4.1.2016

Vuodenvaihde

Kas niin vaihtui vuosi.

Me vietettiin vuodenvaihdetta mun vanhemmilla. Sinne äiti ja isä näppärästi majoitti meidän perheen, siskon perheen ja veljen vaimoineen, yhteensä 12 yövierasta. Arvannette, että kuudesta lapsesta lähti paljon ääntä, touhua riitti, riitojakin saatiin aikaan, yhdelle iski vatsatauti (joka ymmärrettiin vatsataudiksi vasta myöhemmin kun lisää poruukkaa alkoi sairastua), lystiä riitti ja oli kerrassaan hirveän mukavaa. Kaupungin lapsiperheille suunnattu ilotulitus oli hieno, päästiin siskon ja kälyn kanssa karkaamaan pariksi tunniksi ostoksille, lasten nukahdettua ehdittiin pelailla lautapelejä, lapset ei kumma kyllä heränneet kamalan kovaäänisiin pommeihin, sain otettua uudenvuodenkuvan. Isommat lapset kävi luistelemassa pariin otteeseen, käytiin lammen jäällä kävelemässä ja tekemässä lumikuvia, syötiin lapsilta salaa karkkia. Mummo järjesti lapsille aarteenetsinnän, jossa palkintona jokaiselle oli kirja ja vetskariin ripustettava pieni led-lamppu (näkyvät pimeässä). Oikein onnistunut mummolareissu kaikin puolin.


 
ilotulitus oli hieno

Mummolasta lähdettiin Miehen siskonpojan kastajaisiin. Kivat pirskeet oli, vaikka itsellä alkoi kolmen päivän mummolapuuhat jo verottaa jaksamista. Kotona lauantai-iltana päätettiinkin Miehen kanssa ottaa rennosti. Mies lähti kaverille viettämään iltaa ja mun suunnitelmiin kuului suklaa, telkkari ja neule. 

Toteutus ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Mies kyllä vietti iltaa kaverilla ja mä kotona. Täällä vaan alkoi Poikanen oksentaa oikein perinpohjaisen huolellisesti: siinä touhussa meni sänky, patja, petivaatteet, lapsi ym ym. Jokusen tunnin siinä pesin lasta, putsasin paikkoja, pesin patjaa, tungin kamppeita pesukoneeseen, järjestin lapselle puhtaan nukkumapaikan (vuorasin meidän sängyn kylpypyyhkeillä uusien oksujen varalta ja lapsi sinne nukkumaan, kun sen sängystä oli patja pesussa), rauhoittelin Pipanaista, jota pelotti nukkua yksin, siivosin uudet oksut meidän sängystä (ja vaihdoin itselleni jo illan kolmannen yöpuvun) jne. Kun sitten lopulta sain Miehen kiinni ja pyysin sitä tulemaan kotiin (koska yksin nukkumista pelkäävä Pipanainen ei uskaltanut nukkua, ja oksentamisesta virkistynyt Poikanen ei halunnut nukkua, ja koska arvelin, että yöstä saattaa tulla puuhakas), alkoihin tilanne olla jo ohi. Miestä vähän ketutti, kun sen kotiin tullessa alkoi olla jo jokseenkin rauhallista. Elämä on.

Pipanainen teki lammen jäälle lumisydämen

Onneksi toistaiseksi ainakaan ei ole muita tautisia ja Poikasenkin tauti oli parissa tunnissa sairastettu. Siskon perheessä oli tosiaan yhdellä lapsista ollut vatsa löysällä, mutta kun se ei ollut hänen tapauksessaan mitenkään poikkeuksellista, niin hölmöt ei ymmärretty, että se tosiaan oli vatsatauti, vaan mentiin sinne kastajaisiinkin. Toivottavasti ei tartutettu ketään!

Tänään oli eka työpäivä, koulupäivä ja päiväkotipäivä loman jälkeen. Motivaatio nollassa niin mulla kuin oppilaillakin. Pipanainen ja Poikanen tosin menivät innosta hihkuen päiväkotiin, että kai sitten ihan hyvä, että loma loppui.


Poikanen teki lammen jäälle lumienkeleitä noin parikymmentä.


Vuosi 2015 oli ensimmäiseltä puoliskoltaan melko leppoisa vuosi. Toinen puolisko oli rankka, haastava ja väsyttävä. Ihan riittävän pitkä vuosi oli.

 Isosiskon tekemästä lumiukon naamasta ei nyt ole kuvaa, mutta mä tein tämmöisen naaman. Painajaisnaama.

Katsotaan, mitä vuosi 2016 tuo tullessaan. Mitään uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, mutta kyllähän sitä pitäisi yrittää saada näitä elämäntapoja rukattua (esim. iltapalaksi syödä jotain ei-makeaa ja alkaa taas edes joskus liikkua edes vähän). Oikeastaan ainut "lupaus" on yritys vähentää kaikenlaisia sitoumuksia ja projekteja. Olen ollut niin väsynyt ja stressaantunut, ja häiritsee, kun lähes joka viikonloppu on jotain ja viikoillekin kasaantuu yhtä ja toista. Ei ole kovin hienosti alkanut - lupauduin ensi sunnuntaiksi pitämään pyhäkoulua. Toisaalta samassa yhteydessä sanoin, etten pysty sitoutumaan siihen enempää, tämä yksi kerta tällä erää, kun olivat pulassa. Että sentään se.

Kun osaisi stressata vähemmän ja nukkua enemmän, herkutella vähemmän ja liikkua enemmän, tehdä muka-pakollisia juttuja vähemmän ja puuhata lasten kanssa enemmän. Siinä olisi tavoitetta tälle vuodelle. Jos jonkin pienen muutoksen saisi aikaan...

Hyvää uutta vuotta sinulle!

2 kommenttia:

  1. Voi teidän vuoden vaihetta, onneksi meni tauti ohi teidän joukoilta. Meillä koulut alkavat torstaina, meillä lukion ekaluokkalainen on joululoman ahkerasti treenannut matikkaa, josta minä en ymmärrä mitään onneksi on isäntä ja isännän isä/skypeyhteyden... Toivottavasti into löytyy myös sinun "pienokaisiin"
    Minäkin koiran kalenteria pitää niin, että en liikaa sitoudu, miten se voikin olla niin vaikeaa. Minulla helpottaa tietenkin se, että on isot lapset.
    Jaksamista alkaneeseen vuoteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se ein sanominen onkin niin vaikeaa... :) Mukavaa uutta vuotta myös teidän perheelle!

      Poista