄÄ! ja ropinaa, ja noin tuhatkunta nupia oli pitkin lattiaa...
VastaaPoista