Kuulumisia

No niin. Sieltä se viime raskaudesta tuttu kaverini Löystynyt Lantio taas ilmaantui. Löystynyt Lantio on siitä vekkuli, että se ensinnäkin vaikeuttaa liikkumista (tuntuu, kuin jalat olis jotenkin vähän irrallaan, eikä oikein toimisi kunnolla) ja nukkumista (hirveä homma, kun pitää etsiä sellainen asento, missä pystyy olemaan. Tyyny polvien välissä on yleensä aika hyvä. Sit kun saa unen päästä kiinni, niin vähän ajan päästä herää kääntämään kylkeä, ja se onkin urakka sinänsä) ja toisekseen aikaansaa melkoisen huolelliset iskiaskivut, mulla toistaiseksi onneksi vaan toisessa jalassa. Mutta se on karmeaa! 

Viime raskaudessa mun terkkari-pikkusisko ennusti, että tarvin varmaan tällä kertaa loppuraskaudesta kepit, kun kuulemma tää vaiva yleensä pahenee kerta kerralta. Viimeksi kyllä muistelen, että olis ollut liikkuminen hankalaa jo aikaisemmassa vaiheessa, joten siinä mielessä en ole kauhean kauhuissani. Mut saa nähdä. Kyllä mä ihan omilla käpälilläni aion pystyä kävelemään, sikäli kun se on musta kiinni (ei varmaan ole...).

Muutenkin alkaa toi vauva ja sitä myötä myös vatsa olla jo sen kokoinen, että se ei ole aina pelkästään kiva lisä mun etupuolella, vaan jopa hankala. Beibi potkii napakasti virtsarakkoa (ihan kun sähköiskuja sais) ja möyrii melko ikävän tuntuisesti välillä muutenkin. Vatsan ansiosta on myös tosi vaikea saada kengät jalkaan (se hyöty olis loppuraskauden ajoittumisesta kesään, et ei olis varrellisia kenkiä. Mut toisaalta kesällä tukisukat vois olla ikävät), nostella lapsia jne. Välillä on myös ollu sellaisia supistelupäiviä, et tuntuu, että kun pari askelta ottaa, niin heti on vatsa pinkeänä. Kipeitä ne supistukset ei onneksi ole, ärsyttäviä vaan.

Näytän kuulemma Martti Ahtisaarelta kävellessäni. Epäilemättä, pikkuhiljaa eteneminen alkaa muistuttaa vaivaista ankkaa. On kauhean kiva, kun töissä joutuu ramppaamaan portaita ihan jatkuvasti.

* * * 

Äitiysloma alkaa kuukauden päästä. Sitä ennen on onneksi vielä joululoma! Kyllä on elämä yhtä lomaa :)

Viime viikko oli aikamoista hullunmyllyä töissä, kauheasti kokeita ja numeroiden antamisia ja muita. Ja samaan syssyyn tietysti myös Mies reissussa, joten olin lasten kanssa yksin. Ihan kivasti meni (rukoilin taas maksimia) viikko, lasten kanssa kovasti askarreltiin päiväkodin tädeille joulukortteja ja koristeltiin isoja sydänpipareita niille lahjoiksi. Nyt pitää ihan muistuttaa itseään, että maanantaina on työpäivä, kun Mies ja lapset aloitti jo joululoman (mun pitää raataa perjantaihin asti) ja pahimman työstressin helpotettua itselläkin alkaa olla jo lomaolo. 

Äitiyslomalle jääminen on alkanut tuntua kivalta. Olen ollut aika väsynyt töihin, sekä fyysisesti, että henkisesti. Tai tiettyjen tyyppien kanssa on nyt ollu sen verran hankalaa, että on ihan kiva päästä niistä eroon jo nyt eikä puolentoista vuoden päästä. Toisaalta, on siellä paljon niitäkin oppilaita, joista on haikea erota.

* * * 

Ja joulu on tulossa! Meillä on jouluvalmistelut aika hyvällä mallilla. Tosin ei nyt mitään ihmeitä valmistellakaan, mut perus siivoukset ja piparinleipomiset ja muut. Viime viikonloppuna lapset oli mummilassa yötä, ja me Miehen kanssa siivottiin. Kahdestaan siivoaminen on kivaa. Pipareita ollaan tosiaan tehty ja huomenna tehdään vielä vähän lisää (jos Isosisko, joka on taas vähän kipeä, kykenee). Viime vuonna tytöt sai hattivatti-piparimuotin joulukalenterista, joten viime vuotinen piparitalo oli hattivattien mökki. Tänä vuonna tuli mm. koira, joten Isosiskon toiveesta tehdään piparista koirankoppi :)

Joulukakkuja olen leiponut meille kotiin, ajattelin tehdä naapureille myös, kiitokseksi siitä, että naapurin mies kävi Miehen reissun aikana (ihan yllättäen ja pyytämättä) kolaamassa meidän pihan pariin otteeseen. Ihana, että kävi, kun lumen kolaaminen on yksi niistä asioista, jotka on tän vatsan kanssa vähän ikävämpiä hommia. Kortit (37kpl) askartelin tänä vuonna vaihteeksi itse, lahjat on kaikki hankittu ja tehty jo hyvissä ajoin. Kinkku on pakastimessa, lanttulaatikko samoin (tykkään itetehdystä lanttulaatikosta enemmän pakastamisen jälkeen) ja karkkia on ostettu taas suunnilleen ämpärillinen. Kuusen on Mies katsonut ja hakee ensi viikolla.

Ei tässä oikeastaan muuta jouluvalmisteluja ole, kuin perussiivous ja kauppareissut sitten ihan aaton alla. Joulukoristeiden laittoa ym. pientä, ja sitten pari kyläreissua ja vierasta meillä lahjojen vaihdon merkeissä. 

Tykkään valmistella joulua. En ota siitä kauheaa stressiä, joten tehdään sen verran kuin jaksetaan. Mulle joulussa melkein tärkein tunnelmantuoja on se, että on siistiä, joten yritän ensi viikolla vielä vähän siivoilla, lähinnä tavaroita paikoilleen jne. Miehelle ruoka on olennaisin jouluntuoja, joten kunhan kaupasta ei jouluruoka lopu, niin kaikki on kunnossa. (Mua kyllä kauheasti harmittaa, kun en saa syödä kaikkia ihania kaloja, kun en oikeen kinkusta ja laatikoista piittaa. Mut olen ajatellut syödä kylmäsavulohet sun muut sitten vauvan synnyttyä, pidän joskus maaliskuussa oman jouluaterian...)

Ja lopulta, tärkeintä joulussa on kuitenkin se joulun sanoma. Että meille on syntynyt Vapahtaja. Ilman sitä ei olis mitään.