Isosisko 8 vuotta.

Isosisko täytti 8 vuotta reilu viikko sitten (en vaan ole ehtinyt päivittää blogiin yhtikäs mitään, kun ollaan oltu koko ajan reissussa). Varsinaisena juhlapäivänä neitonen oli matkoilla, joten juhlittiin kahteen otteeseen jo etukäteen. 

Kaverisynttärit vietettiin ennen kesäloman alkua. Tuntuu helpommalta niin, ei ole kaverit vielä lähteneet kesälomille ja on kutsut helppo toimittaa perille (en tunne kovinkaan monen Isosiskon luokkalaisen tai rinnakkaisluokkalaisen vanhempia tai tiedä osoitetta). Kaverisynttäreillä meillä oli muistaakseni 7 vierasta. Mä en oikein jaksa ymmärtää, miksi lasten synttäreillä pitäisi olla jotain hienoa ja kallista ja miten niistä ylipäätään monet ottaa isompaa stressiä. Musta lasten synttärit on hirveän helppoja järjestää. Siivota ei juurikaan tarvi (paitsi eteinen, koska sitä pidemmälle vanhemmat ei tule, ja lapset ei niin pane merkille, onko jossain vähän pölyä vai ei), tarjoilut saa mielellään olla kaupasta (karkit, keksit, sipsit ja popparit on ne, mitkä parhaiten käy kaupaksi kuitenkin) ja ohjelmaksi riittää villi riehuminen. Toki itse pitää varautua pitämään jöötä ja selvittämään kohtalainen sotku jälkeen päin, mutta mikäpä tuossa. 

Tällä kaavalla mentiin tälläkin kertaa. Isosisko toivoi täytekakun sijasta jäätelöä, mikä oli munkin mielestä hyvä valinta. Herkkuövereiden jälkeen Isosisko piti itse ideoimansa tietokilpailun, jonka jälkeen syötiin lisää ja painettiin pitkin pihaa (onneksi oli kuiva ilma) ja lopuksi oli onginta, josta jokainen vieras sai pienen yllätyspussin. Kukaan ei oksentanut eikä saanut aivotäräystä tai muuta vammaa, joten oikein onnistuneet ja kivat synttärit oli. Näin järjestäjänä toki olisin toivonut, että jos lapsella on munaton ja maidoton ruokavalio, niin siitä ilmoitettaisiin etukäteen (etenkin, kun olin sen erikseen kutsuun laittanut, että toivoisin ilmoitettavan erityisruokavalioista), mutta onneksi joukossa oli toinenkin samanlainen, ja olin osannut varautua esim. tofujätskillä.

Sukulaissynttäreille leivottiin sitten kakkukin. Siitäkin sain erittäin tarkat ohjeet Isosiskolta, millainen pitää olla. Kelpasi.

Kauhean nopeasti on aika mennyt. Että meidän pikkuinen vauvanen voikin olla jo 8-vuotias! Että mä oon ollu äiti jo kahdeksan vuotta! (Ja tuntuu, että oon päivä päivältä surkeampi siinä hommassa) Että se on jo niin iso, ettei se halua kertoa äidille, keneen on ihastunut, että sen voi päästää kaverille ja sopia, että soitellaan, koska tuut takasin, että se puhuu lyhenteillä, mitä mä en ymmärrä (mift?), että se menee tosiaan tokalle luokalle jo. Ja yritän muistaa, että vaikka kotona on pienempiäkin, niin silti se on vielä vähän pieni. Mua päivittäin harmittaa ja ahdistaakin se, että Isosiskolta on pienestä asti vaadittu (ja vaaditaan edelleen) liikaa ikään nähden. Ei liikaa konkreettisia taitoja, mutta kyllä mä tiedän vaativani siltä liikaa kärsivällisyyttä, jaksamista, sovittelutaitoja... No joo, näistä äitiyden vaikeuksista voisi avautua joskus enemmänkin.

Ihana kahdeksanvuotias se on.