26.3.2012

Marianpäivä

Eilen oli Marianpäivä. Marianpäiväähän vietetään sen muistoksi, kun enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen saavan alkunsa. Tässä Raamatusta, Luukkaan evankeliumista 1:26-56:

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin.  Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä.  Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!"

Silloin Maria sanoi:

-- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta,
Vapahtajastani,
 sillä hän on luonut katseensa vähäiseen
palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua
autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria
tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
 Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.

  Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. 

Muistelin eilen omia raskaaksitulemisia. Olen kolme kertaa tullut raskaaksi, ja aina se positiivinen raskaustesti on ollut  tosi iso juttu. Valtavan iloinen ja ihana asia, koska joka kerta lapsi on ollut hartaasti odotettu ja toivottu. Ja tietysti myös jollain tapaa odotettavissa ollut, ei ole ollut mitään ylläripyllärivauvoja meillä. 

Päädyin sitten miettimään, että miltä Mariasta on mahtanut tuntua. Aivan valtava pommi tuo on uutinen on ollut. Jos kerran mullekin raskaaksitulo on ollut tosi iso asia, vaikka se on ollut odotettavissa oleva ja kaivattu asia, mihin ei ole liittynyt mitään yliluonnollista, niin kuin älyttömän iso uutinen on se, että enkeli tulee kertomaan neitsyelle, että se tulee raskaaksi, ja vieläpä synnyttää Jumalan pojan... Puuh. On siinä varmaan sulattelemista ollut, vaikka tietysti Jumala on sitten antanut Marialle myös voiman noinkin iso asia kestää. Jotenkin haluaisin ajatella, tuosta Marian kiitosvirrestä huolimatta, että Maria on vähän myös miettinyt, että voi apua, mitähän Joosef sanoo (no Joosefhan meinasi kaikessa hiljaisuudessa purkaa kihlauksen, kunnes enkeli kävi hänellekin vähän viemässä viestiä), miten mä pärjään pienen vauvan kanssa, mitä jos sillä on koliikki, eihän meillä ole sille edes vaatteita vielä, miten mä osaan sen kasvattaa, rupsahtaako mun rinnat, IIK ÄÄK APUA.

Mutta niin. Omien lasten myötä on tullut varsinkin jouluisin ja näin Marian päivän aikaan ja muutenkin Mariasta tai Jeesuksen lapsuudesta puhuttaessa aina peilattua niitä juttuja omiin kokemuksiin. Siis että millaista on oikeasti ollut synnyttää jossain tallissa, millainen Jeesus on ollut vauvana jne. Jotenkin ne asiat on Raamatussakin tullut läheisemmiksi. Ymmärrän, miksi katolilaisille Maria on niin tärkeä, siihen on helppo (ainakin kaikkien äitien) samaistua. 

Vähän keskeneräisiä ajatuksia nämä vielä, mutta ajattelin, että jos en nyt niitä laita ylös, niin jää taas laittamatta. Ja nyt lopetan ajattelun tältä erää, koska Mies odottaa mua pelaamaan. Meillä on molemmat lapset kipeänä, ja siis jo unten mailla, ja sen sijaan, että kaivaisin laukustani työpaperit ajattelin voittaa yhden erän Mallorcaa :)

2 kommenttia:

  1. Itse olin Marianpäivänä messussa ja samoja mietteitä silloin oli. Miten jotenkin mullistavaa, vaikka meilläkin hartaasti toivottua ja sinänsä ei yllättävää, vaikka pitkän lapsettomuuden jälkeen erittäin positiivinen ylläri olikin. Ja kuinka kova pala Marialle tieto on ollut, ja koko se odotus varmasti pahansuopaisine katseineen, kovin nuorikin kun oli. Mutta kun Jumala tehtävän antaa, niin varmasti myös tukea ja voimaa siihen. Olla valittu on varmasti auttanut Mariaa kestämään sen kaiken.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Se on jännä, miten eri tavalla sitä monet asiat Raamatussa koskettaa eri elämäntilanteissa!

    VastaaPoista